Jos ihmisellä ei ole omia lapsia tai sisaruksia eikä mene naimisiin,niin aika avuton on vanhuksena esim. Muistisairauden iskiessä

No ei sillä siinä vaiheessa ole enää niin väliä mitä tapahtuu.

Veljeni asuu noin 600 kilometrin päässä, lapseni 200 kilometrin päässä ja on mahdollista ja jopa todennäköistä, että kahdeksan vuotta vanhempi puolisoni menehtyy tai sairastuu ennen minua. Eli ei ne sisarukset, lapset ja puoliso ole tae mistään.

Onneksi sitä ei enää itse tajua.

Useimmilla ihmisillä lienee on ystäviä kuitenkin?

Lisäksi ihminen voi olla aktiivinen ihmissuhteissa muuten, voi olla läheisiä kummilapsia tmv.

Tuo "yksinäisyys" koskettaa koko ajan yhä useampaa tulevaisuudessa. Esim. omilla isovanhemmillani oli 5 tai enemmän sisarusta kaikilla, ja lähes sama määrä (niillä jotka saivat lapsia, osa ei saanut) omia lapsia n. 3-4.

Sitten vanhempani sisaruksineen, heillä on 0-3 lasta, ja meistä seuraavalla sukupolvella 0-2 lasta.

Yhden kahden perheen lapset, samoin kuin kokonaan lapsettomat ovat koko ajan yleisempiä --> yhä harvemmalla on sitä sukua ympärillä, sisaruksia/serkkuja, kun vanhemmista polvista aika jättää (ellei tee omia lapsia)

Samalla tavalla ne hoivakodissa hoitavat, oli sukulaisia ja ystäviä tai ei.

Mitä väliä elämälläni on kun olen dementia on tuhonnut tietoisuuden? En minä täällä elintoimintojani ole itseisarvoisesti varjelemassa.

Ei ne sisarukset tai lapset välttämättä edes kävisi vanhuksen luona kuin ehkä kerran tai pari vuodessa. Saattaisivat asua jopa ulkomailla. Tai muuten olla välit etäiset. Kotihoidossa ja vanhusten palveluasumisessa näkee jatkuvasti vanhuksia, joiden luona ei lapset tai lapsensetkaan käy. Jouluna ja äitienpäivänä tulee kortti, ja siinä se huolehtiminen ja välittäminen sitten on.

Isokaliiberinen pistooli.

Mun veli asuu 400km päässä ja nähdä kerran vuodessa. Toinen asuu melkein 800km päässä ja häntä tai lapsiaan en ole nähnyt 3 vuoteen.

Tuollaisessa tapauksessa pitää tehdä oman kunnan sosialipalvelujen neuvontaan ns. "Huoli"-ilmoitus. Sieltä otetaan yhteyttä ko. henkilöön ja hänen tilanteensa sekä tarpeensa selvitetään.

Minä kuolen mieluummin kuin elän dementikkona, ei elämä ole elämisen arvoista jos ei äly pelaa eikä oikein liikuntakykykään.

Kauheinta olisi olla taakkana ja huolen aiheena lapsille tai muille läheisille ja pilata monta vuotta heidän elämäänsä.

Jos sellainen tulevaisuus on ennustettavissa niin kannattaa ainakin haalia fyrkkaa niin perkeleesti, se on helpompaa kun jos ei ole lapsia tai mitään muuta mistä huolehtia, harvemmin ihminen on yksin jos tilin saldossa on 7 nollaa perässä.

Hoivakoti paikan saavat asap, kun ei omaisia ole. Parempi hoito siellä , kuin olla sukulaisten armoilla kotona ja paljon yksin.

Eipä se perhekään paljon auta, jos ovat sellaisia kuin oma suku. Dementoituneet vanhukset heitetään pois silmistä hoitolaitokseen ja unohdetaan heidän olemassaolonsa...

Itse olen käynyt säännöllisesti katsomassa mummoja, kun olivat hoitokodissa, mutta aikuiset (tädit, sedät, omat vanhemmat) kävivät muutaman kerran vuodessa (jouluna ja äitienpäivänä). Kun olen ollut sairaalassa hoidettavana, ei omaiset ole sinnekään tulleet. 

Olenkin päättänyt vanhempieni kohdalla jatkaa perinteitä ja viskata ne hoitokotiin, jos dementoituvat.

Sisarukseni on hirviö. Olen kieltänyt kannassa hänen osallistumisensa asioihini.

Niin, mikä oli juttusi pointti?

kun vaikka olisi sisaruksia ja lapsia, niin voi siltikin olla aika avuton vanhuksena, kun kukaan ei piittaa, lapset voivat olla niin vihoissaan jostain, etteivät piittaa, tai heillä on oma elämä, eivätkä pysty sen enempää auttamaan, ja sisarukset ovat yhtä vanhoja tai vielä vanhempia...

Mitä sä nyt yrität selittää!

Onhan sitä sitten naapurusto, ja kylän ihmiset, kyllä joku korjaa talteen kun alkaa liian hurjaksi meno mennä. Ihmisiä kun ei saa jättää heitteille tässä yhteiskunnassa, näin väittävät!

Minä ainakin rakastan vanhempiani ja aion auttaa heitä, kun vanhenevat ja apua tarvitsevat. Ehkä tulevaisuudessa on kehitetty robotteja, jotka voisivat auttaa niitä vanhuksia, joilla ei omia lapsia ole. Luulisi, että sellaisia jo olisi.

Tälläkin hetkellä kodeissaan ja laitoksissa on paljon omaistensa hylkäämiä vanhuksia. Omaiset eivät ole mikään tae huolenpidosta.

Hölmö aloitus kirjoitti:

Samalla tavalla ne hoivakodissa hoitavat, oli sukulaisia ja ystäviä tai ei.

Ei hoivakotiin nykyään pääse ellei löydy jostain ulkoa alasti harhailemasta useampaan kertaan. Ennen kuin on tuossa pisteessä, ehtii vuosia olla heitteillä. Hygienia, ruokavalio ja kaikki pielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin hetkellä kodeissaan ja laitoksissa on paljon omaistensa hylkäämiä vanhuksia. Omaiset eivät ole mikään tae huolenpidosta.

Näin on. Minun vanhemmat on niin järjettömän ilkeitä etten jaksa kovin usein vierailla. Itse he eivät vierailuista mitään muista parin minuutin jälkeen, mutta minulle tulee paha ja ahdistunut olo päiviksi.