Lue keskustelun säännöt.
Selviäminen läheisen henkirikoksesta, anteeksi antaminen mahdotonta
26.04.2022 |
Läheiseni joutui henkirikoksen uhriksi joitakin vuosia sitten. Syyllinen avomies. Vaikka muutamien tapaamisien perusteella mies vaikuttikin vastenmieliseltä ja mustasukkaiselta niin tätä emme odottaneet. Mies tuomittiin mutta vapautui parin vuoden päästä. Tuntuu hirveän epäoikeudenmukaiselta.
Mä en tiedä mitä tekisin negatiivisten tunteiden kanssa jotka ottavat vallan lähes joka päivä. Terapiakin oli ihan paska kokemus. Olen stalkannut tän miehen someprofiileja ja kuullut tuttujen kautta hänen kuulumisia. Hän päivittelee lähinnä bileistä ja mukavan oloisesta elämästä. Sai uusia töitäkin. Ei varmasti mitään tunnon tuskia. Ihan kun olisin viime vuosien aikana herännyt jostain pumpulista. Tämmöinen tämä maailma onkin. Ei täällä taida pärjätä jos on tunneihminen ja välittää. Miten voin antaa anteeksi jos toinen ei edes koe tehneensä väärin?
Kommentit (23)
Väkivalta on oikeasti ihan kamalaa ja yksikin lyönti voi olla kohtalokas. Sitä on vain niin vaikea kitkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin lopeta tekijän seuraaminen. Keskity itseesi. Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin lopeta tekijän seuraaminen. Keskity itseesi. Voimia sinulle.
Joo ei se varmasti hyvä ole seurata. Minusta tuntuu etten ole itsekään enää ihan terve. Jotenkin putosi pohja elämästä ja usko siihen että lopulta oikeus toteutuu. ap
Itse pääsee helpommin irti vaikka paranemisprosessiin, jos tunteista huolimatta ei seuraa somessa enää tekijää, ei anna siihen mitään energiaa /voimaa ja päästää irti tekijästä. Vaikka se aluksi siinä kummittelee. Ja kiinnittää huomionsa muuallekin tai muihin ihmisiin. Tunteet ja ajatukset menevät omia teitään. Juttelee jonkun ymmärtävän kanssa. Ajan myötä saa käsityksen, että tekijä kohtaa teot tai tiedostaa ne paremmin jossain, vaikka onkin muuta elämää. Ei ole sellaista tekoa etteikö siitä jää kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko antaa anteeksi. On myytti, että anteeksi olisi aina pakko antaa, jotta pääsisi elämässään eteenpäin. Nurinkurisesti usein se, että antaa itselleen luvan olla antamatta anteeksi, saattaa olla avain siihen, että olosi kevenee ja pystyt jatkamaan elämääsi ilman tapahtuman jatkuvaa painolastia. Se voi osaksi johtua siitä, ettet enää ole kiinni tapahtumassa sen kautta, kuinka koko ajan miettisit, että "tämäkin pitäisi jo antaa anteeksi" tai "miksi en pysty antamaan tätä anteeksi".
Someprofiilien stalkkaaminen ei kuulosta kovin fiksulta, vaikkakin on inhimillistä. Miehellä on todennäköisesti kova näyttämisen tarve mutta on epätodennäköistä, että hän koskaan pääsisi todellisesta luonnostaan eroon. Ei tarvita kuin pieni egon heilautus tai impulssikontrollin koettelu, niin sometilit ovat pian alhaalla ja tyyppi taas vankilassa.
Pidä itsestäsi huolta <3 Sinä olet sen itsellesi velkaa kaiken kokemasi jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki tekijät kadu mitään, kun se ihmisyys puuttuu, niin se puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi annetaan itsen, ei tekijän takia. Mutta ei tarvi edes ajatella sanaa "anteeksi", vaan sitä että itse päästää irti.
Raamatun mukaan taposta tulee antaa pitkä vankeustuomio tai kuolemantuomio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain niin kamalaa, kuin toisen ihmisen surmaaminen, ei voi, eikä tarvitse antaa anteeksi. Mutta,
haluatko viettää lopun elämäsi vihaten tuota ihmistä? Haluatko oikeasti antaa hänelle (stalkaaminen) aikaasi niin paljon kuin nyt annat ja käyttää energiasi tuon ihmisen vihaamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi annetaan itsen, ei tekijän takia. Mutta ei tarvi edes ajatella sanaa "anteeksi", vaan sitä että itse päästää irti.
Anteeksiantaminen ja irti päästäminen ovat kyllä ihan eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän sai jo ansionsa mukaan, kun sai tuomion. Sinun näkökulmasta se oli liian lyhyt, sillä se ei tuo uhria takaisin. Parempi olisi ajatella jotain muuta. Aloita vaikka opiskelut.
Olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan. Ei sun tarvitse antaa anteeksi, tai ymmärtää. Sinulla on täysi oikeus vihata kyseistä tyyppiä. Mutta jotain kannattaa tehdä, että saisit elämäsi takaisin omaan kontrolliin ja muutettua näkökulmaa. Onko jotain vertaistukiryhmiä? Tai terapeutteja joilla on pätevyyttä käsitellä henkirikoksien aiheuttamia traumoja. Tuo on kuitenkin niin suuri asia, ettei mikään ihme että joku terapeutti on epäonnistunut. Mutta se ei tarkoita, etteikö olisi olemassa terapeutteja joilla on kykyä ja kapasiteettia.
Kiitos tuesta ja mukavista kommenteista. Mä tiedostan kyllä ettei ole hyvä vihata ja muistaa tekijää. Kunpa se olisikin niin helppoa että ajatukset vain kääntäisi positiiviseen. Tajuan myös että mulla on paljon hyvää elämässä. Taistelen näiden ajatusten ja tunteiden kanssa kuin mielipuoli vaikka tiedän että eteenpäin pitäisi mennä. Ei ole niin helppoa muuntaa omia ajatuksia. ap
Ap, älä raahaa tuollaista kärsimystä mukanasi vaan päästä irti. Uskonto tai meditaatio voi auttaa tässä, jos et yksin pysty. Älä kiduta itseäsi stalkkaamalla tuota hirviötä vaan kieltäydy päättäväisesti antamasta hänelle valtaa häiritä ajatuksiasi ja pilata elämääsi. Hän tuhosi ystäväsi tulevaisuuden, mutta älä anna hänen pilata sinun tulevaisuuttasi. Jatka eteenpäin, ap! Olet sen velkaa sekä itsellesi että ystäväsi muistolle, että sinä jatkat elämää ja osoitat, että hyvä voittaa pahan.
Itselleni toimii aika hyvin tämä ajatus: Toivon että ihminen kuoltuaan menee jonnekin toiseen ulottuvuuteen, ja siellä on vastassa jotain henkioppaita, jotka vievät jokaisen ihmisen tarkastelemaan omaa elettyä elämäänsä. Siellä missä se elämä käydään läpi, ihminen pääsee/joutuu kokemaan kaikki omat tekonsa, siten miten ne toisista ihmisistä tuntuivat. Ihminen saa/joutuu kokemaan omat teot vastapuolen näkökulmasta, ja tuntemaan ne tunteet mitä aiheutti toiselle ihmiselle.
En tiedä mitään sen parempaa, kuin tuon ajatuksen. Toivon tuollaista systeemiä niin paljon, että miltei uskon jopa siihen.
Se on OIKEUTTA. Armo ei koskaan ole OIKEUTTA. Miksi muuten olisi sanontaa; antaisit armon käydä oikeudesta? Armo on oikeuden vastakohta, ja vaikka ihmiset yrittävät esittää, että armo olisi jotain hienoa, ihanaa ja oikein, niin se on VÄÄRIN!
Armo on ruma asia.
Itse ainakin vihaisin tuollaista mulkkua maailman loppuun asti. Pitäisin huolen, että sen työpaikalla ja uusien kaverien keskuudessa tiedetään, että murhaaja pyörii kuvioissa, vaikka tuota oikeuden pöytäkirjaa voisi säännöllisesti postittaa eri tahoille. Samalla pitäisin kuitenkin huolen, että ei pysty selvittämään, kuka näitä lähettelee. Postikortteja ja vastaavia vaan säännöllisesti aiheesta. Jos asuu vuokralla, niin kannattaa pistää vinkkiä myös vuokranantajalle ja kaikkea muutakin kivaa kannattaa satunnaisesti tehdä.
Ja samalla sitten jotakin terapiaa itselle, että pystyy jotenkin elämään asian kanssa.
Niin sitä havahtuu vasta kun itse joutuu kohtaamaan jotain tämän kaltaista. Mutta tämä vaan on ihan joka päiväistä ja tapahtuu nyt Ukrainassa koko ajan. Huolehdi nyt omasta voinnista ja keskity siihen mitä elämässä on hyvää.