Ongelmakoirien kouluttaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöskään ruoka koiran naaman edessä ohitustilanteissa ei toimi, koska mikään herkku (kaikki mahdollinen ppuloista juustoon, nakkeihin, lihapulliin ja kalkkunafileeseen on kokeiltu) ei motivoi häntä niin paljon kuin toiseen koiraan reagointi.

Sitä ei pidetä naaman edessä, vaan lapetaan suuhun. Tämä siksi, että saadaan koiran sylkirauhaset ja ruokaprosessi toimimaan. Koirahan ei voi tehdä samaan aikaan montaa asiaa. Eli kun saadaan syömisprosessi käyntiin, niin se pysyy käynnissä. Siksi ruoka tungetaan suuhun asti. Kun koira avaa suuta haukahtaakseen, niin kielen päälle työnnetään nami. Tätä toistetaan, jotta saadaan fysiologinen prosessi käyntiin. Se myös pidetään käynnissä ohituksen ajan.
Tarkoitus on Pavlovin kuolaava koira kelloineen. eli vastaantuleva koira on jatkossa kello, jolle koirasi kuolaa, koska se tarkoittaa herkkuja. Koirasi alkaa jatkossa pyytämään namit itse eli kun olet tarkkaavainen, niin koirasi kuono kääntyy ensin vastaanottamaan herkut. Ole tarkkana tämän suhteen.

Hyvä pointti, en ehkä ole ollut tarpeeksi "aggressiivinen" namien kanssa. Tätä vaan usein haittaa se, ettei koirani ole yleisesti kovin ruokamotivoitunut, vain harvat namit kelpaavat hänelle, ja jos ei maistu, hän vain kääntää päänsä pois, välttelee kättäni kaikin voimin ja stressaantuu lisää, jos ruokaa yrittää tunkea väkisin.

-AP
(jos nyt muistaisin merkitä omat viestini näin)

Vierailija kirjoitti:

Etkö saa koiraa ohittamaan yksinkertaisesti lappamalla vaikka paistettua kalaa tai kanaa naamariin sellaista vauhtia, ettei ehdi rähisemään? Todellakin tykität rasvaista herkkua naamariin joka sekunti, kunnes olette ohittaneet. Aika harva koira valitsee räkyttämisen tuoreen lihan sijaan. Voi olla kinkkua, hanhenmaksaa, kalaa, pihviä, lenkki tai mikä nyt koiran lempiherkku sattuu olemaan.

Kun tilanne on liian haastava ja stressaava koiralle, ei se pysty syömään vaikka olisi millaisia herkkuja tarjolla. Mun koira pelkää ukkosta, eikä tosiaankaan syö mitään silloin kun ukkostaa.

Vierailija kirjoitti:

Etkö saa koiraa ohittamaan yksinkertaisesti lappamalla vaikka paistettua kalaa tai kanaa naamariin sellaista vauhtia, ettei ehdi rähisemään? Todellakin tykität rasvaista herkkua naamariin joka sekunti, kunnes olette ohittaneet. Aika harva koira valitsee räkyttämisen tuoreen lihan sijaan. Voi olla kinkkua, hanhenmaksaa, kalaa, pihviä, lenkki tai mikä nyt koiran lempiherkku sattuu olemaan.

Valitettavasti ei toimi. Kaikki mahdolliset herkut on kokeiltu, kalkkunanfilee on toistaiseksi ollut kaikista toimivin, mutta sekään ei riitä ohi pääsemiseen, jos koirani on huomannut vastaantulevan koiran. En tiedä, onko kyseessä vain pelko vai myös reviirin puolustaminen, mutta hän valitsee lähestulkoon aina muut koirat ruuan sijaan, ellei kyseessä ole pieni ja/tai rauhallinen ei-uhkaava koira.

-AP

Kaikki ongelmakoirat oppivat pois ongelmista kärsivällisen ihmisen avulla.

Aloita koirapsykologin kirjasta Koiraongelmia ja ongelmakoiria.

Paljon rakkautta, lujuutta ja kärsivällisyyttä. Koirasi ansaitsee sen. Tsemppiä <3

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ongelmakoirat oppivat pois ongelmista kärsivällisen ihmisen avulla.
Aloita koirapsykologin kirjasta Koiraongelmia ja ongelmakoiria.
Paljon rakkautta, lujuutta ja kärsivällisyyttä. Koirasi ansaitsee sen. Tsemppiä <3

Kiitos tästä, tsekkaan tuon kirjan!

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöskään ruoka koiran naaman edessä ohitustilanteissa ei toimi, koska mikään herkku (kaikki mahdollinen ppuloista juustoon, nakkeihin, lihapulliin ja kalkkunafileeseen on kokeiltu) ei motivoi häntä niin paljon kuin toiseen koiraan reagointi.

Sitä ei pidetä naaman edessä, vaan lapetaan suuhun. Tämä siksi, että saadaan koiran sylkirauhaset ja ruokaprosessi toimimaan. Koirahan ei voi tehdä samaan aikaan montaa asiaa. Eli kun saadaan syömisprosessi käyntiin, niin se pysyy käynnissä. Siksi ruoka tungetaan suuhun asti. Kun koira avaa suuta haukahtaakseen, niin kielen päälle työnnetään nami. Tätä toistetaan, jotta saadaan fysiologinen prosessi käyntiin. Se myös pidetään käynnissä ohituksen ajan.
Tarkoitus on Pavlovin kuolaava koira kelloineen. eli vastaantuleva koira on jatkossa kello, jolle koirasi kuolaa, koska se tarkoittaa herkkuja. Koirasi alkaa jatkossa pyytämään namit itse eli kun olet tarkkaavainen, niin koirasi kuono kääntyy ensin vastaanottamaan herkut. Ole tarkkana tämän suhteen.

Hyvä pointti, en ehkä ole ollut tarpeeksi "aggressiivinen" namien kanssa. Tätä vaan usein haittaa se, ettei koirani ole yleisesti kovin ruokamotivoitunut, vain harvat namit kelpaavat hänelle, ja jos ei maistu, hän vain kääntää päänsä pois, välttelee kättäni kaikin voimin ja stressaantuu lisää, jos ruokaa yrittää tunkea väkisin.
-AP
(jos nyt muistaisin merkitä omat viestini näin)

Sen takia listalla on hanhenmaksa, pihvi jne. Jollekin ronkelille joutuu ehkä ostamaan kaupasta sydämen ja keittämään sen. Se "tuoksuu" sitten koiran mielestä niin ihkulle, ettei se voi vastustaa sitä. Tai maksa tai valmis maksamakkara tms. Tarkoitus on siis löytää koiran mielestä niin ihana lempiherkku, että se ei voi vastustaa sitä. Tarkoitus ei ole syöttää väkisin pahaa kuivamuonaa.

Kun koira ohittaa lempiherkun kanssa sujuvasti, niin vähitellen voi alkaa pidentämään naminantoväliä ja opettaa seuraa-sanaa tms. lopulta voi luopua siitä ällöttävästä koiran herkusta ja vaihtaa sen siistimpään ja helpompaan herkkuun. Olen vaikka minkälaisia rasvaa ja  lihalientä tiriseviä herkkuja eri koirien kanssa käyttänyt. Talouspaperia taskuun. Ei siitä lopulta kauan tarvitse kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni koiraystävällinen on paras. Ei mitään negaatioita koiria kohtaan tai ikäviä rankaisuja. Eli eteenpäin palkkiolla, naksutin, käskyt rauhallisesti sanalla, ele ja harjoittelu. Tietää koirien käytöksestä ja ahdistuksesta. Eri rodut huomioiden siis. Jos epäilyttää, niin katsoo toisen. Selvää että pitää olla johdonmukainen opetellessa, katsoa miten koira jaksaa, innostuu ja onko laumahierarkia-asiat kunnossa. 

Kiitos! Tämä on ollut tavoitteena, en usko rangaistuspohjaiseen kouluttamiseen. Naksuttimen ja positiivisen vahvistamisen kautta olemme opetelleet muitakin asioita, ja niissä toimii oikein hyvin. Tämä koira-aggressiivisuus vain tuntuu olevan ylitsepääsemätön tilanne.
Koirani tuli minulle vasta 6-vuotiaana, ja pelkään, että siihen mennessä tapahtuneet asiat ovat saattaneet traumatisoida jo perusluonteeltaan arahkon koiran niin, ettei tilanteesta enää ole poispääsyä ja ainoa vaihtoehto on muuttaminen paikkaan, jossa muita koiria ei tarvitse nähdä.

Älä heitä kirvestä kaivoon. Mulle on tullut kanssa aikuinen kodinvaihtaja jolla oli tosi paha muihin koiriin kohdistuva pelkoaggre. Ollaan treenailtu reilu vuosi pois ja tänään meitä tuli lenkillä vastaan mies neljän koiran kanssa, jotka saivat ihan tolkuttoman hepulin mun koiran nähdessä. Oltiin sellaisella paikalla, että oli pakko ohittaa suht läheltä. Mä pidin koiraa lyhyessä hihnassa ja menin rivakasti ohi. Koira oli niskakarvat pystyssä, mutta ei muuta kuin vähän urahdellut. Miltei heti ohitustilanteen jälkeen rentoutui ja alkoi nuuhkia, vaikka ohitetut koirat räköttivät vielä suht lähellä.

Meillä on toiminut parhaiten se, että yritetään aina kiertää vastaantulijat niin kaukaa, että koiralla pysyy turvallisuuden tunne. Palkitsen sitten rauhallisesta katselusta ja käytöksestä. Sitten tulee aina näitä, kun ohitustilanne tulee hankalassa kohtaa tai yllättäen ja se vie aina takaisin lähtöruutuun. Palaaminen lähtöruudusta jo saavutettuun pisteeseen on kutenkin koko ajan lyhyemmän matkan päässä.

Koiruuksien Klubi on tosi hyvä. Siellä on ilmaisia webinaareja, videovalmennuksia ja erilaisia kursseja. Kouluttajalla pitkä kokemus ja tosi koiralähtöiset metodit. Tehnyt paljon töitä rescueiden kanssa, joten kaikki erilaiset pelkokäytökset ovat tulleet tutuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöskään ruoka koiran naaman edessä ohitustilanteissa ei toimi, koska mikään herkku (kaikki mahdollinen ppuloista juustoon, nakkeihin, lihapulliin ja kalkkunafileeseen on kokeiltu) ei motivoi häntä niin paljon kuin toiseen koiraan reagointi.

Sitä ei pidetä naaman edessä, vaan lapetaan suuhun. Tämä siksi, että saadaan koiran sylkirauhaset ja ruokaprosessi toimimaan. Koirahan ei voi tehdä samaan aikaan montaa asiaa. Eli kun saadaan syömisprosessi käyntiin, niin se pysyy käynnissä. Siksi ruoka tungetaan suuhun asti. Kun koira avaa suuta haukahtaakseen, niin kielen päälle työnnetään nami. Tätä toistetaan, jotta saadaan fysiologinen prosessi käyntiin. Se myös pidetään käynnissä ohituksen ajan.
Tarkoitus on Pavlovin kuolaava koira kelloineen. eli vastaantuleva koira on jatkossa kello, jolle koirasi kuolaa, koska se tarkoittaa herkkuja. Koirasi alkaa jatkossa pyytämään namit itse eli kun olet tarkkaavainen, niin koirasi kuono kääntyy ensin vastaanottamaan herkut. Ole tarkkana tämän suhteen.

Hyvä pointti, en ehkä ole ollut tarpeeksi "aggressiivinen" namien kanssa. Tätä vaan usein haittaa se, ettei koirani ole yleisesti kovin ruokamotivoitunut, vain harvat namit kelpaavat hänelle, ja jos ei maistu, hän vain kääntää päänsä pois, välttelee kättäni kaikin voimin ja stressaantuu lisää, jos ruokaa yrittää tunkea väkisin.
-AP
(jos nyt muistaisin merkitä omat viestini näin)

Sen takia listalla on hanhenmaksa, pihvi jne. Jollekin ronkelille joutuu ehkä ostamaan kaupasta sydämen ja keittämään sen. Se "tuoksuu" sitten koiran mielestä niin ihkulle, ettei se voi vastustaa sitä. Tai maksa tai valmis maksamakkara tms. Tarkoitus on siis löytää koiran mielestä niin ihana lempiherkku, että se ei voi vastustaa sitä. Tarkoitus ei ole syöttää väkisin pahaa kuivamuonaa.
Kun koira ohittaa lempiherkun kanssa sujuvasti, niin vähitellen voi alkaa pidentämään naminantoväliä ja opettaa seuraa-sanaa tms. lopulta voi luopua siitä ällöttävästä koiran herkusta ja vaihtaa sen siistimpään ja helpompaan herkkuun. Olen vaikka minkälaisia rasvaa ja  lihalientä tiriseviä herkkuja eri koirien kanssa käyttänyt. Talouspaperia taskuun. Ei siitä lopulta kauan tarvitse kärsiä.

Siis tässä on kokeiltu kaikkea nakeista juustoon, kinkkuun, kananfileeseen, naudanlihasta itse tehtyihin nameihin, kalkkunanfileeseen ja naudan sisäfileeseen. Mikään näistä ei yksinkertaisesti motivoi koiraa tarpeeksi ulkona ollessa, ympäristö (ja etenkin se vastaan tuleva pelottava koira tai muu trigger) menee kaiken muun ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ongelmakoirat oppivat pois ongelmista kärsivällisen ihmisen avulla.
Aloita koirapsykologin kirjasta Koiraongelmia ja ongelmakoiria.
Paljon rakkautta, lujuutta ja kärsivällisyyttä. Koirasi ansaitsee sen. Tsemppiä <3

Kiitos tästä, tsekkaan tuon kirjan!
-AP

Jos tuo on Anders Hallgrenin kirja, niin en välttämättä suosittelisi sitä. Siinäkin on aika paljon jo vanhentunutta tietoa. Verrokkilukemiseksi sen voi tietenkin ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöskään ruoka koiran naaman edessä ohitustilanteissa ei toimi, koska mikään herkku (kaikki mahdollinen ppuloista juustoon, nakkeihin, lihapulliin ja kalkkunafileeseen on kokeiltu) ei motivoi häntä niin paljon kuin toiseen koiraan reagointi.

Sitä ei pidetä naaman edessä, vaan lapetaan suuhun. Tämä siksi, että saadaan koiran sylkirauhaset ja ruokaprosessi toimimaan. Koirahan ei voi tehdä samaan aikaan montaa asiaa. Eli kun saadaan syömisprosessi käyntiin, niin se pysyy käynnissä. Siksi ruoka tungetaan suuhun asti. Kun koira avaa suuta haukahtaakseen, niin kielen päälle työnnetään nami. Tätä toistetaan, jotta saadaan fysiologinen prosessi käyntiin. Se myös pidetään käynnissä ohituksen ajan.
Tarkoitus on Pavlovin kuolaava koira kelloineen. eli vastaantuleva koira on jatkossa kello, jolle koirasi kuolaa, koska se tarkoittaa herkkuja. Koirasi alkaa jatkossa pyytämään namit itse eli kun olet tarkkaavainen, niin koirasi kuono kääntyy ensin vastaanottamaan herkut. Ole tarkkana tämän suhteen.

Hyvä pointti, en ehkä ole ollut tarpeeksi "aggressiivinen" namien kanssa. Tätä vaan usein haittaa se, ettei koirani ole yleisesti kovin ruokamotivoitunut, vain harvat namit kelpaavat hänelle, ja jos ei maistu, hän vain kääntää päänsä pois, välttelee kättäni kaikin voimin ja stressaantuu lisää, jos ruokaa yrittää tunkea väkisin.
-AP
(jos nyt muistaisin merkitä omat viestini näin)

Sen takia listalla on hanhenmaksa, pihvi jne. Jollekin ronkelille joutuu ehkä ostamaan kaupasta sydämen ja keittämään sen. Se "tuoksuu" sitten koiran mielestä niin ihkulle, ettei se voi vastustaa sitä. Tai maksa tai valmis maksamakkara tms. Tarkoitus on siis löytää koiran mielestä niin ihana lempiherkku, että se ei voi vastustaa sitä. Tarkoitus ei ole syöttää väkisin pahaa kuivamuonaa.
Kun koira ohittaa lempiherkun kanssa sujuvasti, niin vähitellen voi alkaa pidentämään naminantoväliä ja opettaa seuraa-sanaa tms. lopulta voi luopua siitä ällöttävästä koiran herkusta ja vaihtaa sen siistimpään ja helpompaan herkkuun. Olen vaikka minkälaisia rasvaa ja  lihalientä tiriseviä herkkuja eri koirien kanssa käyttänyt. Talouspaperia taskuun. Ei siitä lopulta kauan tarvitse kärsiä.

Siis tässä on kokeiltu kaikkea nakeista juustoon, kinkkuun, kananfileeseen, naudanlihasta itse tehtyihin nameihin, kalkkunanfileeseen ja naudan sisäfileeseen. Mikään näistä ei yksinkertaisesti motivoi koiraa tarpeeksi ulkona ollessa, ympäristö (ja etenkin se vastaan tuleva pelottava koira tai muu trigger) menee kaiken muun ohi.

Mutta oletko keittänyt itse sisäelimiä? Sydän, maksa jne.  haisevat ihan raadolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöskään ruoka koiran naaman edessä ohitustilanteissa ei toimi, koska mikään herkku (kaikki mahdollinen ppuloista juustoon, nakkeihin, lihapulliin ja kalkkunafileeseen on kokeiltu) ei motivoi häntä niin paljon kuin toiseen koiraan reagointi.

Sitä ei pidetä naaman edessä, vaan lapetaan suuhun. Tämä siksi, että saadaan koiran sylkirauhaset ja ruokaprosessi toimimaan. Koirahan ei voi tehdä samaan aikaan montaa asiaa. Eli kun saadaan syömisprosessi käyntiin, niin se pysyy käynnissä. Siksi ruoka tungetaan suuhun asti. Kun koira avaa suuta haukahtaakseen, niin kielen päälle työnnetään nami. Tätä toistetaan, jotta saadaan fysiologinen prosessi käyntiin. Se myös pidetään käynnissä ohituksen ajan.
Tarkoitus on Pavlovin kuolaava koira kelloineen. eli vastaantuleva koira on jatkossa kello, jolle koirasi kuolaa, koska se tarkoittaa herkkuja. Koirasi alkaa jatkossa pyytämään namit itse eli kun olet tarkkaavainen, niin koirasi kuono kääntyy ensin vastaanottamaan herkut. Ole tarkkana tämän suhteen.

Hyvä pointti, en ehkä ole ollut tarpeeksi "aggressiivinen" namien kanssa. Tätä vaan usein haittaa se, ettei koirani ole yleisesti kovin ruokamotivoitunut, vain harvat namit kelpaavat hänelle, ja jos ei maistu, hän vain kääntää päänsä pois, välttelee kättäni kaikin voimin ja stressaantuu lisää, jos ruokaa yrittää tunkea väkisin.
-AP
(jos nyt muistaisin merkitä omat viestini näin)

Sen takia listalla on hanhenmaksa, pihvi jne. Jollekin ronkelille joutuu ehkä ostamaan kaupasta sydämen ja keittämään sen. Se "tuoksuu" sitten koiran mielestä niin ihkulle, ettei se voi vastustaa sitä. Tai maksa tai valmis maksamakkara tms. Tarkoitus on siis löytää koiran mielestä niin ihana lempiherkku, että se ei voi vastustaa sitä. Tarkoitus ei ole syöttää väkisin pahaa kuivamuonaa.
Kun koira ohittaa lempiherkun kanssa sujuvasti, niin vähitellen voi alkaa pidentämään naminantoväliä ja opettaa seuraa-sanaa tms. lopulta voi luopua siitä ällöttävästä koiran herkusta ja vaihtaa sen siistimpään ja helpompaan herkkuun. Olen vaikka minkälaisia rasvaa ja  lihalientä tiriseviä herkkuja eri koirien kanssa käyttänyt. Talouspaperia taskuun. Ei siitä lopulta kauan tarvitse kärsiä.

Siis tässä on kokeiltu kaikkea nakeista juustoon, kinkkuun, kananfileeseen, naudanlihasta itse tehtyihin nameihin, kalkkunanfileeseen ja naudan sisäfileeseen. Mikään näistä ei yksinkertaisesti motivoi koiraa tarpeeksi ulkona ollessa, ympäristö (ja etenkin se vastaan tuleva pelottava koira tai muu trigger) menee kaiken muun ohi.

Mutta oletko keittänyt itse sisäelimiä? Sydän, maksa jne.  haisevat ihan raadolle.

Tätä en ole tehnyt, pitää vissiin kokeilla! :D

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ongelmakoirat oppivat pois ongelmista kärsivällisen ihmisen avulla.
Aloita koirapsykologin kirjasta Koiraongelmia ja ongelmakoiria.
Paljon rakkautta, lujuutta ja kärsivällisyyttä. Koirasi ansaitsee sen. Tsemppiä <3

Kiitos tästä, tsekkaan tuon kirjan!
-AP

Jos tuo on Anders Hallgrenin kirja, niin en välttämättä suosittelisi sitä. Siinäkin on aika paljon jo vanhentunutta tietoa. Verrokkilukemiseksi sen voi tietenkin ottaa.

Okei, hyvä tietää! 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni koiraystävällinen on paras. Ei mitään negaatioita koiria kohtaan tai ikäviä rankaisuja. Eli eteenpäin palkkiolla, naksutin, käskyt rauhallisesti sanalla, ele ja harjoittelu. Tietää koirien käytöksestä ja ahdistuksesta. Eri rodut huomioiden siis. Jos epäilyttää, niin katsoo toisen. Selvää että pitää olla johdonmukainen opetellessa, katsoa miten koira jaksaa, innostuu ja onko laumahierarkia-asiat kunnossa. 

Kiitos! Tämä on ollut tavoitteena, en usko rangaistuspohjaiseen kouluttamiseen. Naksuttimen ja positiivisen vahvistamisen kautta olemme opetelleet muitakin asioita, ja niissä toimii oikein hyvin. Tämä koira-aggressiivisuus vain tuntuu olevan ylitsepääsemätön tilanne.
Koirani tuli minulle vasta 6-vuotiaana, ja pelkään, että siihen mennessä tapahtuneet asiat ovat saattaneet traumatisoida jo perusluonteeltaan arahkon koiran niin, ettei tilanteesta enää ole poispääsyä ja ainoa vaihtoehto on muuttaminen paikkaan, jossa muita koiria ei tarvitse nähdä.

Älä heitä kirvestä kaivoon. Mulle on tullut kanssa aikuinen kodinvaihtaja jolla oli tosi paha muihin koiriin kohdistuva pelkoaggre. Ollaan treenailtu reilu vuosi pois ja tänään meitä tuli lenkillä vastaan mies neljän koiran kanssa, jotka saivat ihan tolkuttoman hepulin mun koiran nähdessä. Oltiin sellaisella paikalla, että oli pakko ohittaa suht läheltä. Mä pidin koiraa lyhyessä hihnassa ja menin rivakasti ohi. Koira oli niskakarvat pystyssä, mutta ei muuta kuin vähän urahdellut. Miltei heti ohitustilanteen jälkeen rentoutui ja alkoi nuuhkia, vaikka ohitetut koirat räköttivät vielä suht lähellä.
Meillä on toiminut parhaiten se, että yritetään aina kiertää vastaantulijat niin kaukaa, että koiralla pysyy turvallisuuden tunne. Palkitsen sitten rauhallisesta katselusta ja käytöksestä. Sitten tulee aina näitä, kun ohitustilanne tulee hankalassa kohtaa tai yllättäen ja se vie aina takaisin lähtöruutuun. Palaaminen lähtöruudusta jo saavutettuun pisteeseen on kutenkin koko ajan lyhyemmän matkan päässä.

Ihanaa, että edistytte koiran kanssa! Noi on niin palkitsevia tilanteita, kun päästään ongelmatilanteesta ilman sen suurempaa kohtausta.

Valitettavasti meillä usein "niin kaukaa, että koiralla pysyy turvallisuuden tunne" ei ole mahdollisuus. Riittää, että koira näkee (tai joskus jopa vain haistaa tai kuulee) toisen kaukaa, niin heti ollaan "over threshold", koira on säntäilemässä joka suuntaan karvat pystyssä, puhisemassa ja huomiota ei saa millään. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni koiraystävällinen on paras. Ei mitään negaatioita koiria kohtaan tai ikäviä rankaisuja. Eli eteenpäin palkkiolla, naksutin, käskyt rauhallisesti sanalla, ele ja harjoittelu. Tietää koirien käytöksestä ja ahdistuksesta. Eri rodut huomioiden siis. Jos epäilyttää, niin katsoo toisen. Selvää että pitää olla johdonmukainen opetellessa, katsoa miten koira jaksaa, innostuu ja onko laumahierarkia-asiat kunnossa. 

Kiitos! Tämä on ollut tavoitteena, en usko rangaistuspohjaiseen kouluttamiseen. Naksuttimen ja positiivisen vahvistamisen kautta olemme opetelleet muitakin asioita, ja niissä toimii oikein hyvin. Tämä koira-aggressiivisuus vain tuntuu olevan ylitsepääsemätön tilanne.
Koirani tuli minulle vasta 6-vuotiaana, ja pelkään, että siihen mennessä tapahtuneet asiat ovat saattaneet traumatisoida jo perusluonteeltaan arahkon koiran niin, ettei tilanteesta enää ole poispääsyä ja ainoa vaihtoehto on muuttaminen paikkaan, jossa muita koiria ei tarvitse nähdä.

Älä heitä kirvestä kaivoon. Mulle on tullut kanssa aikuinen kodinvaihtaja jolla oli tosi paha muihin koiriin kohdistuva pelkoaggre. Ollaan treenailtu reilu vuosi pois ja tänään meitä tuli lenkillä vastaan mies neljän koiran kanssa, jotka saivat ihan tolkuttoman hepulin mun koiran nähdessä. Oltiin sellaisella paikalla, että oli pakko ohittaa suht läheltä. Mä pidin koiraa lyhyessä hihnassa ja menin rivakasti ohi. Koira oli niskakarvat pystyssä, mutta ei muuta kuin vähän urahdellut. Miltei heti ohitustilanteen jälkeen rentoutui ja alkoi nuuhkia, vaikka ohitetut koirat räköttivät vielä suht lähellä.
Meillä on toiminut parhaiten se, että yritetään aina kiertää vastaantulijat niin kaukaa, että koiralla pysyy turvallisuuden tunne. Palkitsen sitten rauhallisesta katselusta ja käytöksestä. Sitten tulee aina näitä, kun ohitustilanne tulee hankalassa kohtaa tai yllättäen ja se vie aina takaisin lähtöruutuun. Palaaminen lähtöruudusta jo saavutettuun pisteeseen on kutenkin koko ajan lyhyemmän matkan päässä.

Ihanaa, että edistytte koiran kanssa! Noi on niin palkitsevia tilanteita, kun päästään ongelmatilanteesta ilman sen suurempaa kohtausta.
Valitettavasti meillä usein "niin kaukaa, että koiralla pysyy turvallisuuden tunne" ei ole mahdollisuus. Riittää, että koira näkee (tai joskus jopa vain haistaa tai kuulee) toisen kaukaa, niin heti ollaan "over threshold", koira on säntäilemässä joka suuntaan karvat pystyssä, puhisemassa ja huomiota ei saa millään. 
AP

Huomiota ei saa millään? Yrität saada koiran huomion, yrität saada koiran kohdistamaan huomionsa sinuun? Minusta vaikuttaa siltä että toimit täysin väärin. Ei pelkästään tuon mainitsemasi jutun takia vaan myös muiden viestiesi takia. Mutta niin, tuo huomiojuttu, vaadit huomiota.

Kun koirasi kohtaa pelottavan koiran, niin koirasi pelkää. Se on koiralle haastava tilanne, vaikea tilanne. Koirallasi on silloin vaikeaa. Ja mitä sinun pitäisi silloin tehdä? Sinun pitäisi jotenkin helpottaa sitä tilannetta jotta koira selviytyisi sen vaikean tilanteen ylitse. Mutta sinä teet päinvastoin: vaadit koiralta huomiota. Eli asetat koiralle vaatimuksen. Siis kun jo koiralla on jo muuteskin vaikeaa, kun koiraa pelottaa, niin sinä teet siitä tilanteesta koiralle vielä entistäkin vaikeamman, asettamalla vaikean tilanteen keskellä koiralle vaatimuksia.

Pelon luoma vaativa tilanne + sinun asettama huomiovaatimus = tuplasti vaikeampi tilanne koiralle. Silloin koirasi vain tuplasti enemmän menettää kontrollia itsestään.

Koirallasi varmaankin on oma sisäinen halu selviytyä pelottavista vaikeista tilanteista. Mutta koirasihan ei niistä tilanteista ikinä voi selviytyä jos sinä vaatimuksillasi teet niistä tilanteista entistäkin vaikeampia.

Googlesta löytyy paljon kouluttajia jotka ovat erikoistuneet tuohon. Älä kuuntele netti neuvoja, koiran ja sinun suhde pitää nähdä ensin, kommunikaatio, eleet, käskyt, äänenpainot ymym sekä koiran olotila on hyvin tärkeä, koska se peilaa suoraan sinun olotilaasi. Ja siitä lähteä etenemään pikkuhiljaa.

Hyvä että olet hakemassa ammatti apua. Hienoa että olet tarjonnut kodin kodin vaihtajalle.

Useampi kodinvaihtajakoiran ottaja ei tiedä mitä odottaa. Kauanko koira on luonasi ollut? Luottamus syntyy arjessa ja omalla toiminnallasi on suuri vaikutus sen kehittymisessä.

"Ongelmakoira" sana on mielestäni ongelmallinen 99% koirien ongelmista johtuu hihnan toisesta päästä, tässä tapauksessa edellinen hihnanpää on opettanut osansa.

Koirat oppivat uutta ja oikeanlaisessa ohjauksessa on mahdollista lisätä koiran turvallisuuden tunnetta (useimmissa tapauksissa). Pika ratkaisuja on turha havitella oikotiet voivat pahentaa ongelmaa.

Onnea teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni koiraystävällinen on paras. Ei mitään negaatioita koiria kohtaan tai ikäviä rankaisuja. Eli eteenpäin palkkiolla, naksutin, käskyt rauhallisesti sanalla, ele ja harjoittelu. Tietää koirien käytöksestä ja ahdistuksesta. Eri rodut huomioiden siis. Jos epäilyttää, niin katsoo toisen. Selvää että pitää olla johdonmukainen opetellessa, katsoa miten koira jaksaa, innostuu ja onko laumahierarkia-asiat kunnossa. 

Kiitos! Tämä on ollut tavoitteena, en usko rangaistuspohjaiseen kouluttamiseen. Naksuttimen ja positiivisen vahvistamisen kautta olemme opetelleet muitakin asioita, ja niissä toimii oikein hyvin. Tämä koira-aggressiivisuus vain tuntuu olevan ylitsepääsemätön tilanne.
Koirani tuli minulle vasta 6-vuotiaana, ja pelkään, että siihen mennessä tapahtuneet asiat ovat saattaneet traumatisoida jo perusluonteeltaan arahkon koiran niin, ettei tilanteesta enää ole poispääsyä ja ainoa vaihtoehto on muuttaminen paikkaan, jossa muita koiria ei tarvitse nähdä.

Älä heitä kirvestä kaivoon. Mulle on tullut kanssa aikuinen kodinvaihtaja jolla oli tosi paha muihin koiriin kohdistuva pelkoaggre. Ollaan treenailtu reilu vuosi pois ja tänään meitä tuli lenkillä vastaan mies neljän koiran kanssa, jotka saivat ihan tolkuttoman hepulin mun koiran nähdessä. Oltiin sellaisella paikalla, että oli pakko ohittaa suht läheltä. Mä pidin koiraa lyhyessä hihnassa ja menin rivakasti ohi. Koira oli niskakarvat pystyssä, mutta ei muuta kuin vähän urahdellut. Miltei heti ohitustilanteen jälkeen rentoutui ja alkoi nuuhkia, vaikka ohitetut koirat räköttivät vielä suht lähellä.
Meillä on toiminut parhaiten se, että yritetään aina kiertää vastaantulijat niin kaukaa, että koiralla pysyy turvallisuuden tunne. Palkitsen sitten rauhallisesta katselusta ja käytöksestä. Sitten tulee aina näitä, kun ohitustilanne tulee hankalassa kohtaa tai yllättäen ja se vie aina takaisin lähtöruutuun. Palaaminen lähtöruudusta jo saavutettuun pisteeseen on kutenkin koko ajan lyhyemmän matkan päässä.

Ihanaa, että edistytte koiran kanssa! Noi on niin palkitsevia tilanteita, kun päästään ongelmatilanteesta ilman sen suurempaa kohtausta.
Valitettavasti meillä usein "niin kaukaa, että koiralla pysyy turvallisuuden tunne" ei ole mahdollisuus. Riittää, että koira näkee (tai joskus jopa vain haistaa tai kuulee) toisen kaukaa, niin heti ollaan "over threshold", koira on säntäilemässä joka suuntaan karvat pystyssä, puhisemassa ja huomiota ei saa millään. 
AP

Jos joku pelkää niin paljon että se riehuu tuolla lailla, niin on ihan turha puhua jostain turvallisuuden "tunteesta", tuo on jo niin voimakasta pelkoa että siinä ei millään tunteilla ole enää sijaa. Tuo on jo järjen vievää pelkoa. Pelkää niin paljon että järki on tipotiessään. Ja jos jollain on vaikealla hetkellä järki tipotiessään, niin älä sillä hetkellä anna sille jotain vaatimuksia tai käskyjä joiden noudattaminen vaatisi järjenkäyttöä. Järkevä toiminta ei ole mahdollista jos pelkää niin paljon että järkeä ei ole. Pelon vuoksi järjetön otus ei mihinkään järkevään toimintaan pysty.

Normaalisti sinä olet koirasi johtaja, sinä olet vallassa, koira tekee mitä sinä määräät. Mutta kun koirasi noin paljon pelkää, niin pelko ottaa vallan, pelosta tulee koiran johtaja. Pelko määrää mitä koira tekee. Sillä hetkellä sinä et ole koirasi johtaja, joten älä anna koirallesi käskyjä.

Kullakin hetkellä voimakkain johtaja määrää. Jos koirasi pelkää niin paljon että siltä lähtee järki, niin pelko on voimakkaampi johtaja kuin sinä. Sillä hetkellä et mitenkään voi saada koiraasi tottelemaan sinua.

Ja älä lähde "valtataisteluun" jossa olisi "sinä vastaan pelko". Älä yritä olla voimakkaampi johtaja koirallesi kuin koiran pelko. Koska silloin koiralla olisi yhtäaikaa kaksi johtajaa: pelko ja sinä. Kaksi johtajaa jotka yhtäaikaa antaisivat ristiriitaisia käskyjä, päinvastaisia käskyjä. Yksi johtaja antaisi yhden käskyn - toinen johtaja antaisi toisen pänvastaisen käskyn.

Ja kun otukselle annetaan yhtäaikaisesti kaksi päinvastaista käskyä, niin se on niinsanottua kaksoissidosviestintää. Sillä ajetaan otus hulluksi. Otusta ikäänkuin painostetaan yhtäaikaa sekä vasemmalle että oikealle, otus asetetaan mahdottomaan ristiriitatilanteeseen.

Pelko vie otukselta järjen hetkeksi.

Kaksoissidosviestintä vie otukselta järjen pysyvästi.

Älä tee noin koirallesi.

Joko ap on löytänyt kouluttajan?