Äidin perässä oleva lapsi ja tarhan aloittaminen?
Hei!
Olen menossa viikon päästä töihin ja lapset (poika 2v8kk ja tyttö 1v3kk) aloittavat kunnallisessa päiväkodissa. Ollaan käyty tutustumassa nyt 4 kertaa yhteensä ja vielä ensi viikolla 4 kertaa ennenkuin on " pakko" mennä päiväkotiin ma-pe.
Olen kahtena päivänä jättänyt lapset sinne hetkeksi, noin puoleksi tunniksi, tottuttelemaan itsekseen muitten lasten ja hoitajien kanssa. Pojan kanssa ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa, hän vilkuttaa iloisesti ja jatkaa leikkejään kun olen lähtenyt. Tyttö sen sijaan itkee jo ennenkuin ehdin ovesta ulos. Ekalla kerralla oli itkenyt koko ajan, ja oli melko hysteerinen kuin palasin heitä hakemaan. Toisella kerralla hän vahti minua jo heti astuessamme ovesta sisälle ja jäi myös itkemään kun lähdin. Oli kyllä jossain vaiheessa rauhoittunut, mutta aloittanut uudestaan itkun pihalla ja itki hoitajan sylissä kun palasin heitä hakemaan. Tyttö on muutenkin aina ollut mun perään ja hän reagoi voimakkaasti kaikkiin muutoksiin (huonoilla yöunilla ja itkulla). Joten tämä käytös sopii kyllä hyvin hänen luonteelleen, mutta on tosi rankkaa sekä hänelle itselle että minulle. Nyt haluan kuulla teidän kokemuksianne hoidon aloittamisesta. Onko teillä " itkuvaihe" kestänyt kauan? Ja onko siihen jotain vinkkejä miten vois helpottaa pienen oloa?
Musse
Kommentit (2)
meillä kuopus on todella äidin tyttö ollut alusta asti, varsinainen takiainen ja raivoisa tempperamentiltaan. Hänen tarha-alkuaan kovasti pelättiin (1v9kk) ja strategiaksi valitsimme sen, että isä aina vie lapset hoitoon. Ja tämä auttoi heti alkuunsa - kertaakaan ei ole jäänyt tyttö itkemään! Pari viikkoa isä vei aina, haki myös ekan viikon. Sit äiti tuli kuvaan mukaan vähitellen. Ensin hain pois viikon, sit jo veinkin aamulla. Ja ei tyttö itkenyt, ekana vientiaamunani oli vain hiukan vaisumpi kuin muulloin. Ja ryhmässä oli todella monta itkuiikkaa pari ekaa viikkoa ja meidän neiti vain tyynesti aloitteli puuronsa huutojen keskellä...
Esikoinen meilä aloitti hoidon 1v1kk iässä päiväkodissa eikä siitä traumoja ole tullut!
Mutta alkuperäiseen kysymykseesi - vähitellen totutellen, helppoa se ei välttämättä ole. Mutta kyllä ne nopeimmat huutojen loppumiset taitaa olla silleen, että äiti/isä vain tyynesti lähtee pois paikalta. Vaikka kipeää tekeekin. mUtta kun on pakko niin on.
Varaudu ekat hoitoviikot siihen, että illat on lapsi väsynyt ja kiukkuinen sinulle + yöt voi olla tosi risaisia pitkäänkin, kun lapsi prosessoi uutta vaihetta.
Tsemppiä teille ja jos mahdollista niin kokeilkaa tuota isi vie metodia, se on monella todettu helpottavaksi tekijäksi!
...itse jouduimme lisäopintojen takia laittamaan 2v3kk päiväkotiin.
Aloitimme ti-pe, ja päiväkodista haetaan heti päiväunien jälkeen, n. klo 14. Eka kerralla olin siellä täyttämässä lippusia lappusia ja tyttö tutustui paikkaan. Jäikin sinne pariksi tunniksi. Tosi hyvin alkoi koko homma, tädit ihmettelevät, että onko tosiaan eka kertaa päiväkodissa. ei itke aamuisin, itkee joskus kun tullaan hakemaan kotiin :) Toisaalta kiukutteli sitten kotona enemmän iltaisin, ei ihme, kun päivät tsemppasi.
Ja sairastellutkin on nyt. Ikinä ei ole ollut mitään, ehkä kuumetta 3-4 kertaa elämänsä aikana, nyt syksyn aikana on tullut kova yskä, päiväkodissa oli täivaroitus (ei saanut kuitenkaan) ja viimeksi silmätulehdus. Odotan vaan milloin korvatulehdus hyökkää.
En laittaisi lasta päiväkotiin, ellei ole ihan pakko (niin kuin meillä työhön liittyvä lisäkoulutus, mutta onneksi vain 4kk ajan). Ja onhan tyttö oppinut siellä lisää lauluja (laulamme myös kotona), ja pääsee tappelemaan ikäistensä kanssa. Tuli viime viikolla kotiin poski naarmuilla. Näin ne oppii sosiaalisiksi :)
Minusta alle 1,5-vuotias on liian nuori. eihän teillä ole kuin pari kuukautta siihen, etkö voi odottaa töiden aloittamista vaikka jouluun saakka? Kaikkea ei voi rahassa mitata, ja jos lapsi noin kärsii erosta, niin odota vielä vähän aikaa.
Tämä viimeinen kommentti on sitten vain henk.koht. mielipide, älä siitä viitti suuttua :)