Muuttuvatko raskaudet/synnytykset YLEENSÄ helpommiksi kerta kerralta

Ja todella tuo häpyliitoskipu on ollut hirveintä, mitä enemmän on ollut raskauksia.

Ainakin mulla siis

Kuusi lasta

Hassu jo aloituskysymys, kyllähän se niin menee, että jokainen synnytys on erilainen ja muuttuvia tekijöitä on niin monta, että on ihan mahdotonta edes yleisellä tasolla heittää mitään arviota. Vastauksia on yhtä monta kuin synnyttäjiäkin.

Mä tykkäsin synnyttää. Sectio oli maailman kamalin asia elämässäni mitä on koskaan mulle tehty. Ja mulla oli vielä hätä sellainen, koskaan en ole niin kärsinyt ja kaikki vauvahormonit jäi tulematta. Ilonen olen tietty olen, että me vauvan kanssa tietty selvittiin, mutta sitä ennen oli ollut kuusi synnytystä ja tää viimeinen tosiaan oli se hätätilakeisarinleikkaus.

Newer again

Mulla oli jo esikoisen synnytys ns helppo. Samoin toisen. Kolmas syntyy syksyllä, saas nähdä..

Raskauspahoinvointi taas on PAHENTUNUT kerta kerralta?! Ekassa raskaudessa vain etova oloa, toisessa oksensin monta kertaa päivässä rv 6-16, tässä kolmannessa laatta lentänyt jo rv 4 asti eikä loppua näy :(

Ja lapset on tyttö, poika ja kolmatta en vielä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jo esikoisen synnytys ns helppo. Samoin toisen. Kolmas syntyy syksyllä, saas nähdä..

Raskauspahoinvointi taas on PAHENTUNUT kerta kerralta?! Ekassa raskaudessa vain etova oloa, toisessa oksensin monta kertaa päivässä rv 6-16, tässä kolmannessa laatta lentänyt jo rv 4 asti eikä loppua näy :(

Ja lapset on tyttö, poika ja kolmatta en vielä tiedä.

Sama täällä, tosin kokemusta vain kahdesta, mutta raskauspahoinvointi oli tuplasti pahempaa toisessa raskaudessa!

Ensimmäinen käynnistettiin ja toinen hätäsektio.

Oikeestaan en huomannut dramaattisen suurta eroa raskauksissa, ehkäpä toisessa ja kolmannessa oli kovempi pahoinvointi ja liitoskivut kuin ekassa. Synnytykset meni suht samalla kaavalla, olivat pitkiä (35h, 30h ja 20h), mutten revennyt eikä minua tarvinnut mitenkään leikata, eli toivuin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla neljä lasta. Ei se yhtään helpota.

Mulla kanssa neljä lasta ja viimeisin oli helpoin synnytys. Eka pisin.

Toisessa raskaudessa oksensin neljännellä kuulla vielä, esikoisesta oksensin vain muutaman yksittäisen kerran.

Liitoskivut alkoivat toisessa aiemmin ja olivat pahempia. Mutta se raskausajan turvotus oli esikoisesta pahempaa, muutenkin yleisolemukseni oli nuutuneempu, toisessa raskaudessa mä sitten todellakin "hehkuin" oksentelusta huolimatta :D

Ja lapsilla on ikäeroa aika tasan 2 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Toisessa raskaudessa oksensin neljännellä kuulla vielä, esikoisesta oksensin vain muutaman yksittäisen kerran.

Liitoskivut alkoivat toisessa aiemmin ja olivat pahempia. Mutta se raskausajan turvotus oli esikoisesta pahempaa, muutenkin yleisolemukseni oli nuutuneempu, toisessa raskaudessa mä sitten todellakin "hehkuin" oksentelusta huolimatta :D

Ja lapsilla on ikäeroa aika tasan 2 vuotta.

Hei mulla sama, odotan toista lastani nyt rv 13 eikä sitä alkuraskauden turvotusta ikinä ilmaantunut!!!! Esikoisen aikaan olin ekan kolmanneksen kuin pöhöttynyt alkkis, lihonut en ollut vaan se oli nimenomaan turvotusta, olen luonnostani hoikka ihminen niin kyllä erottui selvästi 😅

Pahin pahoinvointi oli toisessa raskaudessa. Eka ja kolmas ei aiheuttaneet yhtään oksentelua, ehkä pientä ällötystä tiettyjä hajuja tai Makuja kohtaan.

Synnytykset oli eka ja tokan upeita kokemuksia, kolmannessa jouduin hätäsektioon, kun vauvan sydänäänet heikkeni. Onneksi kaikki päättyi hyvin.

Meikän kohdalla synnytykset helpottui ja nopeutui kerta kerralta, raskaudet päinvastoin paheni (ne vaivat) joka kerta!

Kaikki olen synnyttänyt 2,5-vuoden välein, eli liittyisikö siihen?

Kyllä mulla synnytykset ovat helpottuneet kerta kerralta. Siis jokainen synnytys on sattunut, mutta kesto on lyhentynyt. Ja toisaalta myöhemmissä synnytyksissä olen osannut toivoa itselleni sopivia kivunlievityksiä.

Sain kaksi lasta parikymppisenä, olin 22v ja 24v. Raskaudet oli yhtä uupumusta, kolotusta, ja v+tutusta. Synnytykset aiiiican horror.

Seuraavat lapset sain ikävuosina 31v ja 34v. Raskauspahoinvointi oli rajumpaa, mutta siitä huolimatta olin iloinen, energinen, jaksoin urheilla... Synnytykset helppoja.

Tuon selittää ihan selvästi se, että laihdutin 20 kiloa 26-28-vuotiaana, ja urheilullinen ja terveellinen elämäntapa jäi päälle :) olin kolmekymppisenä elämäni kunnossa, niin tottakai raskaudet ja synnytykset oli helpompia!

Mä oon ehkä se, joka saa poikalapsista suuremman pahoinvoinnin? Kaks vanhinta tyttöjä, kaks nuorinta on poikaa.

Aika moni kommentoi juuri TOISESSA raskaudessa oksentelun olleen rajuinta! Jännä.

Raskauspahoinvointi alkoi toisessa raskaudessa myöhemmin, mutta oli pahempaa. Muita vaivoja ei sitten ollutkaan, ei ekassa eikä tokassa.

Synnytykset oli ihan ookoo, ei mitään traumoja kummastakaan, kaikki meni hyvin. En nyt muista mitään kestoja, mutta kaipa tuo toinen oli jokusen tunnin nopeampi kuin ensimmäinen. Se toisessa synnytyksessä oli kiva, että sain ns polikliinisen synnytyksen, eli aamuyöstä kun synnytin, niin samana iltapäivänä päästiin jo vauvan kanssa kotiin! Ekan kanssa oli pakko olla 2 pv sairaalassa, vaikkei mitään hätää ollut.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni kommentoi juuri TOISESSA raskaudessa oksentelun olleen rajuinta! Jännä.

Liittyisikö siihen, että toinen lapsi hankitaan "heti perään", ainakin olen havainnut tämmöisen noin 2 vuoden ikäeron olevan suosittu ekan ja tokan lapsen kohdalla. Kolmas on useammin sitten myöhemmin tullut iltatähti. Tuossa toisen lapsen odotuksen aikanahan äiti saattaa yhä imettää!

Eli korreloiko raju pahoinvointi imetyksen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni kommentoi juuri TOISESSA raskaudessa oksentelun olleen rajuinta! Jännä.

Liittyisikö siihen, että toinen lapsi hankitaan "heti perään", ainakin olen havainnut tämmöisen noin 2 vuoden ikäeron olevan suosittu ekan ja tokan lapsen kohdalla. Kolmas on useammin sitten myöhemmin tullut iltatähti. Tuossa toisen lapsen odotuksen aikanahan äiti saattaa yhä imettää!

Eli korreloiko raju pahoinvointi imetyksen kanssa?

Itse imetin yhä, kun tulin raskaaksi, ja päinvastoin imetys tuntui tasoittavan oloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni kommentoi juuri TOISESSA raskaudessa oksentelun olleen rajuinta! Jännä.

Liittyisikö siihen, että toinen lapsi hankitaan "heti perään", ainakin olen havainnut tämmöisen noin 2 vuoden ikäeron olevan suosittu ekan ja tokan lapsen kohdalla. Kolmas on useammin sitten myöhemmin tullut iltatähti. Tuossa toisen lapsen odotuksen aikanahan äiti saattaa yhä imettää!

Eli korreloiko raju pahoinvointi imetyksen kanssa?

Ei liity pahoinvointi imetykseen tai imettämöttömyyteen.

Mulle joku vanhan kansan besserwisseri murjaisi, kun toisessa raskaudessa oli hurja pahoinvointi verrattuna esikoiseen, että johtuu varmasti siitä kun imetin niin pitkään, että varmaan mulla kehossa yhä "mammahormoonia" joka pahentaa omia 🙈😂

Imetin 1,5-vuotta, eli en edes mitenkään pitkään, kun miettii että 2v ikään asti on suositus... Ja imetyksen loppumisesta oli tuolloin useampi kuukausi. Ja mitähän nuo "mammahormoonit" mahtoi olla, kun hcg hormonin nousu alkuraskaudessa sen pahoinvoinnin saa aikaan, eikä se kyllä ole koholla imetyksen aikaan 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni kommentoi juuri TOISESSA raskaudessa oksentelun olleen rajuinta! Jännä.

Liittyisikö siihen, että toinen lapsi hankitaan "heti perään", ainakin olen havainnut tämmöisen noin 2 vuoden ikäeron olevan suosittu ekan ja tokan lapsen kohdalla. Kolmas on useammin sitten myöhemmin tullut iltatähti. Tuossa toisen lapsen odotuksen aikanahan äiti saattaa yhä imettää!

Eli korreloiko raju pahoinvointi imetyksen kanssa?

Ei liity pahoinvointi imetykseen tai imettämöttömyyteen.

Mulle joku vanhan kansan besserwisseri murjaisi, kun toisessa raskaudessa oli hurja pahoinvointi verrattuna esikoiseen, että johtuu varmasti siitä kun imetin niin pitkään, että varmaan mulla kehossa yhä "mammahormoonia" joka pahentaa omia 🙈😂

Imetin 1,5-vuotta, eli en edes mitenkään pitkään, kun miettii että 2v ikään asti on suositus... Ja imetyksen loppumisesta oli tuolloin useampi kuukausi. Ja mitähän nuo "mammahormoonit" mahtoi olla, kun hcg hormonin nousu alkuraskaudessa sen pahoinvoinnin saa aikaan, eikä se kyllä ole koholla imetyksen aikaan 😂

Just joo, että puolentoistavuoden imetys on oikeen "pitkä".... Ja voihan mammahormonit, toi tais olla joku tietämätön boomeri, jolla jonkinnäköistä imetysvihaa? Ja mikä kommentti toi tollanen edes on, siis vaikka se pahoinvointi nyt johtuisikin sun imetyksestä (mistä se ei todellakaan johdu! Koska hcg ei ole imetys hormoni, eikä mikään imetys hormoni säily kehossa kuukausia imetyksen loppumisen jälkeen!) ) niin mitäpä toi kommentti sua auttaa yhtään siinä pahoinvoinnissa ?! Niinku, onpa empaattista.