Mitä ajattelette ihmisistä, jotka on uskaltaneet lähteä perheenä ulkomaille asumaan, saatuaan sieltä työtä?

Mitä mieltä niistä pitäisi olla? En minä muilla perheillä päätäni vaivaa. He ovat tehneet sen ratkaisun jonka ovat parhaaksi nähneet kussakin tilanteessa.

Hyvä heille, jos raha riittää. Ulkomailla asuminen kasvattaa ihmistä hurjasti ja aina voi palata kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä heille, jos raha riittää. Ulkomailla asuminen kasvattaa ihmistä hurjasti ja aina voi palata kotiin.

Siis jos muutat ulkomaille,niin siellähän se koti on. 

 Mihin kotiin siis  voi palata?  

Rohkeita ja toivottavasti tekivät oikean ratkaisun omalle kohdalleen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä heille, jos raha riittää. Ulkomailla asuminen kasvattaa ihmistä hurjasti ja aina voi palata kotiin.

Eiköhän useimmat muuta rahan _perässä_, eli rahan riittävyys ei kyllä ole ongelma. 

Minäkin ihmettelen tuota "palata kotiin" osuutta. Aikuisen ihmisen kotihan on siellä, missä hän kulloinkin asuu. Olisi aika surullista jos joku kokee ettei "asu kotonaan", vaan eläisi koko ajan tunteessa että asuu vieraisilla. 

Huono provo 0/5. 

Jokaisella perheellä on erilainen tarina, mutta omassa tuttavapiirissä on perhe, joka on asunut ulkomailla useampaan otteeseen miehen työn vuoksi, lisäksi matkustelleet paljon. Työurat molemmilla kuitenkin Suomessa. Lapsista on tullut sosiaalisia, rohkeita ja elämässä pärjääviä. Heidän perheestään ajattelen, että ovat saaneet kokea ja nähdä kaikenlaista, elää oman näköistä elämää.

Että toivottavasti ilmasto ja turvallisuus paranee. Ja alue on kunnollinen. Energiaa voi olla enemmän.

Uskaltaa? Mitä uskaltamista siinä on?

En ajattele, kukin elää oman elämänsä.

Yksi koulukaveri lähti toiselle puolen maailmaa miehensä kanssa ja saivat pari lasta siellä ja toinen on "erityinen". Mies taisi tulla vaimonvaihtoikään ja lapset jäivät isälleen. Tuo "erityinen" uppoaa siellä miljoonakaupungissa massaan toisin kuin täällä.

Exrouva tuli Suomeen ja asui ensin yliopistokaupungissa, en tiedä miksi. Mahdollisesti välttääkseen pikkukylän "atmosfäärin". Sitten löytyi syöpä tms. Tuli sitten lapsuudenkotiinsa viime ajoikseen, äitinsä on kai vieläkin hengissä. Rouva itse on jo mullan alla.

Hyvä juttu, näkevät muutakin kuin  tämän pienen maan kuviot. 

Mikäs siinä voisin harkita lähteväni itsekin perheineni. - Ulkomaa on toki hieman laaja käsite vaatinee toisenlaista sopeutumista lähteekö töidensä perässä Suomen tai vaikka laajemmassa mittakaavassa Euroopan Unionin ulkopuolelle vaikka esimerkiksi Sveitisiin Bülachiin kuin  Namibian Swakopmundiinn,,,.

Jos perheen lapset ovat vielä nuoria, niin he(kin) voivat parhaassa tapauksessa oppia muualla maailmassa asuessa huomaamatta paremmin uuden vieraan tai vieraita kieliä ja saada rikastuttavaa kulttuuripääomaa, joka taas tuksin koskaan on kovin huono juttu. - Lienee myös hyvä, jos voi katsoa ulkopäin "hyvinvointivaltiomme" menoa ja toimintaa, joka oman kokemukseni mukaan näyttäytyy ulkopäin "hieman" erilaiselta kuin silloin kun on siinä itse kiinni

Uskovainen mies

Olen itse esimerkki aloituksessa kysytystä. En ole mitään erityistä mieltä. Ulkomaille muuttoja on tapahtunut iät ja ajat. Tuskin muutetaan enää koskaan takaisin Suomeen.

Aika moni palaa kuitenkin takaisin kotimaahan, jostain syystä.

En mitään koska mua ei kiinnosta muiden tekemiset eikä muiden elämä muutenkaan.

Me olemme tuollainen ulkomaille muuttanut perhe. Olemme asuneet useammassa maassa, kunnes juurruimme nykyiseen asuinmaahamme jo yli 25 v sitten. Ystävät olivat sitä mieltä, että revimme lapsemme juuriltaan. Meidän ja lastemme juuret ovat kuitenkin oman perheemme kotona, eivät jossain maassa, ei edes Suomessa. Isovanhemmat surivat etäisyyttä.

Meille päätös oli hyvä. Elintaso nousi rytinällä, kielitaito on karttunut meillä kaikilla useammalla kielellä, rohkeus, avoimuus ja kansainvälisyys myös.

Kukaan meistä ei ole aikeissa palata Suomeen näiden 25 vuoden jälkeen, elämämme on ihan muualla. Itse ahdistun jo viikon Suomen lomalla.

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaa? Mitä uskaltamista siinä on?

Minulla on kaveri, joka kertoi kovasti haluavansa muuttaa ulkomaille. Hän oli ja on edelleen töissä yrityksessä, minkä kautta se olisi onnistunut ulkomaan komennuksena. Uhosi, että irtisanoutuu työstään, jos esimies ei suostu pyyntöön. Mutta esimies suostuikin muitta mutkittta. Kaveri veti heti jarrut päälle ja perui pyyntönsä, koska esimies "selvästi halusi hänestä eroon. Miksi muuten olisi suostunut?" Oiikeasti kaverilla meni pupu pöksyyn, kun  ulkomaille muutto uhkasikin realisoitua.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni palaa kuitenkin takaisin kotimaahan, jostain syystä.

Niin, ei kai kaikki lähde sillä ajatuksella että muuttavat pysyvästi. Usein lähetettynä työntekijänä muuttavilla on työnantajankin puolesta paluupäivä sovittuna jo lähtiessä. Keskimääräin suomalaisten muutt0liike on kuitenkin negatiivista, muutamia poikkeusvuosia lukuunottamatta (löytyy stat:n sivuilta, ei voi liittää koska sisältää palstan mielestä ruman sanan 🙄), eli lähtijöitä on enemmän kuin palaavia. Mutta hassua olisi jos muuttaa "saisi" vain yhteen suuntaan ilman paheksumista.  

Vierailija kirjoitti:

Aika moni palaa kuitenkin takaisin kotimaahan, jostain syystä.

Varmaan siksi että moni on muutaman vuoden komennuksella ja on ihan tavallista että sen jälkeen palataan takaisin kotimaahan. 

Itse muutin jo ennen perheen perustamista, olen asunut kolmessa maassa ja perustanut perheen ulkomailla. Mulla ei sinänsä ole mielipidettä ulkomaille muuttavista, ihan taviksia niistä suurin osa on. Mutta  tekisi hyvää ihan jokaiselle asua pari vuotta jossain muualla kuin Suomessa. Se avartaa maailmankuvaa, kehittää kielitaitoa ja sitä tulee sopeutuvammaksi ja joustavammaksi. 

Tuttavaperheestä tiedän, että miehen työn perässä menivät, mies ei halua palata, lapsia ei Suomeen saa, koska katsotaan että kotiutuneet uuteen maahan (tällainen arvio tullut), perheen äiti haluaa palata, mutta pysyy liitossa, koska ei halua ilman lapsia palata, ei pysty maassa elättämään itseään. Asuvat vielä "maaseudulla". Hän keksi itselleen harrastuksen jossa kuluu aikaa. 

Ei hyvä tilanne naisen kannalta. Instassa kuitenkin niin iloisia kuvia ja niin upea perhe. Koskaan ei tiedä mitä on oikeasti.