Onko hyvän vanhemmuuden mitta itsenäiset aikuiset lapset?

Terveellä tavalla itseensä luottavat pärjäävät lapset.

Joihin vanhemmat ei ripustaudu.

Jos lapsella ei ole mitään erityishaasteita, niin kyllä.

Kyllä

Kyllä, omillaan pärjäävät ja kuitenkin vanhempiaan kunnioittavat lapset.

On. Molemmat lapseni ovat aikuisia ja asuneet jo vuosia poissa kotoa. Kävivät kyllä jo töissä silloinkin kun asuivat kotona.

Voit olla hyvä vanhempi, mutta lapsella on vaikea sairaus.

Hyvän vanhemmuuden mitta on se, että ei traumatisoi tai vammauta omaa lastaan. Ei anna lastaan hyväksikäytettäväksi ja kidutettavaksi. Jokaiseen vastaantulijaan ei tarvitse luottaa. Lapsella on silloin edes mahdollisuus elää vapaana ja niin kuin itse haluaa. Omat vanhempani antoivat eristää minut todella pitkäksi ajaksi ja hyvä jos olen edes hengissä.

No ihan normaalia mielestäni on, ei mitään erityistaitavaa vanhemmuutta. Normaaleilla ihmisellä normaalit lapset.

Ei todellakaan ole automaattisesti mikään hyvän vanhemmuuden mitta. On paljon heitteille jätettyjä ja henkisesti kylmien vanhempien lapsia, jotka ovat joutuneet ihan itse opettelemaan elämään ja huolehtimaan asioistaan nuoresta saakka. Vai ottavatko itsekkäät vanhemmat tuonkin kunnian itselleen?

Hyvä kysymys, pohtinut asiaa viime aikoina.

Kolmesta lapsesta yksi löi hanskat tiskiin täytettyään 18 ja alkoi sossu pummiksi ja häröilee tarot korttien ja kristallien parissa unelmoiden pääsevänsä elokuvanäyttelijäksi.

Kahdella muulla elämä etenee mukavasti, yliopistossa.

Olen kyllä pohtinut, missä epäonnkstuin ja onnistuin. Alkanut ajattelemaan, että onnistuin kaikkien kanssa, sillä aikuinen ihminen on vastuussa omista ratkaisuistaan ja on onnellinen, niin en minä voi olla se joka määrittelee toisen onnen.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole automaattisesti mikään hyvän vanhemmuuden mitta. On paljon heitteille jätettyjä ja henkisesti kylmien vanhempien lapsia, jotka ovat joutuneet ihan itse opettelemaan elämään ja huolehtimaan asioistaan nuoresta saakka. Vai ottavatko itsekkäät vanhemmat tuonkin kunnian itselleen?

Usein tällaiset päätyvät läheisriippuvaisiksi. Eivät ole itsenäisiä.

Joo, jos huomioidaan se, että kaikki ei riipu vain vanhemmista. Miljoona asiaa voi mennä lapsen elämässä pieleen ja johtaa siihen, ettei koskaan itsenäisty "kunnolla" tai elämä suistuu raiteiltaan. Esim. koulukiusaus. Lapsella voi myös olla synnynnäisiä vaikeuksia pärjätä maailmassa.

Eli tuota voi pitää onnistuneen vanhemmuuden tuloksena, mutta ei aina ja kaikissa tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, pohtinut asiaa viime aikoina.

Kolmesta lapsesta yksi löi hanskat tiskiin täytettyään 18 ja alkoi sossu pummiksi ja häröilee tarot korttien ja kristallien parissa unelmoiden pääsevänsä elokuvanäyttelijäksi.

Kahdella muulla elämä etenee mukavasti, yliopistossa.

Olen kyllä pohtinut, missä epäonnkstuin ja onnistuin. Alkanut ajattelemaan, että onnistuin kaikkien kanssa, sillä aikuinen ihminen on vastuussa omista ratkaisuistaan ja on onnellinen, niin en minä voi olla se joka määrittelee toisen onnen.

Hän elää oman näköistä elämää. Rohkeutta vaatii ettei kulje samaa polkua kutrn muutkin.

Minä olen itsenäinen aikuinen, mutta se ei tarkoita että olisin henkisesti terve. Ja nimenomaan siitä syystä, että mulla on kumpikin vanhempi tosi paskoja. Eli se ei takaa mitään.

Hyväksi aikuiseksi voi kasvaa ilman hyviä vanhempia. Ja sitten toki itse haluaisin tehdä eroa hyvän vanhemmuuden ja ihan tavallisen vanhemmuuden välille. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, omillaan pärjäävät ja kuitenkin vanhempiaan kunnioittavat lapset.

Miksi vanhempiaan pitäisi kunnioittaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, omillaan pärjäävät ja kuitenkin vanhempiaan kunnioittavat lapset.

Miksi vanhempiaan pitäisi kunnioittaa? 

Miksi ei? Sehän kuuluu hyviin tapoihin ja niin Raamattukin opettaa. Eri asia tietysti, jos vanhemmat eivät ole välittäneet tai ovat kohdelleet kaltoin.

Ihmettelen kuinka jotkut kuvittelee "kasvattaneensa" lapsensa. Jos nyt jätetään kaikenlaiset ääritapaukset sivuun, niin lapset vaan kasvaa sellaisiksi kuin kasvavat. Sama kuin väittäisi "kasvattaneensa" puun koska istutti sen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, omillaan pärjäävät ja kuitenkin vanhempiaan kunnioittavat lapset.

Mitä ihmettä tämä sitten tarkoittaakaan? Isoäidin pikkuapulaiset, joiden vapaa-aika täyttyy isoäidin ilmoittamista työtehtävistä?

Ei. Voi olla itsenäinen, mutta silti omata esim. huumeongelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, omillaan pärjäävät ja kuitenkin vanhempiaan kunnioittavat lapset.

Miksi vanhempiaan pitäisi kunnioittaa? 

Miksi ei? Sehän kuuluu hyviin tapoihin ja niin Raamattukin opettaa. Eri asia tietysti, jos vanhemmat eivät ole välittäneet tai ovat kohdelleet kaltoin.

Mutta jos raamatussa lukisi että heitä isääsi kivellä päähän kerran päivässä niin tekisit niin?