Mikä avuksi, kun syöminen on ainoa ilo elämässä? Bmi 37

Vaihdat vaan syömistapaa niin voit syödä lähes kaikkea mitä haluat.

Älä syö.

Miksi syöminen on ainoa ilosi elämässä? Mitkä syyt ovat johtaneet tähän? Asiaa kannattaisi purkaa ammatti-ihmisen kanssa.

Esim. Saxenda tai Mysimba. Lääkkeitä on, joiden ansiosta mm. nälkä pysyy poissa pidempään, vatsa täyttyy aiemmin ja mahan tyhjeneminen hidastuu, ruokamielihalut jäävät pois.

Oletko itse miettinyt miksi se on ainoa ilosi?

Mitä tarkoittaa BMI?

syö pelkkää porkkanaa

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse miettinyt miksi se on ainoa ilosi?

Koska se on ainoa syy, jonka voimalla jaksan nousta aamuisin

Ap

Sullahan oli vasta ketju, jonka mukaan olit laihtunut seitsemän kiloa. Silloin laihtuminen onnistuu, vaikka olisikin makuusi liian hidasta. Tsemppiä tulevaan!

Oletko masokisti syömisen suhteen?

Mistä olet joskus aiemmin nauttinut ja saanut iloa? (Muusta kuin ruuasta)

Mä tiedän Ap ihan tismalleen miltä toi tuntuu. Mullekin syöminen on se ainoa kunnon ilo, juuri se miksi herään aamuisin, muuta syytä en keksi, vaikka kuinka olen yrittänyt.

Syömistä rakastan. Syön niin terveellistä kuin epäterveellistäkin ruokaa tuntikausia, kaikkea paljon, mulla on pohjaton vatsa.

Mulla on myös itsekuria niin, etten yleensä anna itseni syödä, ennen kuin olen liikkunut tosi paljon. Ja silloin syöminen on myös paljon kivempaa, kun on tosi nälkä. Joskus harvoin myös oksennan, kun ahdan itseni liian täyteen.

Olen hoikka, koska liikun ja aineenvaihdunta on nopea (vaikka olen jo yli 50-v.), mutta en silti haluaisi elää näin.

Mutta tätä on jatkunut parikymppisestä asti, ruoka on aina ollut suurin intohimoni.

Vuodesta toiseen BMI 37. Nostaisit edes tota lukemaa, niin olisit uskottavampi. Aina sama aloitus. Kohta olet taas päättämässä elämääsi jne. Hohhoijaa, ei millään jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä olet joskus aiemmin nauttinut ja saanut iloa? (Muusta kuin ruuasta)

Alkoholia, tupakka, joka viikonloppuiset baari reissut. Ne loppui lapsen myötä ja aloin paisumaan. Ap

Tietysti lapsi tuo iloa,mutta ei auta tähän ruuanhimoon

Jos syöminen on ainoa ilo, kannattaa sitten syödä.

Taidatkin oikeasti olla laiheliini.

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän Ap ihan tismalleen miltä toi tuntuu. Mullekin syöminen on se ainoa kunnon ilo, juuri se miksi herään aamuisin, muuta syytä en keksi, vaikka kuinka olen yrittänyt.

Syömistä rakastan. Syön niin terveellistä kuin epäterveellistäkin ruokaa tuntikausia, kaikkea paljon, mulla on pohjaton vatsa.

Mulla on myös itsekuria niin, etten yleensä anna itseni syödä, ennen kuin olen liikkunut tosi paljon. Ja silloin syöminen on myös paljon kivempaa, kun on tosi nälkä. Joskus harvoin myös oksennan, kun ahdan itseni liian täyteen.

Olen hoikka, koska liikun ja aineenvaihdunta on nopea (vaikka olen jo yli 50-v.), mutta en silti haluaisi elää näin.

Mutta tätä on jatkunut parikymppisestä asti, ruoka on aina ollut suurin intohimoni.

Samaa taustaa, oksentelemalla sai hieman hillittyä painonnousua. Mutta sekin oli pakko lopettaa

Ap

Vielä jatkan (oon se yli 50-v. saman ongelman kanssa), että ei tää tosiaan kivaa ole, vaikka kohtuu hoikkana pysyisikin, kun kaikki ajatukset kiertää ruoan ympärillä, näen kaikki uneni ruoasta jne. eikä elämään oikein mahdu mitään muuta.

Addiktiohan tämä on, tuo aivan valtavasti dopamiinia kehoon kun syö jotain makeaa, suklaa on tunnetusti yksi eniten mielihyvähormoneita ihmiskehossa vapauttava aine.

Tämän kun kokee, ei muuta enää osaa haluta niin paljon. Tai puhun siis itsestäni.

Mulla oli elämässä tätä ennen lähinnä vain lapsuuden leikit, nuoruus jossa toivottiin niin paljon elämältä (eli odotusta, että unelmat täyttyy) ja se, että odotin parisuhteilta hirmu paljon.

Sitten huomasin, että miehetkin ovat vain ihmisiä, ei niistä sen kummempaa onnea löydä, mutta ruoka on aina olemassa, aina saatavilla, aina yhtä turvalliinen ja ihana onnentuoja.

Taasko sinä. Ei auta kuin etsiä muita ilonlähteitä ja ottaa itseäsi niskasta kiinni. Älä jää makaamaan tuleen.

Monelle on. En vain koe sitten sitä iloa niin paljon kuin haluaisin. Nitkutan ja kidun välillä ja kuitenkin herkuttelen koko ajan. En ole hoikka, mutta normaalipainon ylärajoilla.