Järkyttävän alkoholin huuruisen lapsuuden ja nuoruuden kokeneet aikuiset,millaisia

Kotona lasten kanssa, puolisona alkoholisoitunut rankan lapsuuden kokenut narsistisia luonteenpiirteitä omaava mies.

täällä huonoista kotioloista tulleista on menestyviä ihmisiä. Onneksi olkoon:)

voivat osata kantaa vastuuta jopa paremmin. Yleensä ongelma alkoholistien lapsilla ja nuorilla on se, että lapset joutuvat jo pienestä ottamaan vastuuta perheen arjesta ja sen sujumisesta. Pikkusisaruksia hoidetaan ja vahditaan. Perheen ongelmaa peitellään jne.



Tämä kyllä sitten saattaa kostautua jälkikäteen mielenterveysongelmina. Kaikesta ei voi ottaa vastuuta ja muita aikusia ihmisiä ei voi holhota.



ITse olen perheestä jossa isä oli tuurijuoppo. Äiti raitis. TEininä ja varhaisaikuisuudessa kävin kovasti läpi lapsuuttani ja tajusin että isän juomisesta voi olla seurauksia elämälläni. (mm. pääsykokeissa kysyttiin vanhempien alkoholitaustaa). Olin katkera, huusin ja kiukuttelin vanhemmilleni.



Olen nainut miehen, jonka isä on myöskin alkoholisti. Tulemme hyvin toimeen, mutta toisaalta minä olen saanut äidin ja vaimon mallin siitä, että olen vastuussa kaikesta ja teen kaiken. Mies taas isän ja miehen mallia ei ole ja jättää kaiken vastuun minulle näistä hommista. ITse palan perhe-elämässä loppuun ja olen hakeutunut psykologilta apua. Mieheni on masentunut, mutta erittäin menestynyt työelämässä. ITse olen "duunari".

Olin myös erittäin itsetuhoinen, sosiaalisesti täysin rajoittunut, kyvytön huolehtimaan itsestäni - sitten tulinkin raskaaksi.



Lapsen takia ryhdistäydyin, etsin kunnon miehen ja kävin kouluni loppuun. Nyt minulla on oma talo, akateeminen koulutus, kunnon mies, onnellinen elämä ja mukavankokoinen tilipussi :-) Ei ongelmia alkoholin kanssa.



Silti aina välillä epävarmuus täyttää mieleni, tunnen itseni turvattomaksi ja mieheni ottaa minut syliin kuin lapsen ja yrittää lohduttaa... Ja itken ja mietin, että miksei äiti koskaan ottanut minua syliinsä. Miksei äiti koskaan lohduttanut. Äidin kaipuu ei kai koskaan katoa?