Olen tuntenut elämäni aikana vain hyviä tyyppejä. ov

Ja aivan liian kiltti. Eli onneksi tunnen niitä hyviä tyyppejä, huh.

Ja tunnen muutaman sellaisen, jotka tekevät kanssani näitä " maailmanparannushommia" eri muodoissa.



ap

Luepa ihan itse tuo ensimmäinen kirjoittamasi kommentti ja kasva vaikka sen jälkeen aikuiseksi.

Vierailija:

että itsetuntoni ei ollut tämän kyseisen suhteen aikana hyvä, mutta se ei oikeuta ketään lyömään minua. Ja sen voin myös lisätä, että tämä on ollut elämässäni AINOA väkivaltainen suhde, eli en kerää luuserimiehiä ympärilleni. Kiitos vain haukuistasi.

Muutenhan kuka tahansa, se hoivaajakin, pinkaisisi pakoon. Väkivalta tulee esiin vähän kerrallaan pitkän ajan kuluessa, kun jo haluaa uskoa toisesta enemmän hyvää kuin pahaa?



ap

Ainoa kenelle tuo tuntuu olevan epäselvää olet sinä itse. Tyhmän ihmisen tässä ketjussa sinusta teki tuo ensimmäinen kommenttisi, ei mikään menneisyytesi.

Niin ja muuten ei hyvä ammatti tee kenestäkään parempaa ihmistä, ihan yhtälailla niitä kusipäitä löytyy lääkäreistä kuin autoasentajista.

Vierailija:

olen hyvässä ammatissa ja minulla on ihania ystäviä ympärilläni. Se, että satuin tapaamaan kamalan ihmisen ei tee minusta yhtään sen huonompaa.

Tai sanotaan vaikka näin: kasva empaatiseksi ihmiseksi. Sitä ei tainnut kukaan sinulle lapsena opettaa.

luotetaan, ei ole enää niin helppo repäistä itseään irti suhteesta, vaikka tapahtuukin jotain pahaa. En tiedä.



ap

Mutta kyllä mä voin sun kanssas vängätä vaikka koko yön, jos haluat. Et ole itse yhtään sen ampaattisempi kuin minäkään, viittaan edelleen ensimmäiseen viestiisi, jossa kävit vittuilemaan täysin tuntemattomalle ihmiselle. Mikä tekee minusta sinua huonomman?

Tai että väkivaltaa tai huonoja ihmissuhteita kokeneet olisivat huonompia? Pliis, näyttäkää se kohta?



Täällä ei varmaan voisi kertoa että " en ole koskaan katkaisuut jalkaani" , koska kohta tänne jo tulisi kaikki jalkansa katkaiseet selventämään, että he eivät suinkaan ole huonompia ihmisiä, vaikka jalka joskus onkin poikki ollut. Ja että se ei ollut ollenkaan oma vika, että koipi katkesi.

ymmärtämään sen, minkä verran toista ihmistä voi auttaa. JA että olennaisinta siinä, että toista voi auttaa on se, ettei lähde " mukaan " siihen toisen juttuun, vaikka se toinen yrittäisikin sitä. Äitini kautta tämän olen oppinut, äitini on varsin masenutnut ihminen ollut jo vuosikymmenet, ja aikanai yritin kantaa hänenkin murheitaan, kunnes tajusin ,että se vie vain minunkin voimavarani. Nyt kun olen hyväksynyt, että äitini elämä ja sen onnellisuus on täysin hänen omissa käsissään, minun on helpompi olla hänen kanssaan, en enää yritä kantaa hänen murheitaan.

naurattaa tää koko ketju ja nämä jutut.



Mua huvittaa sekin, että tajusin näitä juttuja lukiessa sen, että vaikka itse oon todella kiltti, tunnen ihmisiä, jotka eivät ole yhtä kilttejä. Eli usuttavat ja opettavat minuakin pitämään puoleni. Tulee joistakin tämän ketjun jutuista mieleen eräs minulle rakas, suorapuheinen ihminen!



ap

Vierailija:

Muutenhan kuka tahansa, se hoivaajakin, pinkaisisi pakoon. Väkivalta tulee esiin vähän kerrallaan pitkän ajan kuluessa, kun jo haluaa uskoa toisesta enemmän hyvää kuin pahaa?

ap

Sen jälkeen, kun on oppinut luottamaan toiseen, niin käykin ilmi, ettei se ihminen ollutkaan selllainen, mitä kuvittelit. Siinä on niin epäuskoinen olo, ettei tiedä mitä tekisi. Ja kun toinen sanoo, että anna anteeksi ja en ikinä enää lyö, niin sitä haluaa uskoa.