Millainen ihminen ei välitä omista iäkkäistä vanhemmistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isä on lähes 80-vuotias. Asutaan samassa kaupungissa. Joskus harvoin nähdään. Vielä ihan kunnossa. Millä lailla pitäisi erikseen välittää?

Hienoa kun isäsi on noin hyvässä kunnossa. Mitä teet siinä vaiheessa jos häneltä muisti menee, ei kykene enää huolehtimaan itsestään, ei muista syödä, ottaa lääkkeet miten sattuu tai jättää ottamatta, pissaa housuun, hoivakotiin ei pääse ja kotona on heitteillä paitsi kotihoidosta hoitaja käy pari minuuttia paikalla kääntymässä? 

Jos uusi nuori puoliso ei ala omaishoitajaksi, isä menee hoitolaitokseen. Näinhän se menee Suomessa ja se on ihan ok.

En ole edes nähnyt äitiäni sitten vuoden 2008. Kaikki vanhemmat ei ole välittämisen arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Äiti on tehnyt selväksi lukemattomilla eri tavoilla etten kelpaa koska olen väärän miehen lapsi. Miehen, jonka kanssa oli naimisissa 5v. Hänelle tulee paha olo minut nähdessään hänen omia sanoja lainatakseni.
Nyt kelpaan kun hän on 70v.
Kumma kun en ole kiinnostunut.

Yhteys vaatisi vanhemman kykyä pyytää aidosti anteeksi ja katua sanojaan. Suuret ikäluokat haluavat olla oikeassa eivätkä myönnä olleensa väärässä.
Anteeksi voi ja kannattaa antaa mutta on turha ylläpitää yhteyttä joka tuo vain ikäviä muistoja ja laskee omaa hyvinvointia.

Sellaiset, joiden mutsi on lukinnut pimeään koppiin tuntikausiksi tai päiväksi jos on varastanut ruokaa omasta keittiöstä tai pakastimesta. Ym.

Ei kukaan voi tietää mitä yksittäisten ihmisten taustalla on. Pelkän biologian perusteella ei tarvitse sietää ihan mitä tahansa.

100km päivässä vanhempien takia? Minä näin vanhempani viimeksi kesällä 2019 kun kävivät luonani. Etäisyys on 140km ja mietin jaksanko ehkä tänä kesänä käydä katsomassa. 

Isäni on alkoholisti ollut ikänsä. Ei huolehtinut meistä lapsina, päinvastoin. Elänyt aina todella itsekkäästi ja ikinä välittänyt muista kuin ryyppykavereistaan. Viimeiset 20 vuotta soitellut vain kännipuheluita, kertoo vain omista puuhistaan, ei kiinnosta meidän lapsien tai lastenlasten asiat.

Nyt hoivakodissa ollessaan luulee että minulla on mielenkiintoa käydä siellä monta kertaa viikossa. Tai siis lähinnä käydä hänet pois sieltä että pääsee käymään paikoissa, kuten ravintoloissa jne. Edelleenkään ei kiinnosta meidän elämä, vain se mitä kivaa me hälle järjestettäisiin.

Minulla on oma elämä, lapset ja kaikki. Ei minulla ole aikaa ja kiinnostusta huolehtia hänen tarpeistaan.

Minulla on vanhempiin niin paljon katkeruutta huonosta lapsuudesta, minut suunnilleen hylättiin yksin 16-vuotiaana, lapsenakaan en saanut minkäänlaista tukea tai neuvoja elämään. Eivät ole koskaan kysyneet miten minulla menee, aina aiheena miten heillä itsellään menee.

Joskus jopa syyttävät millainen lapsi olen kun en heihin pidä yhteyttä, että kyllä vain kavereiden lapset käyvät vanhemmillaan ja pitävät hyvää huolto vanhemmistaan?! Voisivat joskus katsoa peiliin ja miettiä muitakin kuin itseään.
Lapsena vanhempien kaverit oli jopa minusta enemmän huolissaan kuin itse vanhempani, mutta äiti vain aina nauranut heidän huolelleen.

Ärsyttää vielä se että vanhemmat eivät ole tätä koskaan itse tajunneet vaikka olen siitä sanonut! Kehuvat vain itseään ja heissä ei mitään vikaa ole.

Itse olen saanut pitkäaikaista masennusta vanhemmistani. Toivoisin että minulla oli kivat vanhemmat joihin olisi hyvät välit, olen kateellinen monille kavereista heidän vanhemmistaan.

Sellainen, joka ei kestä vanhuuden tuomia sairauksia ja muutoksia. Meillä oli hyvä lapsuus ja kauempana asuva sisarus soitteli äidille noin kerran kuussa ja näki ehkä kolme kertaa vuodessa. Sen jälkeen kun äiti sairastui muistisairauteen, ei ole pitänyt yhteyttä. Tietää kyllä minun kauttani mitä äidille kuuluu ja sanoo, että täytyykin soittaa mutta ei tee sitä.

Meillä on tämä yksi elämä. Ihmiset elävät sen kuten parhaaksi näkevät. Syitä asioille voi etsiä ja arvailla, mutta lopulta jokainen tekee omat ratkaisunsa itse.

Sanotaanko että riippuu varmasti myös iäkkäistä vanhemmista. 

Itsekkäät ja ahneet jupit
Omahyvä ja etelänmatkat omaa napaa lähinnä

"Tavallinen" ja "hyvä" ihminen on oikeastaan hyvinkin kylmä ja itsekäs. Tekosyitä kyllä keksitään.
No, lapsensa kasvavat samoilla opeilla, ja vanhuksena sitten vuorostaan "niin makaa kuin petaa" eli pitkään ja yksin.

Siihen on aina joku hyvä syy. Ne vanhemmat voi katsoa peiliin,sieltä se vastaus löytyy.

Ehkäpä se sisar ajattelee, ettei tarvi/saa käydä, kun ystäväsi käy joka päivä? Voi jopa vältellä sisartaan.

Järjetöntä aja päivtäin 100km. Onko hän työtön kun aikaa? nostaako omaishoidon tuet, erikseen molemista vanhemista? On siis mentävä!Laskuttaako pensa rahat vanhempien eläkeistä säästöistä? Kukaan työssä käyvä ei pysty työpäivän jälkeen, oman elämän lisäksi ajaa 100km päivässä edestakaisin .Miksi ei ota kotihoitoa? Sehän maksaa!Kodin hoidon ostopalvelua? Sehän maksaa! Kauppakassia? Sehän maksaa. Siivojaa ostopalveluna,sehän maksa! ITse sitten olisi vanhempine luona laatu aikaa aina perjantai illasta-sunnuntaihin. Mutta ei saisikaan omaishoidon tukea 2 x kun on iska ja äiti! Jos viellä ajatellaan mikä estää hankkia vanhemmille asunto itseään lähelle tai itse muuttaa vanhempien lähelle?Toki totta kun vanhemmat jää eläkkelle yksin tai kaksin ,raha lähtee talosta.Maksuin sairaudet. Niin häipyy ainakin itäinen- Helsingin lähiöt aikuiset lapset ja lapsenlapset, ystävät tutut. . Niin kauas kuin pippuri kasvaa.Joskus soittavat kiire,ei kerkii tulla!