EN JAKSA = RIVITALOSSA ALKAA KESÄELÄMÄ PIHOILLA JA JO NYT YHTÄ HOOTA!!
En enää ikinä muuta rivitaloon, kun pääsen tästä. Naapureilla jatkuvasti ovet auki, pihoilla ollaan. Ei siinä, pihat vain pieniä. Ja tottakai on pakko popittaa kovaa pihalla. Tottakai on pakko huutaa pihalta sisään asiat, tottakai täytyy puhua ihan helevatan kovaa puhelimeen pihalla. Tätä jatkuu myöhään yöhön, kun lomaa/viikonloppu.Ja tottakai hyvien tapojen mukaan vedetään tupakkaa minkä keretään, kytätään naapureilla sisälle jos täällä tuulettaa (olen nähnyt) ihan estoitta. Toisin sanoen emme käytä omaa pihaa miehen kanssa mihinkään. Toisella puolella kyylä, toisella häirikkö. Muutetaan syksyksi omakotitaloon, tämä on vuokra-asunto. Ei tee mieli (eikä niitä asuntoja oikeastaan edes löydy, mihin ei vaadita vähintään vuoden sopimusta) muuttaa ensin tästä pakoon ja omaan taloon kun se on valmis. Huoh, mitä tekisitte? Alan olla aivan loppu, se pska alkaa taas ja kukaan ei puutu:(
Kommentit (365)
Meillä on (omistus)rivarinaapurissa mölyävät lapset. Ei mitään normaaleja lasten ääniä vaan sellaista eläimellistä rääkymistä ja tappelua 24/7. Talvella se kuuluu seinän läpi vaimeasti, mutta kesällä mikään ei hiljennä sitä. Saman perheen isä grillaa makkaraa joka päivä kunhan vaan ilmat sallii ja äiti polttaa ketjussa tupakkaa. Lähes joka viikonloppu on bileet, jossa aikuiset juo ja lapset saa juosta ja kiljua puoleen yöhön.
Omakotitaloon ollaan mekin lähdössä, kunhan saadaan tämä myytyä. Ostetaan vanhoilta sukulaisilta rauhalliselta alueelta.
Omistusrivitalossa asuneena meno ku hölmölässä. Useat naapurit pitivät yhdessä riehakkaita grilli- vappu- juhannus - viikonloppujuhlia ym alvariinsa. Takapihalla oi pulisevia suihkulähteitä, uima-altaita mukuloille, pieniä savuavia tulisijoja- grillejä ym, ym. Mekkalaa riitti ja koirat haukku. Toisten asiat tiedettiin ja kyylättiin. Ei todellakaan rivariin enää koskaan. Nyt asun rauhallisessa laadukkaassa isossa kolmiossa yksin aurinkoisella isolla ilta-aurinko parvekkeella keinutellen, kasvihuonetta hoidellen ja nautin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on (omistus)rivarinaapurissa mölyävät lapset. Ei mitään normaaleja lasten ääniä vaan sellaista eläimellistä rääkymistä ja tappelua 24/7. Talvella se kuuluu seinän läpi vaimeasti, mutta kesällä mikään ei hiljennä sitä. Saman perheen isä grillaa makkaraa joka päivä kunhan vaan ilmat sallii ja äiti polttaa ketjussa tupakkaa. Lähes joka viikonloppu on bileet, jossa aikuiset juo ja lapset saa juosta ja kiljua puoleen yöhön.
Omakotitaloon ollaan mekin lähdössä, kunhan saadaan tämä myytyä. Ostetaan vanhoilta sukulaisilta rauhalliselta alueelta.
Naapureidenne elämä kuulostaa rennolta ja elämäntäyteiseltä.
Löysätkää tekin vähän pipoa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä juuri stressataan, kun meidän rivarin seinänaapurissa asuva dementoitunut mummo kuoli ja kuolinpesä pisti kämpän myyntiin. Remppa siihen nyt ainakin tulee, mutta toivottavasti ammattilaisten toimesta, eikä jonkun perheenisän viikonloppuprojekti.
Vaikka itse ollaan lapsiperhe, niin ei kyllä sellaista toivota naapuriin😂 sama homma lemmikkien kanssa, ei kiitos, vaikka meiltäkin koira löytyy. Meidän koira nyr vaan on 15-vuotias vanhus joka ei ole haukkunut kertaakaan viimeiseen kolmeen vuoteen ja ei paljon muuta tee kun nukkuu päiväunia auringossa pihalla😅 siihen joku aggressiivinen fiffe toiselle puolelle aitaa niin johan on juhlat!
Niin teillä saa toki olla lemmikkejä, mutta muilla ei sais. Reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asunnut rivarissa melkein vuoden verran ja ei ole mitään valittamista. Kivat naapurit ja rauhallinen taloyhtiö on. Oltiin tietty tosi nirsoja sen suhteen millaisen rivarin ostetaan ja myös onnistui saada päätyasunto. Riippuu varmaan tosi paljon eri asioista, että paljonko vuokralla ihmisiä ja kuinka iso ja miten talot sijaitsevat ja paljonko on sitä yksityisyyttä. Meillä täällä kaikki kai omistajat asuvat.
Eli täällä tyytyväisiä rivarin asukkaita :)Pidetään peukkuja, että muuttoliike tai asuntokauppa ei tuo naapuriisi trampoliinia.
Itse asiassa rivitalo ja tramppa ei usein onnistu. Rivitalossa taloyhtiö on vastuussa piha-alueista (myös takapihasta, eli rivitalossa ei itse asiassa omisteta pihaa), joten osakas ei voi laittaa edes omalle pihalle tramppaa ilman yhtiön lupaa. Tätä lupaa harvoin annetaan (ainakaan yhtiöissä, jossa ymmärretään vastuulaista), sillä jos trampalla tapahtuu onnettomuus, lain lukaan taloyhtiö on vastuussa.
Jos siis rivarista löytyy tramppa, suosittelen ottamaan asian esille yhtiökokouksessa. Harvoin hallitus ja muu yhtiö haluaa ottaa vastuuta muiden lasten mahdollisista onnettomuuksista. Vähintään kannattaa tarkistaa, että taloyhtiön vakuutus kattaa myös tramppaonnettomuudet, sillä monessa vastuuvakuutuksessa ne ei kuulu normaalin tapaturmavakuutuksen piiriin.
Pahinta rivarissa oli tosiaan kailottajat. Ja kailottajien iltapihaistunnot.
Tiedoksi, että se lauta-aita ei estä ääntä kuulumasta. Meni monta kesää, ettei takapihalla viitsinyt oleskella ollenkaan, kun naapurit puhelivat järkyttävän kovalla äänellä. Puhetta piisasi.
Grillaajat tai ruohonleikkurit ei häiritse, trampoliinia ei ole, kun kaikki asukkaat aikuisia. Koiratkin on hiljaista sorttia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on (omistus)rivarinaapurissa mölyävät lapset. Ei mitään normaaleja lasten ääniä vaan sellaista eläimellistä rääkymistä ja tappelua 24/7. Talvella se kuuluu seinän läpi vaimeasti, mutta kesällä mikään ei hiljennä sitä. Saman perheen isä grillaa makkaraa joka päivä kunhan vaan ilmat sallii ja äiti polttaa ketjussa tupakkaa. Lähes joka viikonloppu on bileet, jossa aikuiset juo ja lapset saa juosta ja kiljua puoleen yöhön.
Omakotitaloon ollaan mekin lähdössä, kunhan saadaan tämä myytyä. Ostetaan vanhoilta sukulaisilta rauhalliselta alueelta.
Ihan makkaraakin joka päivä?!?? Jestas. Kyllä nyt on syytä muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse asunnut rivarissa melkein vuoden verran ja ei ole mitään valittamista. Kivat naapurit ja rauhallinen taloyhtiö on. Oltiin tietty tosi nirsoja sen suhteen millaisen rivarin ostetaan ja myös onnistui saada päätyasunto. Riippuu varmaan tosi paljon eri asioista, että paljonko vuokralla ihmisiä ja kuinka iso ja miten talot sijaitsevat ja paljonko on sitä yksityisyyttä. Meillä täällä kaikki kai omistajat asuvat.
Eli täällä tyytyväisiä rivarin asukkaita :)
Voi miten kivaa, että on päättkämppä ja viihdytty mukavin naapurien vuoksi. Missä päin Suomea asutte?
Vaihdettaisko kuule mun naapurit teidän naapureihin, ihan koska tahansa? Niistä teille takuulla tulevista, aivan jäätävistä ongelmista sitten uusien naapurienne kanssa en ota mitään vastuuta...
Vierailija kirjoitti:
Muistelen lämmöllä rivariaikoja kun lapset olivat pieniä. Aina sattui ja tapahtui, toisia autettiin, ikinä ei tiennyt kuka istui keittiössä kun tuli töistä kotiin (koska ovet tosiaan tavattiin pitää auki kesäisin, jopa etuovet meillä). Nyt omakototalossa viisi vuotta mutta ihan saa itekseen olla aina eikä tosiaan kukaan juttele tai tule käymään. Ovet pidetään kaikki kiinni. Pakko oli muuttaa kun ei enää mahduttu, muuten asuisin rivitalossa mielellään.
Tuo sinun rivariasumisesi kuulostaa painajaiselta!
Se olisi kyllä hyvä, kun saataisiin lapsiperheet asumaan samaan taloyhtiöön ja rauhallisemmat pariskunnat ym samaan. Ehkä kannattaa muuttaa sellaiseen taloon, mihin on rakennettu vain pienempiä asuntoja? Viisihenkinen perhe tuskin asuu kaksiossa tai kolmiossa.
Vierailija kirjoitti:
Se olisi kyllä hyvä, kun saataisiin lapsiperheet asumaan samaan taloyhtiöön ja rauhallisemmat pariskunnat ym samaan. Ehkä kannattaa muuttaa sellaiseen taloon, mihin on rakennettu vain pienempiä asuntoja? Viisihenkinen perhe tuskin asuu kaksiossa tai kolmiossa.
Tämä ei ratkoisi alkoholisti, nisti tai suoranaisten mt-tapauksiin kuuluvia naapurien ongelmaa. Sellaiset vanhemmat tai pariskunnan kun saa naapuriin, niin se siitä rauhasta. On kokemusta tälläistä tapauksista, tuskin myöntäisivät asuntoa hakiessaan olevansa niitä häirikköjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on (omistus)rivarinaapurissa mölyävät lapset. Ei mitään normaaleja lasten ääniä vaan sellaista eläimellistä rääkymistä ja tappelua 24/7. Talvella se kuuluu seinän läpi vaimeasti, mutta kesällä mikään ei hiljennä sitä. Saman perheen isä grillaa makkaraa joka päivä kunhan vaan ilmat sallii ja äiti polttaa ketjussa tupakkaa. Lähes joka viikonloppu on bileet, jossa aikuiset juo ja lapset saa juosta ja kiljua puoleen yöhön.
Omakotitaloon ollaan mekin lähdössä, kunhan saadaan tämä myytyä. Ostetaan vanhoilta sukulaisilta rauhalliselta alueelta.Ihan makkaraakin joka päivä?!?? Jestas. Kyllä nyt on syytä muuttaa.
Jestas miten tyhmää porukkaa täällä on. Makkaran päivittäinen grillaaminen tarkoittaa sitä, että siellä pihassa hengaillaan ja lapset riehuu ja huutaa, ja kuuluu niitä kovia ääniä. Eli he eivät vietä aikaa sisällä koskaan, esim. pelaten tai kokaten jne. lasten kanssa, vaan hilluvat äänekkäästi ulkona, jolloin kaikki kuuluu naapureihin. Lisänä vielä nuo känniviikonloput, joista lapset saavat traumat perintönä, ja jatkavat melko varmasti samaan tyyliin elämäänsä.
Meillä naapurissa alkoi jo kolmisen päivää sitten vapun vietto, jatkuu taatusti arkeen asti kuten viime vuonna. Viime vuonna juhlivat vappua sellaisen reilun viikon, poliisit kävivät useampaan kertaan eli voitte aavistaa, oliko meillä naapureilla kuinka kivaa. Ei auta asua edes päätyasunnossa, kun nuo asuvat vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Asut jossain lähiössä? Kaupungin
vuokrakämppiä?
Meidän taloyhtiö on erittäin laadukas,uusi ja siisti. Täällä ei huuda kukaan. Asuminen on erittäin miellyttävää,helppoa ja rauhallista.
Olisiko syytä vaihtaa aluetta?
Epäilen. Miksikö? Käytät pilkkuja aidon veeteen lailla. Et sinä pääse laadukkaalle alueelle.
Ap voi haaveilla koko kesän omakotitalostaan. Ehkä niillä ongelmanaapureilla on varaa olla kesällä poissa kotoa? Pahimpia on naapurit, jotka aiheuttavat ongelmia eivätkä ole koskaan poissa kotoa edes loma-aikoina. Itsellä on niin lyhyet lomat, ettei niillä ehdi rentoutua kuten kotona voisi.
Nykyään joka asuinalueella on häiriköintiä. Ainakin pääseudulla poliisit sanovat, että joka kerrostalossa on huumeiden käyttäjiä, ja ne ovat juyri niitä, jotka riehuvat pari vuorokautta putkeen nukkumatta välillä.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta rivarissa oli tosiaan kailottajat. Ja kailottajien iltapihaistunnot.
Tiedoksi, että se lauta-aita ei estä ääntä kuulumasta. Meni monta kesää, ettei takapihalla viitsinyt oleskella ollenkaan, kun naapurit puhelivat järkyttävän kovalla äänellä. Puhetta piisasi.
Grillaajat tai ruohonleikkurit ei häiritse, trampoliinia ei ole, kun kaikki asukkaat aikuisia. Koiratkin on hiljaista sorttia.
Tämä!
Eikö oikeasti voida ymmärtää, että se kailottaminen kovaan ääneen kuuluu pitkin pihaa, jopa asuntoihin sisään vaikka jokainen ovi ja ikkuna olisi kiinni?
Meillä naapureilla minipieni piha on toinen vatun olohuone, siellä kailotetaan kaikki asiat yötä myöten. Kuuluu meille sisään asti, vaikka jokainen ikkuna ja ovi on kiinni.
Ja hyvin kuuluukin. Saakeli, että tätä ei jaksa ei.
Onneksi asun melko rauhallisessa vuokrarivitalossa, ainoat pienet häiriöt on talon lasten aiheuttamia, soitellaan ovikelloja huvikseen, pällistellään ikkunasta toisten asuntoihin, autoillekin aiheutettu vaurioita ajattelemattomuuttaan parkkipaikalla. Pihalla on oikeakin leikkipaikka, mutta jostain syystä parkkipaikka näyttää olevan melkeinpä suositumpi leikkipaikka kuin leikkipaikka.... :/
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella väistin onneksi luodin! Rivitalon asuntonäyttöön olin menossa,pihamaalla sotkua,hoitamaton pihamaa ,tavaroita ympäriinsä, ruma peltirakennus rivitalo alue, lisänä kun olin siellä niin omistaja oli unohtanut että olin tulossa näyttöön!! Mutta jo pihamaata katsoessani ympärilleni joka hoitamaton, sotkuinen ,likainen "slummimainen " tein päätöksen etten tänne haluaisi muuttaa.
Haista nyt vit tu noiden satujesi kanssa. Mikä pakko on keksimällä keksiä valheita, ku sipää? Ketju on aloitettu eilen illalla 20:30. Et todellakaan ole aikaisin seuraavana päivänä ollut yhtikäs missään asuntonäytössä. Miksi valheet? Etkö saa elämässäsi riittävästi huomiota?
Muistelen lämmöllä rivariaikoja kun lapset olivat pieniä. Aina sattui ja tapahtui, toisia autettiin, ikinä ei tiennyt kuka istui keittiössä kun tuli töistä kotiin (koska ovet tosiaan tavattiin pitää auki kesäisin, jopa etuovet meillä). Nyt omakototalossa viisi vuotta mutta ihan saa itekseen olla aina eikä tosiaan kukaan juttele tai tule käymään. Ovet pidetään kaikki kiinni. Pakko oli muuttaa kun ei enää mahduttu, muuten asuisin rivitalossa mielellään.