Lue keskustelun säännöt.
Meidän lapset ei saa syödä keksejä, muroja, karkkia, limsaa, sipsejä, ranskalaisia...
07.10.2006 |
Paitsi mummulassa jätskiä ja kavereiden synttäreillä sitä mitä nyt sattuu olemaan tarjolla. Joskus harvoin syödään kotona karkkia, mutta silloinkin pieniä määriä kerrallaan.
Tokaluokkalainen poikani jaksaa tästä purnata. Valittaa, että kaikki muut saavat syödä suklaamuroja aamupalaksi... Tuskin sentään?
Kommentit (30)
Hieno asia tietty jos lapset hyväksyvät ja oppivat olemaan ilman herkkuja, mutta muistelehan omaa lapsuuttasi, eikö se kuulu siihen aikaan että saadaan syödä karkkia yms edes karkkipäivänä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kohtuuden kanssa voi tietenkin syödä vähän epäterveellisempiä asioita,kuhan tosiaan kohtuudella, eikä niitä tarvitse myöskään päivittäin syödä, mutta et ei koskaan. En ymmärrä sua.
Muistuu mieleen, kun aikoinaan äitini hoitolapsi söi tavallista vehnäpullaa kun lapsen äiti osui paikalle, ja sai hirvittävän kohtauksen kun hänen lapsensa ei saa sokeria syödä ripaustakaan! Huhhuh...
Olen nimittäin kyllästynyt niihin lapsiin, jotka eivät kotonaa saa mitään hyvää ja synttäreillä kauhovat herkkupöydästä itselleen herkkuja kuin viimeistä päivää.
Ei myöskään limpparista tiennyt. Kotona vaan ei näitä löytyny niin ei ollu mikään suunniteltu juttu kuitenkaa. Kuopus on sitte jo ihan eri juttu.. Ei tuo esikko koskaan paljoa ole oppinut limpparia latkimaan eikä karkkeja syömään, ottaa mieluummin jotain muuta. Muroja on kyllä aina saanut!
Vierailija:
Olen nimittäin kyllästynyt niihin lapsiin, jotka eivät kotonaa saa mitään hyvää ja synttäreillä kauhovat herkkupöydästä itselleen herkkuja kuin viimeistä päivää.
En nimittäin ole huomannut tälläistä. Päinvastoin: kun lapset saavat karkkipussin, se saattaa jäädä aukinaisena pölyttymään jonnekin hyllynnurkkaan, koska se ei heille maistu. Tai jätskiannoksesta menee pari lusikallista, ja sitten kysytään " äiti onks tää pakko syödä" .
Minusta ei ole mitään syytä sääliä noita lapsia. Ne saavat hyvän mielen siitä jos äiti laittaa mukillisen lämmintä kaakaota, siinä on niille herkkua tarpeeksi eivätkä viikkoon muuta " hyvää" kaipaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli lapsena jäänyt paitsi. Vieläkin on katkera siitä vanhemmilleen.
joill ekauhotaan sitä namia muodossa jos toisessa jo vauvaiästä alkaen suuhun (=suurin osa tuttavaperheistä). niiden perheiden lapset ovat meillä niitä, jotka synttäreillä kauhovat sitä namia suuhunsa ja vonkuvat aina lisää eli en tosiaan ole huomannut, että tiukkisvanhempien lapset niin tekisivät. päinvastoin, ne lapset eivät oikeasti tunnu välittävän makeasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
En nimittäin ole huomannut tälläistä. Päinvastoin: kun lapset saavat karkkipussin, se saattaa jäädä aukinaisena pölyttymään jonnekin hyllynnurkkaan, koska se ei heille maistu. Tai jätskiannoksesta menee pari lusikallista, ja sitten kysytään " äiti onks tää pakko syödä" .Minusta ei ole mitään syytä sääliä noita lapsia. Ne saavat hyvän mielen siitä jos äiti laittaa mukillisen lämmintä kaakaota, siinä on niille herkkua tarpeeksi eivätkä viikkoon muuta " hyvää" kaipaa.
ap
Tässä taas väität etteivät itse niitä halua? Kumpi on totuus?
Meidän lapset saa syödä, mutta eivät ihan joka päivä sentään. Syy on se, että kun me vanhemmat itsekin syömme kaikenmaailman herkkuja, niin olisi aika tekopyhää kieltää ne lapsiltamme.
Meillä on siis periaatteessa karkkipäivä, mutta toisinaan sitä rikotaan. Ja jälkiruoat ovat aina käytössä.
Minä olen seurannut kahta muuta perhetta ihan läheltä. Nämä perheet ovat siis sisaruksiamme.
Perhe A: Heillä on saanut syödä ihan kuinka paljon herkkuja kuin halunnut. Aina ja alusta lähtien. Keittiössä on 24 h päivässä karkkitarjotin tarjolla.
Äiti kehuu, että heidän lapset eivät syö mitä tahansa karkkia, vain parhaat päältä. Hän väittää, että tämä on ainoa oikea tapa opetella hallitsemaan karkin syömistä.
Perhe B: heillä ei saanut mitään rusinoita kummempaa ennen kahta ikävuotta. Kun esikoinen tutustui karkkiin päiväkodissa, oli äiti erittäin tyrmistynyt ja loukkaantunut. Heillä on aina ollut karkkipäivä, ja siitä on pidetty kiinni tiukasti. Karkkipäivänä on saanut jotain ihan pientä.
Tänä kesänä perheen vanhimmat lapset (14 v ja 16 v) olivat meillä kylässä monta viikkoa . He kirjaimellisesti mättivät karkkia naamaansa kaksin käsin - kun ei ollut äiti kieltämässä.
Kuten sanoin, minä olen keskitien tallaaja. Mutta jos pitää kahdesta pahasta valita tämän kokemuksen perusteella, niin valitsen perheen A mallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta itse koen tärkeänä sen, että lapsille opettaa että kaikkea voi syödä KOHTUUDELLA. Jos karkki yms. kielletään täysin on mahdollista, että lapsi ottaa sitten menettämänsä kiinni sitten vanhempana. Voi olla toki, että karkit eivät myöhemminkään kiinnosta, mutta en haluaisi opettaa jompaa kumpaa ääripäistä omille lapsilleni.
Niissä ei MITÄÄN ravintoaineita. Jälkkäriksi menee, mutta että aamupalaksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtuus herkuttelussa on mielestäni parasta.
Tunnen tapauksen, jossa esikoinen ei saanut 3-vuotiaaksi asti karkkia ollenkaan. Äiti sitten häpesi poikaansa synttäreillä, poika kun kauhoi karkkeja suuhunsa minkä ehti. Pienemmät sisarukset ovat saaneet karkkia kohtuullisesti.
Tietenkään ei kannata mennä äärilaitaan, mutta voi olla että paljon karkkia lapsena syönyt ei syö aikuisena karkkeja ollenkaan. Tunnen tällaisen tapauksen. Muut tuttuni syövät herkkuja " normaalisti" eli eivät kuulu mihinkään äärilaitaan.
sokeri riippuvaiseks siitä vaa tulee jos päivittäin saa makeeta..
Mut ap on munki mielestä vähä turhan tiukka. Mut jos tohon pystyy niin hattua nostan, ite en ole kieltäny lapsiltani noita herkkuja.. päivittäin ei kuitenkaan herkutella.. kerran viikossa joskus kahdesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mää en saa syödä, karkkii, sipsii, jätskii, sit mää en saa syödä limpparii, ranskiksii....
...mielestäni ei ole mitään syytä sääliä lapsia, joille ei syötetä karkkia, limsaa, sipsejä jne. kotona.
Enemmän säälin lapsia, jotka eivät syö (ilmeisesti kun kotona ei ole tarjottu tai maukkaana pidetty) vihanneksia, sieniä, kalaa, äyriäisiä, hedelmiä, kokolihaa jne.
Meillä ei syödä muutenkaan mitään suklaamuroja, sipsejä, makkaroita, ranskiksia tai karkkia, joten ei me kyllä lapsillekaan niitä aleta ostamaan.
Tuoreista marjoista ja hedelmistä varmaan teen jätskiä lapsillekin ja ehkä tummaasuklaata (> 70% kaakaota) voisi joskus ostaa, kun sitä itsekin joskus syön.
Mitään transrasvamyrkkyjä ei meidän perheeseen kyllä ruoaksi tuoda... Yök.
Mulla ja miehellä on molemmilla ollut kotona tiukkisvanhemmat ja ollaan kyllä molemmat iloisia siitä, että on kotona saatu tervellistä ruokaa. Säälittää tosi paljon esim. ihmiset, jotka eivät tykkää salaateista, sienistä tai kaloista, ilmeisesti koska kotona ei ole niitä syöty.
Ei tosiaan mitään suklaamuroja aamiaiseksi.
Mutta meidän lapset kyllä syövät karkin ohella MYÖS kaikkea vihreetä. Ei tule karkkia, ellei syö salaattiaan.
Eli ei perheet ole joko-tai. Kultainen keskitie on myös olemassa.,
Mua säälittää ap:n lapset. Itselläni on tuollaisen ihmisen lapsi kaverina ala-asteella. Hän KÄRSI siitä, ettei koskaan saanut mitään herkkuja kotonaan, ja meillä olleessaan oli onnensa kukkoloilla, kun sai jotakin hyvää:)
Tosin ei myöskään osannut ottaa kohtuudella tarjolla olevia herkkkuja, jälkikäteen äitini on kertonut, että oli kerran huomannut kuinka kaverini oli jemmannut karkkeja taskuihinsa, mutrta ei ollut raaskinut puuttua asiaan...
Niin, ja kahvipöydässä äidin olessa paikalla, otti vain yhden keksin/pullan/palan kakkua/jäätelön. Ei uskaltanut ilmeisesti ottaa enempää...!:(
Tarina on varsin surullinen, teini iässä alkoi kapinoimaan vanhempiaan vastaan rajusti. Muutti nuorena pois kotoa, luisui epämääräisiin porukoihin (ei kuitenkaan huumetyyppien seuraan) ja omilleen muutettua lihoi aivan silmissä, koska söi älyttömiä määriä karkkeja ymv. " kiellettyä" .
Meni kuitenkin opiskelemaan, sai kaksi lasta ja elää onnellisena, mutta EDELLEEN makea syöminen on hänelle ONGELMA:(
Vertaisin tilannettaa siihen, että jos joku on tottunut elämään nälässä koko lapsuutensa, on hänen vaikea oppia " syömään" normaalisti. Hän saattaa hamstrata kaapit ruokaa täyteen, ja syödä niinkuin viimeistä päivää... Käsittääkseni tämä on mm. monien pakolaisten ongelma, ja muistaakseni Suomessakin on tästä aiheesta jossain kirjassa kirjoitettu, siis romaanissa:)
pyoriiko aikuisella posiaan kaikki ajatukset karkeissa ja maarissa, mita on tullut syotya?! ei ole kylla normaalia.
meille ei ole koskaan laitettu karkkeja, suklaata, kekseja ja limuja etc poytaan lapsena, paitsi juhlina. kukaan meista ei tanapaivanakaan rohmua, eika rohmunnut lapsenakaan. meita on viisi lasta ja kaveripiirissa oli ihan sama meininki. sita kutsutaan kohtuudeksi. kasvatan lapseni samalla lailla, samoin ystavani, ja hyvin sujuu.
kokeile sinakin, terveydesta on hyotya sitten vanhemmalla ialla!
Eikä tarvi muuten lastan marista eikä kiukutella asiasta...eikä myöskään kauhoa kaksinkäsin toisten synttäreillä herkkuja naamaan....Saavat nimittäin kotona SOPIVAN määrän " hyvää" hekin:)
SÄÄLIN lapsiasi ap!!!