Mä en halua leikkiä mitään pyhimystä mutta mulla ei ole koskaan ollut sellaista että olisin halunnut ajatella pahaa kenestäkään vaaan löytää empatia sen kautta löytää syy sille miksi ihminen toimiii kuten se toimiii.

Sama. Aamen. Ymmärrys on kaikki kaikessa.

Yksinäisyyys tuottaa vaan formaatisuuden puutteeen.

🧡 🤗

Ei se pahan ajattelu muista ole haluamisen kysymys vaan perustuu havaintoihin että on paha.

Vierailija kirjoitti:

Ei se pahan ajattelu muista ole haluamisen kysymys vaan perustuu havaintoihin että on paha.

Tämähän se. Itselläni on aika laaja ymmärrys tietynlaisen käytöksen syistä, mutta ei se muuta sitä että käytös on pahaa.

Niin mullakin pääasiassa on AP noin. Mutta oon kantapään kautta oppinut, että myös vihan tunteet on inhimillisiä ja tärkeitä tunteita ja niitä tukahduttamalla voi saada itsensä joskus pahastikin solmuun. Itsellä on siis traumataustaa siitä että olen ihan yliempatisoinut ja ylianalysoinut huonosti käyttäytyviä ihmisiä, koska olen kieltänyt itseltäni oikeuden omiin rajoihin. Itselleni oli oikeasti suuri oivallus, että joskus saa myös ihan vain puhtaasti loukkaantua ja ajatella ”pahasti” ihmisestä silloin kun joku tekee minulle pahasti eikä se tarkoita ettenkö olisi älykäs/kiltti/kypsä hyvään kykenevä ihminen. Eli tuo on ehdottomasti hyve ja usein älykkään ihmisen merkki, mutta ei kannata viedä niin pitkälle etteikö antaisi myös ohimeneville negatiivisille tunteille ja ajatuksille tilaa. Itselle se näennäisen sädekehän kantaminen ja ”vapaaehtoisesti” turpiin ottaminen kävi lopulta liian painavaksi. Osa siitä ymmärtäväisyydestä ja syvällisyydestä olikin ollut ihmisten miellyttämistä, ei pelkästään tunneälyä niin kuin halusin itselleni selittää. Tietysti ihan mahtavaa, jos sulla ei AP tällaista ole vaan handlaat sekä tuon ajattelumallin ETTÄ ne omat rajat! <3

Tiivistettynä: Kaikkeen on aina syy eikä onnelliset ihmiset satuta muita tarkoituksella, mutta se että ymmärtää tuon syvällisesti, ei poissulje sitä etteikö ilkeitä tekoja voi ja saa myös tuomita silloin kun tarkoituksena on puolustaa omia rajoja.

Yleensä ihmiset jotka tukahduttaa kaikki negatiiviset ajatukset ja tunteet on niitä jotka sitten kilahtaa jossain vaiheessa ja pistää porukkaa kylmäksi kun purkautuu patoumat.

Vierailija kirjoitti:

Niin mullakin pääasiassa on AP noin. Mutta oon kantapään kautta oppinut, että myös vihan tunteet on inhimillisiä ja tärkeitä tunteita ja niitä tukahduttamalla voi saada itsensä joskus pahastikin solmuun. Itsellä on siis traumataustaa siitä että olen ihan yliempatisoinut ja ylianalysoinut huonosti käyttäytyviä ihmisiä, koska olen kieltänyt itseltäni oikeuden omiin rajoihin. Itselleni oli oikeasti suuri oivallus, että joskus saa myös ihan vain puhtaasti loukkaantua ja ajatella ”pahasti” ihmisestä silloin kun joku tekee minulle pahasti eikä se tarkoita ettenkö olisi älykäs/kiltti/kypsä hyvään kykenevä ihminen. Eli tuo on ehdottomasti hyve ja usein älykkään ihmisen merkki, mutta ei kannata viedä niin pitkälle etteikö antaisi myös ohimeneville negatiivisille tunteille ja ajatuksille tilaa. Itselle se näennäisen sädekehän kantaminen ja ”vapaaehtoisesti” turpiin ottaminen kävi lopulta liian painavaksi. Osa siitä ymmärtäväisyydestä ja syvällisyydestä olikin ollut ihmisten miellyttämistä, ei pelkästään tunneälyä niin kuin halusin itselleni selittää. Tietysti ihan mahtavaa, jos sulla ei AP tällaista ole vaan handlaat sekä tuon ajattelumallin ETTÄ ne omat rajat! <3

Tiivistettynä: Kaikkeen on aina syy eikä onnelliset ihmiset satuta muita tarkoituksella, mutta se että ymmärtää tuon syvällisesti, ei poissulje sitä etteikö ilkeitä tekoja voi ja saa myös tuomita silloin kun tarkoituksena on puolustaa omia rajoja.

Tärkeää on se etttä ihminen käsitttelee omia ajatuksiaan ja tuneteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mullakin pääasiassa on AP noin. Mutta oon kantapään kautta oppinut, että myös vihan tunteet on inhimillisiä ja tärkeitä tunteita ja niitä tukahduttamalla voi saada itsensä joskus pahastikin solmuun. Itsellä on siis traumataustaa siitä että olen ihan yliempatisoinut ja ylianalysoinut huonosti käyttäytyviä ihmisiä, koska olen kieltänyt itseltäni oikeuden omiin rajoihin. Itselleni oli oikeasti suuri oivallus, että joskus saa myös ihan vain puhtaasti loukkaantua ja ajatella ”pahasti” ihmisestä silloin kun joku tekee minulle pahasti eikä se tarkoita ettenkö olisi älykäs/kiltti/kypsä hyvään kykenevä ihminen. Eli tuo on ehdottomasti hyve ja usein älykkään ihmisen merkki, mutta ei kannata viedä niin pitkälle etteikö antaisi myös ohimeneville negatiivisille tunteille ja ajatuksille tilaa. Itselle se näennäisen sädekehän kantaminen ja ”vapaaehtoisesti” turpiin ottaminen kävi lopulta liian painavaksi. Osa siitä ymmärtäväisyydestä ja syvällisyydestä olikin ollut ihmisten miellyttämistä, ei pelkästään tunneälyä niin kuin halusin itselleni selittää. Tietysti ihan mahtavaa, jos sulla ei AP tällaista ole vaan handlaat sekä tuon ajattelumallin ETTÄ ne omat rajat! <3

Tiivistettynä: Kaikkeen on aina syy eikä onnelliset ihmiset satuta muita tarkoituksella, mutta se että ymmärtää tuon syvällisesti, ei poissulje sitä etteikö ilkeitä tekoja voi ja saa myös tuomita silloin kun tarkoituksena on puolustaa omia rajoja.

Tärkeää on se etttä ihminen käsitttelee omia ajatuksiaan ja tuneteitaan.

Siiis haluaa tehdä sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mullakin pääasiassa on AP noin. Mutta oon kantapään kautta oppinut, että myös vihan tunteet on inhimillisiä ja tärkeitä tunteita ja niitä tukahduttamalla voi saada itsensä joskus pahastikin solmuun. Itsellä on siis traumataustaa siitä että olen ihan yliempatisoinut ja ylianalysoinut huonosti käyttäytyviä ihmisiä, koska olen kieltänyt itseltäni oikeuden omiin rajoihin. Itselleni oli oikeasti suuri oivallus, että joskus saa myös ihan vain puhtaasti loukkaantua ja ajatella ”pahasti” ihmisestä silloin kun joku tekee minulle pahasti eikä se tarkoita ettenkö olisi älykäs/kiltti/kypsä hyvään kykenevä ihminen. Eli tuo on ehdottomasti hyve ja usein älykkään ihmisen merkki, mutta ei kannata viedä niin pitkälle etteikö antaisi myös ohimeneville negatiivisille tunteille ja ajatuksille tilaa. Itselle se näennäisen sädekehän kantaminen ja ”vapaaehtoisesti” turpiin ottaminen kävi lopulta liian painavaksi. Osa siitä ymmärtäväisyydestä ja syvällisyydestä olikin ollut ihmisten miellyttämistä, ei pelkästään tunneälyä niin kuin halusin itselleni selittää. Tietysti ihan mahtavaa, jos sulla ei AP tällaista ole vaan handlaat sekä tuon ajattelumallin ETTÄ ne omat rajat! <3

Tiivistettynä: Kaikkeen on aina syy eikä onnelliset ihmiset satuta muita tarkoituksella, mutta se että ymmärtää tuon syvällisesti, ei poissulje sitä etteikö ilkeitä tekoja voi ja saa myös tuomita silloin kun tarkoituksena on puolustaa omia rajoja.

Tärkeää on se etttä ihminen käsitttelee omia ajatuksiaan ja tuneteitaan.

Siiis haluaa tehdä sen.

Se ei ole hellppoa.

Huh...

Ok. Voitko selittää Putinin toimet empatian kautta? Yksinäinen lapsuus? Salattu tuska?