Oletteko nähneet lasta, josta ajattelitte, että miten vanhemmat jaksavat hoitaa?

Montakin. En tiedä miltä heillä kotona näyttää, mutta varmasti aivan hirveältä, ja yhden vanhemmilla on aivan varmasti joku kuulovaurio.

Joo, poikia. Näin entisen luokkakaverin kesällä. Se kiljaisi mulle ja mun kaverille että moi mitä kuuluu? Oltiin uima-altaalla ja iloinen meteli oli normaalia.
Mut tää puhui huutamalla niin että ihmiset kääntyivät katsomaan. Ilmeni että sillä oli pari pikkupoikaa. Ne huusi yhtä soittoa joten Minna oli selvästi tottunut että pitää huutaa vielä kovempaa.

Kun lähdettiin menemään niin korvat soi. En tajua miten poikien vanhemmat pysyy järjissään.

En ajattele, että miten vanhemmat jaksavat. Vaan ajattelen, että vanhemmat ovat jättäneet kasvatustyön tekemättä ja nyt sitten poimivat työnsä hedelmiä. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Montakin. En tiedä miltä heillä kotona näyttää, mutta varmasti aivan hirveältä, ja yhden vanhemmilla on aivan varmasti joku kuulovaurio.

Tai sitten niillä on korvatulpat.

Minä olin kerran kävelykepeillä, ja lapsi oli kolmevuotias. Joten laitoin lapsen valjaisiin ja perään koiran flexin, enkä välittänyt mitä muut ihmiset ajattelivat. Lapsi ei ollut karkaileva, mutta ei minulla myöskään olisi ollut keppien kanssa mitään mahdollisuutta saada lasta kiinni. Kolmevuotias on kuitenkin aina arvaamaton. Hyvin meni.

Ei liittynyt ihan aiheeseen, mutta tuli tästä ketjusta mieleeni.

Yhdellä kaverilla on cp-teini + 2 nuorempaa lasta ja toisella down-lapsi, joka ei yli 10-vuotiaanakaan tee muuta kuin mjuoksee karkuun ja mölisee mennessään.

Heistä oon aatellu, että respect, hattua pitää nostaa!

No, ne ainoat lapset joista entisessä työssäni lastenhoitajana ajattelin noin, olivat kehitysvammaisia tai heillä oli joku autismin kirjon dg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei oikein uskalla pitää lapsille kuria, kun suositusten mukaan lapsille tulee pitää vain lempeät rajat. Riski on iso, että kuria pitävä vanhempi joutuu lastensuojelun kanssa tekemisiin.

Kurin pitäminen ei tarkoita väkivaltaa. Rajoja pystyy asettamaan jämäkällä ja johdonmukaisella puuttumisella.

Juu, mutta  kun joillekin sekin on liikaa, ja tekevät lasun. Plus että kaikki eivät ole jämäköitä ja johdonmukaisia muutenkaan, ja hyvin harva on sitä jäätyään kerran alakynteen. Näille lapsille pitäisi löytää sitten yhteiskunnan rahoilla johdonmukaistaja, kun vanhemmat eivät pysty. 

Vierailija kirjoitti:

En ajattele, että miten vanhemmat jaksavat. Vaan ajattelen, että vanhemmat ovat jättäneet kasvatustyön tekemättä ja nyt sitten poimivat työnsä hedelmiä. Sitä saa mitä tilaa.

Jotkut ovat erityislapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajattele, että miten vanhemmat jaksavat. Vaan ajattelen, että vanhemmat ovat jättäneet kasvatustyön tekemättä ja nyt sitten poimivat työnsä hedelmiä. Sitä saa mitä tilaa.

Jotkut ovat erityislapsia.

Nykyään on tapana selittää, että "meidän lapsi on erityislapsi" vaikka lapsi ei oikeasti olisi kuin kuriton. Erityislasten määrä on lisääntynyt valtavasti viimeisten 20 vuoden aikana.

Olen töissä päiväkodissa joten näen jatkuvasti. Eivätkä ne vanhemmat jaksakaan hoitaa, työntävät lapsen hoitoon vaikka ovat itse kotona. 

Pikkuveljeni. Päiväkodissa varasti muiden lasten kenkiä ja heitti niitä aidan yli ja pusikkoon. Leffateatterissa alkoi juosta kesken leffan ympäri teatteria ja hoilottamaan jotain. Heitti kivellä meidän rappukäytävän ulko-ovea niin että lasi meni rikki jne. Vastaavia esimerkkejä lapsuudesta on paljon.

Kolmen erityisen äitinä en kommentoi muuta kuin nostan hattua kaikille vanhemmille joilla on joillain tavalla vaativaa erityishoitoa, huolenpitoa ja lääkitystä olevia lapsia. Pieniä on omat murheet ja haasteet heidän ongelmien rinnalla.

T: vammaispuolella työharjoittelussa

Olen. Lapsi oli noin 7v ja kirkui ja hihkui, sai raivonpuuskia ja kieriskeli lattialla, huusi ja päätti mitä tv:stä katsotaan, muut eivät saaneet päättää ja hän alkoi kirkua ja ulista heti jos joku yritti katsoa jotain mitä HÄN EI halunnut katsoa. Tämä vaikka hän ei edes katsoisi tv:tä vaan leikkii omiaan, niin huomaa että joku halusi katsoa tv:tä niin puuttui asiaan heti. Hänellä oli varmaana joku juttu, mutta saatoin vain ajatella miten omat vanhempani olisivat antaneet huutia jos olisin käyttäytynyt tuolla tavoin :D

Olen vaikka kuinka monesta lapsesta ajatellut niin. Hävettää vähän joskus miettiä sellaista, koska onhan ne lapset perheelle rakkaita ja en pääse näkemään niitä monia hyviä hetkiä. Mut sellasta se on, joskus joku ajatus vaan pulpahtaa tahtomatta päähän.
Olen miettinyt esim että "toivookohan he usein ettei lapsi olisi syntynytkään" tai "kannattaisiko noiden erota niin kumpikin saisi viikon lomaa tuosta lapsesta". Yms.
Ovat olleet esim monidiagnosoituja, vaikeasti vammaisia ja vakavasti käytöshäiriöisiä. Ja ei ole mun asia tollaisia pohtia, pidän itseäni vähän kurjana ihmisenä kun noita ajatuksia joskus tulee...

Töiden ja harjoittelujen yms kautta olen tavannut useita "ongelmaperheitä" ja "ongelmalapsia" vaikken työskentele suoraan lasten parissa.

Todella. Itselläni ei ole lapsia joten en varmasti ole paras ihminen sanomaan, mutta kyllä monesti mietin kaupungilla arkisissa tilanteissa lasten raivokohtauksia ja kiusantekoa katsoessa että en jaksaisi sellaista työpäivän päälle. Hyvä kun jaksan ruuat ostaa ja raahautua kotiin syömään jalat pöydällä, sarja pyörimään. Tuntuu ylitsepääsemättömältä että siinä alkaisi vielä vilkasta ja ilkikurista lasta huoltaa ja kaitsea.

Vakavasti vammaiset, eivät kykene liikkumasta itse, voi olla ruokinta letkuja yms. lääkehoitoa jatkuvasti...
Adhd on kuitenkin aika pikkujuttu tämmöisen rinnalla....

Vierailija kirjoitti:

Töissä näkee paljon täysin mahdottomia pentuja, jotka repivät tavaraa hyllystä, juoksentelevat, huutavat yms. Monesti olen miettinyt, miten näiden vanhemmat jaksavat.

Kurin puutetta. Monesti näille huonosti kasvatetuille, kurittomille lapsille annetaan kaikenlaisia diagnooseja. Oikeasti tarvitsisivat rajoja ja tiukempaa kuria. Ja kas kummaa, yleensä nämä lapset ovat alemman sosiaaliluokan perheistä, joissa työ ei oikein maistu, mutta rööki, sidukka ja epäterveellinen ruoka sitäkin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kaverin lapsi. Aivan tolkuttoman vastenmielinen käytökseltään ja sentään jo 10v. Kiukuttelee joka asiasta, riitaantuu jatkuvasti, kiusaa, on väkivaltainen, kaikki tekeminen kestää, itkeä pillittää ja kiukuttelee kaikesta, pilaa kaikki tapaamiset/juhlat/retket käytöksellään. On kuin uhmakas pikkulapsi. Muiden perheiden 3-vuotiaatkin osaavat käyttäytyä paremmin.
Vanhemmat neuvottelevat tämän kanssa joka asiasta, lässyttävät ja maanittelevat. Mitään kuria ei pidetä, kakaraan eivät saa mitään otetta. Inhoan tuota lasta. Vanhemmat ihmettelevät kun koulustakin tulee huonoa palautetta heidän mussukasta. No onko joku ihme?! Hän on sietämätön.

Kuulostaa tulevalta nuorisorikolliselta.

Enemmän ihmettelen miksi vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. No sitä saa mitä tilaa.