Miten te jaksatte työskennellä ihastuksen kanssa?

Pari vuotta ihastelin. Sitten lähestyin ja yhdessä ollaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta ihastelin. Sitten lähestyin ja yhdessä ollaan.

Ettekä ole.

Itselläni oli ihastus töissä ja kaverinikin sen huomasi ja yritti kovasti saada mua pyytämään tätä ihastustani ulos.

Kaverini ja tämä ihastus olivat samalla osastolla töissä ja itsekin tahdon kyseiselle osastolle töihin ja mulla on hyvät mahdollisuudet.

Totesin vain kaverilleni, että tuskin hän on musta kiinnostunut ja hän alkoi ehdottaa toista työkaveriaan mulle.

Sanoin sitten, että tahdon tehdä heidän kanssaan töitä, joten tuskin on hyvä idea.

Ihastukseni taas hiipui, kun tajusin miehen olevan vegaani.

Erittäin hyvin jaksoin, täpinöissäni aina menin töihin. Yhteinen työprojektimme kesti puolisen vuotta, ja jo sen alkuvaiheessa kävi ilmi, että tulemme erittäin hyvin juttuun. Mitään varsinaista flirtiksi tulkittavaa ei kuitenkaan ollut. Projektin loppuvaiheessa tunteeni vaihtelivat laidasta laitaan, kun mietin, miten voisin edes yrittää jotain yhteydenpitoa projektin jäkeenkin vaikuttamatta liian ilmiselvältä. Lopulta rohkeuteni riitti tekstariin, jolla kysyin miestä projektin loppumisen kunniaksi "voiton maljoille". Miehen mielestä ehdotus oli hyvä ja maljoille mentiin. Ja siitä kahden vuoden kuluttua naimisiin. Äskettäin oli 15-vuotishääpäivä :)

Päähän siinä on meinannut aina levetä, minut on kuitenkin pelastanut aina se että ihastukseni on suht pian laitettu kilometritehtaalle.

Meillä on aivan ihana suhde työpaikkaihastuksen kanssa. Ollaan hyviä kavereita, välillä kipinöi, välillä on ihan normivälit. Sit ihanaa silmänvinkkausta välillä ja huomiointia että tiedetään että toinen tykkää.

Alussa pari vuotta oli hankalampaa kun oli molemmilla enemmän tunteet pinnassa. Ikinä ei menty mitenkään pidemmälle, sydänhymiöitä korkeintaan. Nyt on kiva kun ollaan hyviä ystäviä pikkutwistillä..

Oen koko ikäni ollut sinkku. - Joskus olen ijhastunut palavasti työkaveriini. Mutta olisin vain pilannut hyvän työkaveruuden ja keskenäisen kunnioituksen ja arvon annon kolleegoina, jos olisin yrittänyt enemmän. 

- Tänään vuosia myöhemminkin voimme yhdessä olla ja elää kavereina vaikka kummankin työt ovat vaihtuneet meistä molemmilla.

M40

Up

Tuskaa oli 4 vuotta opiskella yhdessä mutta erikseen.