Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja yksinäiselle nuorelle
29.04.2022 |
Hei, Oon 17-vuotias tyttö. Mulla on noin 10 kaveria koulussa keiden kanssa jutella, mutta kukaan ei ikinä kysy minua olemaan kanssaan vapaa-ajalla. Välillä olen ollut kolmen eri ihmisen kanssa vapaa-ajalla, mutta niihinkin olen itse tehnyt aloitteen.Leikitään vaikka että näiden kolmen nimet ovat sara, anna ja emilia. Saran kanssa olen kahdestaan pari kertaa hengaillut omasta aloitteestani. Annan ja emilian kanssa olen myös välillä hengannut kolmistaan omasta aloitteestani, mutta he ovat keskenään parhaita ystäviä. Aina kun olemme koulussakin kolmistaan tunnun vaan roikkuvan mukana. He juttelevat keskenään ja minä olen vaan hiljaa kun en suunvuoroa saa. Aina jos kysyn vaikka annalta, mitä hän tekee viikonloppuna, sanoo hän menevänsä emilia luokse yöksi. Minua ei ikinä mukaan pyydetä.Jos kysyn tältä saralta, mitä hän tekee viikonloppuna, hän sanoo ajattelin pyytää annaa minun luokseni kylään. Tämä anna on sanonut vielä, että olen yksi hänen parhaista kavereista. Miksi hän siis ei ikinä pyydä minua olemaan kanssaan vapaa-ajalla? Annaa kuitenkin pystyy pyytämään, muttei minua?Näistä yllä mainitusta asioista tulee ihan hirveän ulkopuolinen ja yksinäinen olo olen nyt muutaman viikon ollut kysymättä näitä kavereita vapaa-ajan seuraksi, ja kas kummaa, emme ole yhtään olleet yhdessä. Ei tietenkään kun MINÄ olen aina se joka kysyn. Ei taida nämä ystävät oikeasti minusta pitää, ovat kanssani varmaan vaan säälistä välillä. Tuntuukin välillä että emilia käyttää minua vain paremman puutteessa hengaamaan esim välkillä jos annaa ei ole saatavilla. Nämä kaksi kaverusta chattaavatkin toistensa kanssa koko ajan, ovat kuin takiaisia. Minulle viestiä ei ikinä laiteta. Jos hengaamme vapaa-ajalla, suurimmaksi osaksi he puhuvat vain kahdestaan.Onnekseni omistan kuitenkin aivan ihanan poikaystävän, jonka kanssa olla vapaa-ajalla <3. Poikaystävällä on sen sijaan paljon kavereita, joiden kanssa viettää aikaa vapaa-ajalla. Tämäkin tuntuu niin surulliselta, silloinkun en hänen kanssaan ole löhöän vain kotona sillä aikaa kun hän pitää hauskaa ystäviensä kanssa :/ ehkä ystäväni eivät uskalla kysyä minua, jos luulevat minun olevan kiireinen poikaystäväni kanssa?Mitä voisin tehdä asialle? Jatkanko epätoivoista seuran kyselyä ystäviltäni vai olenko aina vaan yksin (tai poikaystävän kanssa)? Kaipaisin niiiin paljon myös ystävien seuraa vapaa-ajalle :/
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Jos voisit tiivistää hieman
Okei.
Mulla on kavereita paljonkin koulussa, mutta vapaa-ajalla ei juurikaan ellen itse kysy jotakuta. Tuntuu ulkopuoliselta, kun muut kaverit kysyvät toisiaan puolin ja toisin mutta minua ei ikinä kysytä. Usein olen myös vaan hiljaa kun muut juttelee keskenään, en saa suunvuoroa hetkeksikään. Olo on niin ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä oot väärässä seurassa.
Kannattaa vaan skippaa tollaset ihmiset suoraan ihan kokonaan.
Kun vietät aikaa yksin alat kyllä saada vastauksia.
Ala käydä ulkoilemassa tai salilla.
tutustut varmasti uusiin ihmisiin.
Kuuntele tarkkaan aina mitä ihmiset puhuvat, rivien välistä löytää vastauksia.
Hei, mä en osaa antaa neuvoja, mutta ajattelen että osaat tosi hyvin analysoida tilannettasi. Onneksi sinulla on kiva poikaystävä. Poikaystävä toki ei ole sama asia kuin kaverit tai muut ystävät. Voi olla, että kukaan näistä kolmesta mainitsemastasi kaverista ei ole aivan "hengenheimolaisesi", joten tiivistä ystävyyssuhdetta ei ole syntynyt. Mutta kavereita voi olla monenlaisia. Ymmärrän hyvin läheisen ystävän kaipuun. Toivottavasti sellainen tulee vielä elämääsi jossain vaiheessa!
En halua kuulostaa vanhalta mammalta, mutta en voi sille mitään koska olen vanha mamma. Mutta mielestäni kannattaa kehittää sellaista kiinnostavaa tekemistä, mitä voi tehdä ja harrastaa yksin. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä paremmin tiedostaa sen, että yksinhän täällä maailmassa ollaan ja muut ihmiset vierailevat elämässä eri mittaisia ja merkityksellisiä aikoja. Sitäpaitsi itseä kiinnostavan tekemisen äärellä voi tutustuakin samanhenkisiin muihin ihmisiin. Usein ystävyyssuhteita syntyy myös jatko-opintojen parissa.
Oletko harkinnut sugar daddyn etsimistä? Hänellä olisi aina aikaa sinulle ja sinä olisit hänen silmäteränsä. Et jäisi ulkopuoliseksi, vaan saisit kaiken huomion.
Kovin paljoa et menetä, vaikka ehkä jotain, vaikka antaisit niitten kolmen olla. Sekin sattuu, mutta vähemmän kuin se, että nöyryytät itseäsi menemällä heidän seuraan, kun olet jo kuvion huomannut. Itse olen ollut paljon yksin, eikä se ole aina mukavaa, mutta ainakin olen kasvanut vahvaksi ja itsenäiseksi. Älä jää kotiin vaan yritä löytää jotain inspiroivaa tekemistä, uusia ympyröitä, joista voi löytyä ihmisiä, joista voit löytää myös sinusta välittävän ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavassa opiskelupaikassa tai työpaikassa ehkä löydät sopivia kavereita.
Tyttäreni oli nuorempana samassa tilanteessa. Opettaja sanoi, että on hyvät kaverivalmiuder, mutta luokalla ei ole samantyylistä seuraa.
Myöhemmin sai paljon kavereita, kun oli isompi vara valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos voisit tiivistää hieman
Okei.
Mulla on kavereita paljonkin koulussa, mutta vapaa-ajalla ei juurikaan ellen itse kysy jotakuta. Tuntuu ulkopuoliselta, kun muut kaverit kysyvät toisiaan puolin ja toisin mutta minua ei ikinä kysytä. Usein olen myös vaan hiljaa kun muut juttelee keskenään, en saa suunvuoroa hetkeksikään. Olo on niin ulkopuolinen.
Kysy itse. Harrasta ja tee. Ole aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tottua siihen Sitä se elämä on aina
Aloitat jonkun harrastuksen niin sitäkautta saat uusia kavereita vapaa-ajalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä heitä niin, että voitte hengata kaikki yhdessä. Peli-iltaa, kokkausta tms. Ole myös silmät auki, jos löydät uusia kavereita esim. poikakaverisi kautta. Bestikset ovat usein niin kiinni toisissaan, ettei siihen väliin edes kannata yrittää tunkea. Silti voi olla kiva hengailla porukalla. Saat varmasti vielä uusiakin kavereita, kunhan olet aktiivinen tutustumaan; kesätöistä, opiskeluista, harrastuksista
No, minä muutin 16-vuotiaana omilleen kun piti lähteä opiskelemaan. Minulla oli yksi ystävä. Koulukaverit kiusasivat minua ja minut raiskattiin 17-vuotiaana ja siitä kevisi juoruja. Selvisin siitä jotenkuten ja nyt minulla on perhe, mies ja kaksi lasta. Olen yrittänyt unohtaa menneisyyden. Muista että vaikka kuinka elämä heittelee niin se voi muuttua paremmaksi ja usein muuttuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
kuulostaapa tosi ankealta tilanteesi. Näin ulkopuolinenkin jää miettimään, että ainakaan kaverisi eivät ole mitenkään sinua reilusti huomioivia, vaikka eivät tahallaan ilkeitä olisikaan. Kelle tahansa tulisi tuollaisesta paha mieli.
Minusta myös katsot tilannettasi rohkeasti. Rohkeaa on myös ymmärtää, ettet lähtökohtaisesti voi vaikuttaa kaveriesi valintoihin ja mieltymyksiin. Ehkä voit harkita, onko joukossa joku, jolle kannattaisi sanoa asiasta vai ei - olisiko mahdollista, että joku havahtuisi tilanteeseen ja pyrkisi korjaamaan sitä, vai ei? Tai onko mahdollista, että joku osaisi kertoa, miksi sinun seurasi ei tunnu hänestä houkuttelevalta; se on tietenkin helposti loukkaavaa, mutta joskus myös kiinnostavaa ja eteenpäin vievää. Aika usein omat arvaukset ja muiden kokemukset voivat olla näissä asioissa selvästi toisistaan eroavia, ja paljonhan on kyse vaan "kemioista"; että jonkun mielestä olet vaan vähän raskas tai vähän tylsä tai vähän liian epävarma tai mitä tahansa sellaista, mitä ei oikein voikaan muuttaa ja joka ei jonkun toisen kanssa ole sitten mikään ongelma.
Minäkin kehottaisin sinua suuntaamaan huomiotasi muualle kun tähän kolmen porukkaan; ehkä niihin muihin seitsemään, joiden kanssa voit jutella koulussa, harrastuskavereihin, poikaystävän kavereihin, seuraavan opiskelu- tai koulupaikan ihmisiin. Vaikka tietty kourallinen tyyppejä suhtautuisikin sinuun ikävästi tällä hetkellä, se ei onneksi tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa tai ettet voisi tulevaisuudessa löytää tasapuolisia, reiluja kaverisuhteita.
Mielestäni teet kärpäsestä härkäsen. Moni ikäisesi tyttö kaipaa poikaystävää mutta ei löydä. Sinulla on jo. Monella ei oo yhtään ikäistään kaveria edes ajoittain. Suosittelen jotain kivaa harrastusta jossa tapaat samanhenkisiä nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kirjoittaa, koska tilanteesi kuulostaa ihan identtiseltä omaani samanikäisenä. Löysin omat ihmiseni myöhemmin ja tosi hienoja ihmisiä löysinkin. Älä ole väkisin sellaisessa seurassa, joka vain satuttaa. En usko, että itsekään nautit heidän seurastaan. Sinulla on käynyt tähän asti huono tuuri, mutta olen 100% varma, että löydät sinulle tärkeät ihmiset jatkossa. Kirjoitat tosi fiksusti ja sinusta saa sellaisen vaikutelman, että olet hyvä tyyppi. Ei ole mahdottoman huono ajatus viettää aikaa noin hienon ihmisen kanssa kuin sinä itse olet, ota siitä kaikki irti nyt kun voit.
Tässä vielä vanha mamma jatkaa. Jos vähän irroitat noista kolmesta ja käännät katseesi muihin ihmisiin, voit huomata, että jossain siellä taustalla onkin joku ihminen, joka voisi olla sinulle kaveri. Ei sinun silti tarvitse unohtaa niitä kolmea. Mutta usein takerrumme tuttuun, emmekä huomaa, että sen tutun vieressä onkin jotain ihan hyvää. Olen myös huomannut itse joskus ihmissuhteissa, että jos itse lakkaa odottamasta ihmeitä tai toisen huomiota, se toinen voikin aktivoitu uudella tavalla. Tsemppiä sinulle kaverisuhteiden pyörteisiin!
Opettele/totuttele/harjoittele pärjäämään yksin ilman muita ihmisiä tai kenenkään apua tai hyväksyntää. Älä usko liikaa latteusaforismeihin. Yritä olla kadehtimatta ja ahdistumatta muiden ihmisten näennäisesti paremmasta elämästä.
Tutustu uusiin ihmisiin. Kartoita, onko kaupungissasi toimintaa tai hengailua nuorisolle esim nuorisotila. Hanki harrastuksia ja mielekästä tekemistä. Kun nautit elämästäsi, vedät muita ihmisiä puoleesi enemmän. Tee itse aloitteita. Kutsu vaikka kavereita, puolituttuja yms sun luokse iltaa viettämään. Kysy, lähteekö porukkaa leimaamaan yms.
Olisiko poikakaverisi kavereilla ikäisiäsi siskoja tai tyttöystäviä, joihin voisit tutustua heidän kauttaan. Jos satut samaan paikkaan viettämään aikaa, voisit yrittää tutustua heihin. Ennen kaikkea ota rennosti ja älä yritä epätoivoisesti saada jostakin ystävää. Koulukaverisi vaikuttavat huomaavan yksinäisyytesi ja tahallaan jättävät sinut ulos porukastaan. Se voi johtua vaikka kateudesta.
Harrastuksen kautta voisit löytää samanhenkistä seuraa.
Jos voisit tiivistää hieman