Epäonnistunut taiteilija

Juo viinaa. Siitä tulee hyvä olo ja asiat tuntuvat luistavan.

Vaihda alaa, älä jää tuhlaamaan elämääsi.
Opiskele uusi ammatti. Harrastuksina voit pitää taiteet.

Lue vaikka Vincent van Goghin Kirjeitä veljelleni. Ylipäänsä kannattaa lukea muiden, ihailemiesi taiteilijoiden ajatuksia. Parhaat taiteilijat on yleensä niitä, joiden lahjakkuutta oman ajan ihmiset ei edes ymmärrä. 

Menestys on itse asiassa taiteellisen työn vihollinen. Toki menestys antaa paremmat taloudelliset ja sosiaaliset edellytykset työskentelylle, mutta epäonnistumisista ja epäsuosiosta oppii paljon enemmän. Suosiossa on sekin huono puoli, että se usein alkaa ohjata taiteilijan työtä. Taiteilija ei ole enää oman itsensä herra. Jälkikäteen opportunistia ei muista kukaan. 

Kiinnostaa tietää, miksi ryhdyit taiteilijaksi. Sisäisestä pakosta vai menestymisen halusta? 

Voit jatkaa tai keskittyä johonkin ihan muuhun. Väkisin ei kannata vääntää tai yrittää arvailla yleisön toiveita. Menestys ei ole yhtä kuin lahjakkuus, vaikka suuri yleisö niin saattaa kuvitella.   

Mikä taidelaji? Katseletko kriittisesti omaa taidettasi, verrattuna aikalaisiisi ja osaamistasoon? Mikä on taiteesi viesti? Oletko oikeasti omaperäinen? Onko sinulla antaa linkkiä sivullesi tai minkä tyylistä taidetta teet?

Pitäisi osata tehdä taiteesta tuote. Mutta kun taiteilee, pitäisi olla ajattelematta sitä lopputulosta ilman sisäistä kriitikkoa.

Yksi lukiokaveri opiskeli taidetta ja opiskelujen aikana oli niin ylvästä taiteilijaa, katsoi pitkin nenäänsä duunareita jne, kehuskeli miten hienoa hänen elämästään vielä tulee. Nyt itkee kun kukaan ei haluakaan ostaa hänen abstrakteja tonnin taulujansa eikä kenelläkään ole edes kiinnostusta hänen sosiaalisen median tilejä kohtaan.

Taiteilija, tirsk 😂

Kuinka paljon seuraat taiteiden kenttää? Se on se kenttä muun maailman rinnalla missä puhut töilläsi. Mitä haluat jutella taiteellasi?

Aika harva elää Suomessa taiteella. Parasta on keksiä itselleen toinen ammatti ja pitää taiteet harrastuksena.

Itsellä taiteellisuus on sivu-ura ja tietoinen sellainen. Ei ihmisillä ole varaa ostaa niin arvokkaita maalauksia että niistä leipänsä tienaisi. Kivahan se olisi mutta aivan ylihinnoiteltuja noin muutenkin. Ihan mukavia taskurahoja hyviä ja huonoja toisinaan tullut kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Taiteilija, tirsk 😂

Mikä oma ammattisi on? Haluan naureskella sille! 

Löydö itsesi taiteilijana. Urakiito ei kuulu oikeaan taiteeseen, se avautuu, kun löydät tavan koskettaa teoksillasi toisten sieluja.

Jatka sinnikkäästi...

Vierailija kirjoitti:

Aika harva elää Suomessa taiteella. Parasta on keksiä itselleen toinen ammatti ja pitää taiteet harrastuksena.

Näin moni tekee ja se toimii. Itse en kuitenkaan voi olla miettimättä, miten paljon taiteellista potentiaalia tuossa järjestelyssä menee hukkaan. Oma tapani on tehdä hanttihommia. Ammattini on taiteilija, ja siinä työssä ei koskaan ole vapaata tai lomaa - ei edes unissaan! Jos lähtisin tekemään jotain toista tutkintoa, en ehtisi tehdä taidetta. 

Pidän siis hanttihommat harrastuksena, jotta saan perspektiiviä ja voita leivän päälle. Taide on kuitenkin aina ykkönen.  

Hakisitte hipit johonkin oikeisiin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Hakisitte hipit johonkin oikeisiin töihin.

Emme koskaan!

Vierailija kirjoitti:

Itsellä taiteellisuus on sivu-ura ja tietoinen sellainen. Ei ihmisillä ole varaa ostaa niin arvokkaita maalauksia että niistä leipänsä tienaisi. Kivahan se olisi mutta aivan ylihinnoiteltuja noin muutenkin. Ihan mukavia taskurahoja hyviä ja huonoja toisinaan tullut kyllä.

Vaivaako sinua koskaan ajatus siitä, miten paljon paremmaksi taiteilijaksi kehittyisit, jos taiteellisuus olisi pääura? En v*ttuile, vaan aidosti kiinnostaa.  

Julkaise omakustanteinen lorukirja lapsille tai tee sopimus pienkustantamon kanssa. Sen jälkeen voit kehuskella olevasi kirjailija eli jonkin sortin taiteilija, ja vedättää herkkäuskoisimpia.

Vierailija kirjoitti:

Hakisitte hipit johonkin oikeisiin töihin.

Ei houkuttele, kun näkee, miten onnellisia oikeissa töissä käyvät on. Eläimet häkeissänsä. Onnellisimpia lienee ne, joille joku oikea työ on kutsumus, eikä pakkopullaa. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi lukiokaveri opiskeli taidetta ja opiskelujen aikana oli niin ylvästä taiteilijaa, katsoi pitkin nenäänsä duunareita jne, kehuskeli miten hienoa hänen elämästään vielä tulee. Nyt itkee kun kukaan ei haluakaan ostaa hänen abstrakteja tonnin taulujansa eikä kenelläkään ole edes kiinnostusta hänen sosiaalisen median tilejä kohtaan.

Näillä tiedoilla ei voi sanoa, tuleeko hänen elämästään lopulta "hienoa". Kukaan ei tiedä. Lukiokaverisi saattaa vielä ponnistaa menestykseen nimenomaan tämän romahduksen ja epäsuosion ansiosta. Tulee mieleen eräs entinen kilpaurheilija, joka alkoi maalaamaan ja sai heti töitä kaupaksi. Ennustan, että hänelle on tulossa vielä iso romahdus. Liian varhainen suosio usein harhauttaa taiteilijan.