G: Kuinka paljon tai miten miehenne hemmottelevat teitä?
Täällä päässä ollaan aika vaisuja, että mieheni ei paljon hemmettole! Ja jos hemmottelee niin siitä pitää kylllä MAINITA AIVAN ERITYISESTi, että esim. jos haluaa niskahierontaa niin kyllä pitää melkein käskeä että sitä hierontaa saa tai edes rasvanlevityksen hartioille saunan jälkeen...
Joten olisi kiva kuulla muitten hemmotteluhetkiä, kun niitä itse ei saa kokea.
Esim. lehdissä lukee kuinka isät kehuu maasta taivaaseen miten he haluavat helpottaa tulevan äidin odotusta kaikella pienellä arjen askareellakin...
En nyt tarkoita tällä, että se hemmottelua olisi pakko saada, mutta pienikin " huomio" tässä vaiheessa olisi TODELLA IHANAA!
Kommentit (24)
kotityöt jäävätkin kokonaan minun kontolleni ja välillä tuntuu, että mies on täyshoidoissa :) tosin minä tykkään itse roolistani, kun en töissäkään enää käy. saas nähä miten käy sitten, kun herralle ei olekaan ruokaa pöydässä valmiina eikä treenikamppeita ole pesty, kun palaan töihin ja vauvasta tulee numero ykkönen meidän perheessä ;)
Todella hiljaista täällä. Mies ei juuri koskaan ole oikein hemmotellut ja on muutenkin huono tunteiden esiintuonnissa. Monet riidat on saatu aikaan, muistamatomuudesta esim, merkkipäivinä. Miehelle kun tuntuu olevan taakka muistaa minun päiviäni. Pahiten loukkasi kun ei muistanut ensinmäisenä äitienpäivänä, vieläkin kirpasee kun ajattelee. Asutaan kaiken lisäksi ulkomailla ja täällä sitä on vielä yksinäisempi ja pienikin muistaminen olisi poikaa, paikalliset miehet ja muut ulkomaalaiset miehet kun tuntuvat vaimojaan kohtaan niin huomioivilta, halailee ja pusuttelee kun näkevät, toista se on tuo suomalainen ukkeli. Kyllä mies iltaisin hieroo jos pyydän. Tämän toisen raskauden myötä on kyllä kiinostus yhteisiin juttuihin lopahtanut mieheltä kokonaan ja itse alankin olemaan jo aika masentunut. Toisaalta tiedän, et minua rakastaa ja on uskollinen mies, mutta niin tunteeton ja tunteitahan naiset kaipaa. Ihana mies hän kuitenkin on:) Kiltti ja hoitaa kotijuttuja jonkin verran.
Aivan kuin olisin lukenut omaa kirjoitusta, tosin emme asu ulkomailla:)
Kiva kuulla, että muillakin on " samanlaisia" miehiä kuin täällä päässä!
Mutta minkäs noille miehille voit;)
Odotamme kolmatta vauvaa.
Ensimmaisessa raskaudessa: Mies toi pyytamatta ruokaa ja juomista sankyyn, hieroi kun vahankaan voivottelin, tuli mukaan neuvolaan aina kun vaan paasi.
Toisessa raskaudessa: Mies toi pyynnösta ruokaa ja juomista sankyyn, hieroi kun olin pyytanyt kolmesti, tuli tarkeimpiin ultriin.
Nyt kolmannella kerralla: Mies tuo ruokaa ja juomaa sankyyn kun oikein marisen, saattaa hyvalla tuurilla hieroa pari minuuttia kun valitan aivan tosissani ja on ollut kerran ultrassa mukana.
Mutta suuren suurena plussana pitaa sanoa etta mies viettaa kaiken vapaa-aikansa lasten kanssa leikkien, heita hoitaen ja kotitöita tehden. Itse asiassa mulle onkin parasta hemmottelua juuri tama, kun itse istuskelen rauhassa netissa surffaillen ja mies hoitaa molempia lapsia kylvyn ja iltapalan kautta nukkumaan :)))))
Niin minkäs noille äijille voit:) Ihan ihana ukkeli kyllä enkä vaihtaisi, mutta välillä ottaa pattiin kun kaipaisi enemmän hellyyttä ja kivoja sanoja. Kiva kuulla, että löytyy kohtalotovereita:) Ihanaa odotusta sinulle Lari rv 12+0
Minulle riittääkin kyllä se että hän on ollut huomaavaisempi raskausaikana, tehnyt enemmän kotihommia ja antaa useammin riidoissa periksi. En tarvi enää erikoishemmotteluja :) Oon tällainen arkihiiri kai.
Coe rv 38+0
rasvaa usein iltaisin kantapäät. Eipä ole ikinä kovat tai halkeilleet. Niskaa hieroo jos vähänkin pyytää/vihjaa. Kotityöt yritän hoitaa kun kerta olen esikoisen kanssa kotona, mutta sellaiset joita inhoan tai on vaikeaa tehdä (mm. imurointi ottaa kovasti mahasta) hoitaa kyllä. Muutenkin koittaa (tai yhdessä koitetaan) katsoa iltaisin että kämppä ei jäisi kaaokseen mulle seuraavaksi päiväksi vaan kerää usein esikoisen lelut yms. Ihan tyytyväinen olen hemmotteluun ja huomioimiseen, välillä vaan pitää itseään patistaa että vähän jotain spesiaalia se ukkokin välillä ansaitsee kun niin ihana on. =)
Tipy+ipana 1v+papuliini rv 23+3
mun mies on ihana ... se muistaa mua, auttaa monissa asioissa ilman että edes pyydän... tekee myös kotitöitä... tosin tykkään aikapaljon itekin tehdä kotitöitä.
Ja kaikista tärkein että on hyväsydäminen ja kiltti!
Ainoa huonopuoli on, että joskus toivoisin jotain oikein super romanttista elettä.. Mutta usein tajuan, että ei yhdessä ihmisessä kuitenkaan voi kaikkea olla...
Eli oon kyllä erittäin tyytyväinen ja onnellinen.
En vaihtais mistään hinnasta!
myrtti- rv24
Mutta kuten tässä on jo todettu, niin kyllä joku pikku " huomioin osoitus" tai muu hellyyttä osoittava teko olisi paikoillaan!
ja odottaminen kyllä kannatti! :) Nyt vast uskalsin esim. saada lapsia, sillä tiesin, etten jää yksin asioiden kanssa. Kotityöt häneltä hoituu, myös kokkaus. Ekan lapsen odotuksessa täysillä mukana, yhdessä herättiin vauvaa syöttämään ja yhdessä nyt nautitaan tästä toisesta raskaudesta. Hän yrittää kaikin tavoin helpottaa oloani, jotta jaksaisin. Hän osti lauantaina mulle ruusujakin! Ja ihaninta on se, että joka päivä kuulen, että hän rakastaa minua. Ja haleja saa niin usein kuin haluaa. Hänen kanssaan on niin turvallista elää ja olla, kun tietää, että vierellä pysyy ja kaikki jaetaan, niin jaksetaan nauttia tästä elämästä molemmat. Ja ihanaa on nähdä miten pikku-ukkomme rakastaa isukkiaan. :)
[color=darkviolet]Mä en ensinnäkään kaipaa esim. mitään hierontaa tai jalkojen rasvausta. En juuri rasvaile niitä itekkään. .
Jos kuulisin joka päivä sanan rakas niin ei se enää tuntus miltään, siitä menis hohto. Sen rakastamisen voi osottaa vain elein ja olemalla läsnä kaikin tavoin.
Hankala selittää, jokainen akka varmasti " vaatii" ukoltaan eri asioita riippuen siittä minkälainen ite on. Mun ukko on se oikea/ihanin mulle -> huomioiva/rakastava isä, turvallinen elämänkumppani, peto peiton alla, tuki ja turva elämän myrskyissä :)
Kun se ruoho on aina vihreampaa aidan takana; mulla mies on ns.yliromanttinen, ja joskus sekin ottaa paahan, heh saako tasta valittaa? Koko ajan on ' nyplaamassa' ja onhan siihen jo vuosien aikana tottunut, mutta joskus vaan hermostuttaa enemman kuin toisin.
Onhan se kiva kun muistetaan juhlapaivina ja saan kukkia myos ihan ilman mitaan ' syyta' . Auttaa kotitoissa, kokkailee ja hoitaa lapsia. Ollaan ja kuljetaan paljon yhdessa! Mutta kun ma haluisin jo ihan ' omaa aikaakin' , olla vaan minaitse- ei kenenkaan aiti tai vaimo! Ja onhan se herkkua kun raskaana ollessa saan nukkua kun nukuttaa, han aivan varmasti huolehtii silloin lapsista vaikka olisi ollut raskaskin tyopaiva takana. Mutta niinhan se on etta mita ei ole sita hamuaa... Meilla kuitenkin kaikki toimii tosi hyvin talla systeemilla, vaikka silloin talloin mulla onkin tallaisia ' valituspaivia' !
Just puhuttiin kaverin kanssa, miten onnekkaita ollaan, kun on löydetty hyvät ja luotettavat miehet - kaveripiirissä on paljon poikaystäviä, miehiä ja nuoria isiä, jotka näyttävät elävän täysin itselleen, tai ottavat kunnolla vastuun perhe-elämään osallistumisesta vasta muutaman vuoden lapsen syntymän jälkeen, ja harmittelevat sitten, kun lapsn ekat vuodet on menneet ohi baarissa istuessa tms.
Oma mies ei hirveästi hemmottele, hieroo kyllä niskaa, selkää tai jalkoja pyydettäessä ja vielä keskiraskauden aikana muisti kehua nätiksi, enää ei tosin ole vähään aikaan moisia kohteliaisuuksia tullut... :) Vähän enemmän hemmottelua voisin mielelläni ottaa, kukkia tai muuta, mutta ei väkisin.
Mies kantaa kaupasta raskaammat ostokset, tekee kotona raskaimmat työt ja muutenkin tehdään kotityöt suurin piirtein puoliksi (nyt teen enemmän kun olen kotona kaikki päivät), kävi alkuvaiheessa kaikki ja nytkin useimmat neuvolat ja lääkärit ja perhevalmennukset. Näitä en kylläkään laske hemmotteluksi vaan pidän itsestäänselvyytenä, että raskaus ja lapsen saaminen on molempien juttu ja koko huushollin pyörittäminen yhteispeliä. Molemmat muistetaan yleensä kiittää toisiamme, jos toinen on esim. imuroinut.
Näin meillä.
Mutta enpä sitä häneltä odotakaan. Kotitöitäkään toinen ei tee juuri koskaan. Mutta itse olen mieheni valinnut, enkä kehenkään muuhun vaihtaisi. Toisaaltä mies on töissä (vapaaehtoisesti) 6 päivää viikossa 11 tuntia päivässä, joten eipä sitä toiselta hirveästi raaski vaatiakaan...
Toisaalta on aivan mahtavan kiinnostunut nyt mun mahasta, taputtelee sitä ja parhaassa tapauksessa jutteleekin. Kaikki ruokakassit kantaa (vaikka kaupassa käynti ukon kanssa on yhtä tuskaa kun viikon ostokset pitäisi tehdä viiteen minuuttiin). Ja nyt hankki meille toisen auton, pääasiassa minun käyttöön. Talvipyöräily on kuulemma liian vaarallista ja nyt jo pitää alkaa treenaamaan ajamista. Joten toisaalta, kyllähän tuo auto vastaa melko montaa kukkapuskaa. Ja synttärit sekä joululahjat aina ostaa ja kovasti panostaa niihin.
Coltsfoot 14+1
mutta ihana mies on. Antaa pusun aina töihin lähtiessä tai jos lähtee muualle. Käy kaupassa kun pyydän, hoitaa lasta kun olen töissä tai hirmu väsynyt, alkuraskauden oksentelun aikaan hoiti kodin ja lapsen, ja yritti saada kämpän tuoksumaan hyvältä, ettei mua oksettais :).
Tietysti merkkipäivien muistamisessa voisi petrata ja se hieronta olisi joskus kivaa, mutta kaikkea ei voi saada. Nyt on ukko vielä hieman kiukkuinen kun yrittää lopettaa tupakoinnin ja vaimo valittaa aina jotain vaivaa :)
Mielenkiintoisia vastauksia ja pistää kyllä miettimään:)
Hyvä hyvä!
Täytyy sanoa, että yhtälailla täälläkin mies siivoaa, tiskaa jne kaupassa käydään yhdessä jne....
Enkä minä niitä kukkiakaan huoli (83 neliön sisällä niitä on yli 40 kukkaa), mutta joku pieni ele silti voisi olla paikallaan aina silloin tällöin. Joku muu hemmottelu hetki. Pienikin sellainen.
Rakkauden tunnustuksia ei sanota, koska se on molemmille päivän selvää:) Tottakai joskus sanotaan, mutta kun sen näkee jo toisesta muutenkin niin ei sitä välttämättä tarvitse sitten kuulla. Vaikka ei sitä hemmottelua näy niin kyllä sen tietää.
En itsekkään ole mitään romanttista sorttia -tunteellista hömppää- :D
Mutta kuitenkin jotain pientä piristystä sitä kaipaa sillöin tällöin...
Se olen yleensä minä joka pyytää viereen köllöttää sohvalle jne jne. tuntuu ettei seura aina välillä kelpaa...
Kuulostaa ehkä ristiriitaiselta, kun rakastetaan toisiamme, mutta kuitenkin ei sitä huomioita anneta toiselle niin paljoa. Tai minä yritän antaa, mutta jotenkin en saa vastakaikua.
Mies ei vaan osaa näyttää tunteitaan ihan yhtä lailla kuin minä.
Saati sitten että niistä tunteista pitäisi puhua.
(Luin itsekkin tämän viestin monta kertaa ennen lähetystä, ja kyllä on sekavaa! Pakko myöntää! :) Mutta näin siis meillä kuitenkin...)
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, meillä aika samanlaista ja musta tuntuu ihan samalta. Mä olen välillä niin hemmetin huomion kipee :). Onneksi mies osaa joskus yllättääkkin ja pyytää kainaloon katsomaan telkkua, mikään ei ole parempaa :)
Tässä podettu kaks viikkoo putkeen migreeniä, niin eipä olis pahitteeksi just joku em. pieni huomion osoitus:)
" ihanaa" kun on kohtalon tovereita:)
mies tuo kukkia ajoittain ilman mitään syytä.. hieroo pyytämättä hartioita ja iltaisin on aina tapana, että rasvaa jalkapohjani ennen nukkumaan menoa. olen siis löytänyt oikein kunnon isännän itselleni :) näitä teki jo ennen raskautta.
rv24+1