Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joskus itkeminen on vallankäyttöä
30.04.2022 |
Tuli itkukeskustwkusta mieleen tuttuni joka itkee herkästi. Hän käyttää itkua valtaan. Itkulla saa tahtonsa läpi ja itkulla saa sympatiaa. Tämäkin tosiasia pitää muistaa itkukeskustelussa.Itkeminen on tottakai normaali ihmisen reaktio, mutta aina sitä ei tehdä hyvällä. Työpaikoilla itkeminen voi olla yhtälailla vallankäyttöä ja muiden hiljentänistä.
Kommentit (54)
Yli 30-vuotisen elämäni aikana olen törmännyt yhteen ihmiseen, joka "käytti" (tiedostamattaan) itkua keinona välttyä ikäviltä keskusteluilta. Ja sehän toimi vain, koska hänen ympärillään oli ollut ihmisiä, jotka menivät itkusta tolaltaan ja pyrkivät hyssyttelemään sitä. Minun kanssani hänellä meni pasmat sekaisin, kun hänen itkiessään vain pysyin rinnalla läsnä, hiljaisella myötätunnolla häntä kuunnellen. Itku tukahtui kurkkuun, kun ei sillä ollutkaan totuttua seurausta. Siinä kohtaa itsekin tajusin, ettei kyse ollut aidosta tunteesta. Eikä siinä mitään. Kaikilla meillä on traumamme ja oikeus työstää tiemme niiden läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti/narsistinen henkilö käyttää itkua kuten muitakin sanomisiaan ja tekemisiään manipuolointiin ja siksi näkee helposti muidenkin itkun manpulaatiovälineenä eikä aitona tunteenilmauksena. Lisätään tähän vielä se, että heiltä puuttuu kyky aitoon empatiaan ja näin lohduttamiseen.
Eli jos näet narsistin manipulointi-itkun läpi olet itsekin narsisti?
En. Mutta narsisti näkee aidonkin itkun manipuolointi-itkuna.
Monesti ne jotka on/on ollu narsistien kans läheisissä ihmissuhteissa voi olla myös narsistisia. Narsismi tavallaan tarttuu, koska sitä monesti joutuu käyttään selviytymiskeinona sellaisessa ihmissuhteessa. Aattelin vaa kertoo, vaikka ohis onkin
Vierailija kirjoitti:
Yli 30-vuotisen elämäni aikana olen törmännyt yhteen ihmiseen, joka "käytti" (tiedostamattaan) itkua keinona välttyä ikäviltä keskusteluilta. Ja sehän toimi vain, koska hänen ympärillään oli ollut ihmisiä, jotka menivät itkusta tolaltaan ja pyrkivät hyssyttelemään sitä. Minun kanssani hänellä meni pasmat sekaisin, kun hänen itkiessään vain pysyin rinnalla läsnä, hiljaisella myötätunnolla häntä kuunnellen. Itku tukahtui kurkkuun, kun ei sillä ollutkaan totuttua seurausta. Siinä kohtaa itsekin tajusin, ettei kyse ollut aidosta tunteesta. Eikä siinä mitään. Kaikilla meillä on traumamme ja oikeus työstää tiemme niiden läpi.
Oi oot hieno, olispa enemmänkin niitä jotka hiljaisella myötätunnolla pystyy vaan kuunteleen ja oleen läsnä tilanteessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en osaisi itkeä, jos ei itketä. Luulen, että moni mieluummin ei itkisi, vaan keskustelisi. Herkkänä sitä ei vaan voi aina valita. Itku tulee kun tulee.
Voi kai sitäkin taitoa harjoitella? Esimerkiksi itkevä lohduttaja tuo enemmän hallaa autettavalleen kuin rauhallinen.
Älä yleistä. Itseäni koskettaa erityisen syvältä sielusta, kun joku toinen välittää niin paljon, että itsekin herkistyy vaikeuksistani kyyneliin. En tosin pidäkään itkemistä "rauhattomana" tai hysteriana, vaan ihan normaalina tunteen ilmaisuna.
En pysty itkemään halutessani ja sen takia en voisi käyttää itkemistä manipulointikeinona.
Hieman kyllä epäilen, että kukaan pystyisi. Miten muka saa kyyneleet tulemaan tahdonvoimalla?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
En pysty itkemään halutessani ja sen takia en voisi käyttää itkemistä manipulointikeinona.
Hieman kyllä epäilen, että kukaan pystyisi. Miten muka saa kyyneleet tulemaan tahdonvoimalla?
Hmm vaikken asian ammattilainen olekkaan, veikkaan että siihen riittää pieni harmistus jota voi mielen avulla lietsoa ja suurentaa ja näin ajaa itsensä oikeasti niin surulliseksi että itku tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
En pysty itkemään halutessani ja sen takia en voisi käyttää itkemistä manipulointikeinona.
Hieman kyllä epäilen, että kukaan pystyisi. Miten muka saa kyyneleet tulemaan tahdonvoimalla?
En pysty minäkään itkemään muuten kuin tuntiessani oikeasti syvää surua. Enkä itke kovin usein. Mutta ex-miehen mielestä itkin koska halusin hänelle pahan mielen.
Vierailija kirjoitti:
Itse en osaisi itkeä, jos ei itketä. Luulen, että moni mieluummin ei itkisi, vaan keskustelisi. Herkkänä sitä ei vaan voi aina valita. Itku tulee kun tulee.
Tunnen tällaisen ihmisen, joka korostaa aina herkkyyttään.
Hän on herkempi kuin muut herkät.
Paitsi, että muut eivät edes ole herkkiä. Hänellä ei ole silmiä, ei tuntosarvia muiden herkkyydelle.
Jos joku muu kuitenkin kiistämättä olisi herkkä, silti on tuon kaikkien herkkien yliäidin ja kuningattaren herkkyys parempaa ja laadukkaampaa herkkyyttä.
Itku joka käänteessä ylläpitää sekä itkuherkkyyttä että muiden varpaillaan oloa, "ettei se taas rupeaisi itkemään". Muut itkekööt kotonaan. Ja itkevätkin, koska, yllätys yllätys, tuo herkkis osaa myös pistää herkästi ja ilkeästi, jos on tarvis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin exänikin sanoi kun itkin hänen solvaustensa seurauksena. En ymmärrä, hänhän pääsi tavoitteeseensa kun loukkaukset toimivat.
No siis hänhän vain siivosi jälkensä jotta ei jää kiinni.
Naiset ovat sen verran lapsia, että rupeavat aina itkemään... mies ärähtää samassa tilanteessa jotta "Perkele!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat sen verran lapsia, että rupeavat aina itkemään... mies ärähtää samassa tilanteessa jotta "Perkele!".
Meinaatko että itku olis vaan lapsille? Olisin enemmäm huolissaan siittä itkemättömyydestä, joka patoaa ne tunteet sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 30-vuotisen elämäni aikana olen törmännyt yhteen ihmiseen, joka "käytti" (tiedostamattaan) itkua keinona välttyä ikäviltä keskusteluilta. Ja sehän toimi vain, koska hänen ympärillään oli ollut ihmisiä, jotka menivät itkusta tolaltaan ja pyrkivät hyssyttelemään sitä. Minun kanssani hänellä meni pasmat sekaisin, kun hänen itkiessään vain pysyin rinnalla läsnä, hiljaisella myötätunnolla häntä kuunnellen. Itku tukahtui kurkkuun, kun ei sillä ollutkaan totuttua seurausta. Siinä kohtaa itsekin tajusin, ettei kyse ollut aidosta tunteesta. Eikä siinä mitään. Kaikilla meillä on traumamme ja oikeus työstää tiemme niiden läpi.
Oi oot hieno, olispa enemmänkin niitä jotka hiljaisella myötätunnolla pystyy vaan kuunteleen ja oleen läsnä tilanteessa
Se kyky ei todellakaan kehittynyt itsestään. Päinvastoin, lapsuudenkodissa oli vaara saada itkusta selkäsauna, joten opin panttaamaan tunteeni. Pahimpia pelkojani oli se, että joku näkisi mun itkevän. Tajusin kuitenkin myös, miten sairas kuvio tuo oli, joten opettelin siitä pois aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkupillit ovat syvältä p*rseestä. Jos itkettää, se kannattaa tehdä yksin. Kukaan ei jaksa itkeviä ihmisiä!
Moni "jaksaa". Ei siinä ole mitään jaksamista enää siinä vaiheessa, kun on itse oppinut, ettei itkussa ole mitään hävettävää eikä pelättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti/narsistinen henkilö käyttää itkua kuten muitakin sanomisiaan ja tekemisiään manipuolointiin ja siksi näkee helposti muidenkin itkun manpulaatiovälineenä eikä aitona tunteenilmauksena. Lisätään tähän vielä se, että heiltä puuttuu kyky aitoon empatiaan ja näin lohduttamiseen.
Eli jos näet narsistin manipulointi-itkun läpi olet itsekin narsisti?
En. Mutta narsisti näkee aidonkin itkun manipuolointi-itkuna.
Tuntuu aivan hirveältä, kun alkaa itkemään sitä viimeiseen asti pidäteltyään, ja toinen alkaa huutaa, että "tuota temppua minuun on turha yrittää!" Miten ihmeessä joku luulee, että itku on joku ässä joka vedetään hihasta?
On enemmän kuin yleistä, että itkua käytetään manipulaatiokeinona, jolla haetaan tietynlaista reaktiota ja huomiota toiselta, eikä itkijä, eli manipuloija välttämättä edes itse tajua manipuloivansa. Tämä on usein osittain tiedostamatonta manipulointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti/narsistinen henkilö käyttää itkua kuten muitakin sanomisiaan ja tekemisiään manipuolointiin ja siksi näkee helposti muidenkin itkun manpulaatiovälineenä eikä aitona tunteenilmauksena. Lisätään tähän vielä se, että heiltä puuttuu kyky aitoon empatiaan ja näin lohduttamiseen.
Eli jos näet narsistin manipulointi-itkun läpi olet itsekin narsisti?
En. Mutta narsisti näkee aidonkin itkun manipuolointi-itkuna.
Monesti ne jotka on/on ollu narsistien kans läheisissä ihmissuhteissa voi olla myös narsistisia. Narsismi tavallaan tarttuu, koska sitä monesti joutuu käyttään selviytymiskeinona sellaisessa ihmissuhteessa. Aattelin vaa kertoo, vaikka ohis onkin
Aikuisesta ihmisestä ei voi tulla narsistia, koska persoonallisuus on jo kehittynyt. Aikuinen ihminen voi narsistin ahdistamana alkaa itsekin käyttäytyä kusipäisesti, mutta ei persoonallisuushäiriötasoisesti.
Ja se kusipäinen toiminta kohdistuu yleensä vain siihen narsistiin. Uhri ei ala etsiä itselleen uhreja ja olla aktiivinen toisten satuttaja.
Ihan vaan tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
On enemmän kuin yleistä, että itkua käytetään manipulaatiokeinona, jolla haetaan tietynlaista reaktiota ja huomiota toiselta, eikä itkijä, eli manipuloija välttämättä edes itse tajua manipuloivansa. Tämä on usein osittain tiedostamatonta manipulointia.
Itkevälle huutajat tosi usein manipuloivat aivan tietoisesti siinä.
Vierailija kirjoitti:
On enemmän kuin yleistä, että itkua käytetään manipulaatiokeinona, jolla haetaan tietynlaista reaktiota ja huomiota toiselta, eikä itkijä, eli manipuloija välttämättä edes itse tajua manipuloivansa. Tämä on usein osittain tiedostamatonta manipulointia.
Onneksi mun maailmassa asiat katsotaan toisin eikä ankeuttajamanipulaattorin negatiivisten silmälasien läpi. Itkijällä on suru tai hätä ja häntä voi lohdutaa ja tukea.
Alue: Aihe vapaa
En. Mutta narsisti näkee aidonkin itkun manipuolointi-itkuna.