EN JAKSA = RIVITALOSSA ALKAA KESÄELÄMÄ PIHOILLA JA JO NYT YHTÄ HOOTA!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan yhdessä rivitalo-osoitteessa olen asunut, jossa "ongelmanaapuri". Seinänaapurissa oli joku pystykorva, joka räksytti kokoajan. Siis kaiken aikaa, vaikka isäntäväki oli kotonakin. No, he ratkaisi ongelman niin, että pistivät piskin aidatulle pihalle räksyttämään. Koko naapurusto raikui.
Ja jos joku naapureista erehtyi olemaan samaan aikaan ulkona omalle pihallaan näköetäisyydellä, koira myös mutisi ja vinkui ja inisi ja haukkui vielä lujemmin.
Olin tällöin itse lapsi, enkä edelleenkään tiedä onko tuo miten yleustä/ normaalia käytöstä koirille, minusta kun ei (kumma juttu!) ikinä tullut sellaista "koira ihmistä" :D

Ei hitto onkohan meillä ollut sama naapuri, eri koiralla vain. Tää oli semmoinen mäyräkoiraristeytyksen näköinen. Sillä oli pihalla oikein koppi, ja vettä ja muonaa, vietti siellä helposti koko päivän. Ja haukkui. Nonstop.
Eräs naapureista taisi elöinsuojeluilmonkin tehdä, muttei se johtanut mihinkään. Koira pysyi pihalla.

Whaaat?!?!?! Tää ois ihan painajainen :O

Rivitalot on helvetin esikartanoita. Omakotitalossa on parasta elää, mutta siihen kaikilla ei ole varaa. Toiseksi paras vaihtoehto on kerrostalo. Rivitaloissa ne pienet takapihat on biletys ja grillauspaikkoja, jossa juhlitaan jatkuvasti ja myöhään. Koirat haukkuu kilpaa aamusta iltaan.

Onnea ja auvoa omakotitaloalueelta. vasemman puoleisen naapurin isä istuu illalla autossaan ja luukuttaa musiikkia. Oikeannpuoleisrn naapurin pihalla on trampoliini ja se on 2 m päässä meidän olohuoneen seinästä. Voin sanoa, että ääntä riittää.

Rivitalo on kiva jos naapurit ovat sivistyneesti eläviä ylemmän tulotason ihmisiä joilla on hillityt ja järkevät elintavat ja hyvin käyttäyvät lapset joita vanhemmat myös kasvattavat.

Köyhillä wt ja mamualueilla rivitaloasuminen on aivan hirveää juuri niistä syistä mitkä ap listasi. On tosiaan olemassa porukkaa joka aina kommunikoi huutamalla, ja aina myös määrälllisesti todella paljon mutta sisällöllisesti sellaista neverending facepalm sisältöä. Ja ajatuksissa ei kirjaimellisesti koskaan edes hetken vieraile se ajatus että oma käytös voisi jotenkin negatiivisesti vaikuttaa viereisessä asuvam ihmisen viihtyvyyteen. Koska muilla ihmisillä ja niiden haluamisilla yksinkertaisesti vain ei ole absoluuttisen mitään väliä.

Asun omakotitalossa jossa on hiljaiset naapurit. On kuin asuisi maalla, vaikka on kaupunkilähiö. Olen onnekas. Linnunlaulu taitaa olla kovin ääni päivisin. 

Vierailija kirjoitti:

Onnea ja auvoa omakotitaloalueelta. vasemman puoleisen naapurin isä istuu illalla autossaan ja luukuttaa musiikkia. Oikeannpuoleisrn naapurin pihalla on trampoliini ja se on 2 m päässä meidän olohuoneen seinästä. Voin sanoa, että ääntä riittää.

Eli asut rivitalossa josss ei vaan ole seinät kiinni toisissaan. Meillä on toiseen naapuriin matkaa 300m ja toiseen yli 400m ei näy eikä kuulu

Ei se omakotitalossa asuminenkaan mitään ihanuutta ole. Koirat räksyttävät joka pihassa, mopoja rassataan ja ajellaan pakoputki sauhuten, on pihabileitä, koko kesän remppamiehiä rälläköineen, kukkahattuisia juorumummoja...

Vierailija kirjoitti:

Rivitalo on kaikkein huonoin asumismuoto, omakotitaloalue kesällä on myös yhtä helvettiä, kun sirkkelit ja ruohonleikkurit laulaa heti kukonlaulun aikaan. Viihdyn kerrostalossa paremmin kuin hyvin.

Mieluummin kuuntelee ruohonleikkuria heti aamusta kuin bassojumputusta ja huutoa kaikki yöt, kuten kaikissa kerrostaloissa joissa asuin. Ainoa varmasti hyvä tapa on omakotitalo maaseudulla, keskellä vähintään parin hehtaarin tonttia. Kaikki muu on kompromissia.

Naapurissa lapsiperhe, joka asuu kesät takapihallaan. Lasta komennetaan jatkuvasti, vaikka kohta jo teini. Meillä ei ole kunnon näkösuoja-aitojakaan, joten introverttina oman pihan käyttö on minimissä. Tykkään laittaa pihaa ja kasvattaa istutuslaatikoissa hyötykasveja, mutta olisi se nyt kiva voida viettää omalla pihalla aikaakin. Kahdeksan jälkeen illalla rauhoittuu, kun alkavat hankkiutua nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei se omakotitalossa asuminenkaan mitään ihanuutta ole. Koirat räksyttävät joka pihassa, mopoja rassataan ja ajellaan pakoputki sauhuten, on pihabileitä, koko kesän remppamiehiä rälläköineen, kukkahattuisia juorumummoja...

Jaa ei meillä vaan

pohojanmaa kirjoitti:

kannattaa muttaa mettään josei siedä ääniä

Muuta sinä. Siellä saat metelöidä omaksi iloksesi.

Olen asunut samassa rivitalossa jo 25 vuotta, enkä tunnista yhtään tuollaista asiaa, kuin täällä kirjoitellaan. Meillä on mukavat naapurit, joiden kanssa yhteistyössä pihatyöt, nurmikonleikkuut ym. asiat hoituvat, eikä kukaan häiritse ketään. Tottakai tässä talossa on lapsia, joiden ääntä kuuluu, kun kesäisin ulkona leikkivät, mutta pidän sitä normaalina elämään kuuluvana äänenä, eikä se minua häiritse. Joku joskus grillaa pihallaan, mutta ei niistä grilleistä mitään ääntä lähde. Mitään musabileitä tässä talossa ei ole kukaan harrastanut.  Ihan rauhassa saadaan olla, eikä kenenkään pihalta näe edes toisten pihoille, joten mitään kyttäystä on turha pelätä. 

Aika kamalalta kuulostavat sekä rivitalo, että omakotitalo. Meillä aivan uudessa kerrostalossa on niin hyvät äänieristeet, että mitään ei koskaan ole kuulunut. Tosin ei taida olla edes yhtä lasta talossa, pari koiraa kylläkin olen nähnyt. En voisi sietää lapsiperheen pihaelämää naapurissa, joten ikinä en rivariin tai omakotitaloon muuta, nehän on täynnä metelöiviä lapsiperheitä. Joo kyllä ääntä maailmaan mahtuu, jotkut sanovat, mutta kun kerran saa valita, pitäkää se meteli vaan niissä lapsiperheiden kaupunginosissa, niin me nautitaan rauhasta täällä muualla. Pihatöitä sitten pääsee tekemään ihan riittävästi mökillä, missä ei ole yhtään naapuria lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivitalo on kaikkein huonoin asumismuoto, omakotitaloalue kesällä on myös yhtä helvettiä, kun sirkkelit ja ruohonleikkurit laulaa heti kukonlaulun aikaan. Viihdyn kerrostalossa paremmin kuin hyvin.

Mieluummin kuuntelee ruohonleikkuria heti aamusta kuin bassojumputusta ja huutoa kaikki yöt, kuten kaikissa kerrostaloissa joissa asuin. Ainoa varmasti hyvä tapa on omakotitalo maaseudulla, keskellä vähintään parin hehtaarin tonttia. Kaikki muu on kompromissia.

Asuitko vuokralla?

Rivitalo ihan parasta. Oma pieni piha ja terassi. Ei paljon työllistä. Naapurit elävät elämäänsä ja me myös. Koko kesä pihalla, lueskellen, grillaten, aurinkoa ottaen. Helppoa ja mukavaa. Kaikki palvelut lähellä. Ei kiristä kupolia koirien räksytys tai trampoliinihulinat. Hetken mekastavat. Elämän ääniä.

Kaikista pahinta on ihan ylivoimaisesti se musiikinjytke, joka vain pahenee iltaa ja yötä kohden. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, ketä EI oikeasti häiritse tuollainen tuntikausien (ja pahimmillaan päiväkausien) jumputus?

Samoin ihminen, joka huutaa puhelimeen kaiuttimen kautta. Siis miksi? Tuskin siellä puhelimen toisessa päässä oleva ihminenkään haluaa, että hänen puheensa kuuluu kaikelle kansalle. Näitä keskusteluja kuulee joskus ihan lähijunassa, käsittämätöntä.

Kuulokkeet on keksitty, ja niillä voi hoitaa musiikin kuuntelunsa ihan rauhassa, ja laittaa volyymit kaakkoon niin halutessaan. Miksi koko naapuruston pitäisi kuunnella samaa p@$kaa? Enpä ole koskaan kuullut esim. kaunista klassista musiikkia soitettavan ämyrit täysillä, paitsi ehkä jossain konsertissa. Ilmeisesti musiikkimaku korreloi jossain määrin myös älykkyyden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Rivitalo on kiva jos naapurit ovat sivistyneesti eläviä ylemmän tulotason ihmisiä joilla on hillityt ja järkevät elintavat ja hyvin käyttäyvät lapset joita vanhemmat myös kasvattavat.
Köyhillä wt ja mamualueilla rivitaloasuminen on aivan hirveää juuri niistä syistä mitkä ap listasi. On tosiaan olemassa porukkaa joka aina kommunikoi huutamalla, ja aina myös määrälllisesti todella paljon mutta sisällöllisesti sellaista neverending facepalm sisältöä. Ja ajatuksissa ei kirjaimellisesti koskaan edes hetken vieraile se ajatus että oma käytös voisi jotenkin negatiivisesti vaikuttaa viereisessä asuvam ihmisen viihtyvyyteen. Koska muilla ihmisillä ja niiden haluamisilla yksinkertaisesti vain ei ole absoluuttisen mitään väliä.

Ja pahinta noissa on se, että niiden kanssa joutuu välttämättä tekemisiin. Porukkaa paahtaa yötä myöten autoineen pihaan, ja parkkeerataan minne sattuu, jopa sun paikalle, josta joudut huomauttamaan. Vastaus on aina sama, se on siinä vaan 5 minuuttia jne. Tästä sitten vaan riitelemään...

Noiden lapsilla ei ole mitään tapoja, vaan joudut niitäkin ohjeistamaan, kieltämään ja pyytämään jotta poistuisivat, kun potkivat palloaan melkein ikkunoihisi tai kukkaruukut on säpäleinä.

Lista jatkuu, kun sun kotirauhaasi häiritään monin eri tavoin, ja aina sinä olet se ikävä nillittäjä ja ennen kaikkea rätsisti.

Meillä hallituksen puheenjohtaja puolusti noita viimeiseen saakka, kun asukkaat valittivat, mutta kappas, kun häntä itseään huudeltiin jo viimein rätsistiksi, kun menivät jo aivan mahdottomuuksiin yöllisine mölinöineen ja hänen oli pakko puuttua.

Rivitalon kohdalla päätyasunto on ehdoton. Toki siinäkin voi tulla paska naapuri. Samoin kunnolla aidattu takapiha.

Itsellä oli kaikkein paras kokemus rivitalosta kun päätyasunto, jossa ensin iso terassi sekä korkeat aidat pidemmälle, niin että myös puutarhaa oli suojattuna aidoilla. Pihan päädyssä oli matala puuaita ja istutettu puita, koska siitä alkoi puisto. Kyseessä oli leikkipuisto, mutta juuri tämä osa puistosta oli rauhallisempi ja leikkivälineet ihan toisella puolella puistoa. Olisin voinut asua tuossa asunnossa pidempäänkin, mutta tila ei enää riittänyt nelihenkiselle perheelle.

Nyt asumme maalla, jossa lähin naapuri 300 m päässä. Juuri sopiva etäisyys. En todellakaan näillä postimerkin kokoisilla omakotitonteilla, jossa osa ystävistäni asuu. Taloyhtiössä on sentään jotkut säännöt, mutta tuollaisella tiiviillä omakotialueella on ihan villilänsimeininki.

Miksi kirjoitat isoin kirjaimin?

Ainakin pienessä yhtiössä se merkitsee paljon millaisia naapureita siellä on. Meillä on mukavaa,  aika rauhallista siistiä väkeä.    Ausuntoja 5  kpl.  Välissä aina  2  autotallia.Pihat ovat suuria , ei näy naapurin pihalle. Yhdessä toisessa  rivitalossa oli  vanhempi nainen  joka  seisoi aina  talon edessä..  Myös talvella. Hän todella kyttäsi seuraa  itselleen.Hyökkäsi aina pensaikosta kyselemään, missä sun auto on. joko sä nyt tulit töistä. Missä sä käyt kaupassa.huh-huh. Onneksi  muutti  vanhusten taloon. Oman asunnon myynti  ja uuden osto on Suomessa tolkuttoman kallista . Leimaveroa  mene  2--4 prosettia hinnasta. Se on vähän kuin sakkkoa. Eläkkeellä olevalla naisella ei ole varaa muuttaa tai vaihtaa, aina se varallisuusvero sieppaa.    Aika moni jää siihen liian isoon  kaksikerroksiseen kotiinsa yksin. Kaupoista menee niin kauhea vero.