Ottaako jo iäkäs kissa hyvin vastaan kissanpennun?

Kaveri joutui luopumaan pennusta, kun vanhempi kissa ei hyväksynyt.

Toisella kaverilla vanhempi kissa karkasi, kun päällepäsmäripentu tuli taloon =(

Eniten miettisin tuossa sitä että kissojen elämäntyylit ovat täysin erilaiset. Meillä on kaksi 15-vuotiasta (sisarukset) ja ovat jo selvästi vanhoja leidejä. Aika menee aika paljon nukkuessa ja muuten lepäillessä. Muistan millaisia olivat pieninä pentuina, jatkuvaa menoa ja meininkiä, villiä painia, saalistusleikkejä, rallia ympäri kotia, yms. 

Jos otatte pennun, niin sehän on hyvin leikkisä eikä anna toiselle kissalle siunaaman rauhaa. Pentu ahdistuu kun ei saa vastakaikua, ja vanhempi kissa ahdistuu kun ei saa olla rauhassa. Tuon ikäinen kissa on jo hyvin urautunut rutiineihinsa. 

Sitten mieluummin vaikka kaksi pentua kuten yksi kirjoittaja oli tehnyt, se voi hyvinkin toimiakin koska pennut peuhaavat keskenään ja vanha kissa saa olla rauhassa. 

Oma kokemus.

Muutin opiskeluiden jälkeen kaverini kanssa yhteen kaksioon, hänellä oli jo viiden vuoden ikäinen kissa joka tietysti muutti mukana. Kaverini ei paljon kotona ollut koska majaili poikaystävänsä luona, joten minä huolehdin hänen kissastaan. Sanotaan että kissa nimi oli Mauku ja kaverini nimi Taina.

Tainalla oli kaksiossa oma huone, minä asuin olohuoneessa jonka olin sisustanut sänkyineen pöytineen päivineen ja keittiö oli siinä vieressä. Taina ei kotona ollut kun 2-3 pv kuukaudessa joten huone jäi käyttämättä ja Mauku hengaili minun kanssa, leikin sen kanssa ja syötin joka päivä, samalla kun kävin töissä yms.

Otin siihen kaksi kissaa lisää, sanotaan nimiksi Minni ja Mikki.

Pienet söpöt sisarukset, ja nyt asunnossa oli kolme kissaa ja kaikki tulivat ihanasti toimeen.

Leikkivät yhdessä, söivät yhdessä ja nukkuivat minun kanssa sängyssä.

MUTTA sen jälkeen tämä alkuperäinen vanhempi kissa, alkoi kuseskelemaan Tainan sänkyyn.

Muuten oli ihan normaali, leikkisä ja menossa mukana mutta kävi Tainan huoneessa vaan kusella sängyllä.

Tiedä sitten, oliko se siitä että ei alkuperäistä emäntää enään näkynyt ja protestoi sitä vai häiriintyikö toisista kissoista.

Mutta ihanasti käyttäytyi minulle ja muille kissoille, ainoastaan tuo sängylle kuseskelu ihmetti.

En suosittele, että otat seniorikissan kaveriksi pentua. Pentu stressaa suurella todennäköisyydellä vanhaa kissaa ja stressi voi aiheuttaa sairauksia. Pahimmassa tapauksessa vanhan kissasi elinaika lyhenee.

Kissan yleisiä stressireaktioita ovat mm. iho-, rakko- ja/tai ruoansulatusongelmat, virtsaaminen hiekkalaatikon ulkopuolelle ja voimakas ääntely esim. murisemalla tai sähisemällä, aggressiivinen käytös ihmisiä tai muita eläimiä kohtaan tai pakonomainen itsensä peseminen.

Meidän viisi vuotias kollikissa oli aivan tyrmistynyt, kun puoli vuotias pentu tuli taloon. Masentui ja alkoi oksennella ympäriinsä. Meni ohi muutamassa viikossa. Tästä nyt kolme vuotta ja hyvin tulevat toimeen keskenään.

En suosittele. Kissoilla saisi olla maks. 8 vuoden ikäero juurikin tuon jonkun mainitseman stressaantumisen vuoksi. Jos nyt asiat kunnossa yhden vanhan kissan kanssa, niin ei kannata pilata sitä. Vanhempi voi alkaa pissaamaan vääriin paikkoihin, jonka seurauksena nuorempi seuraa esimerkkiä (tai toisinpäin, meillä pentu kakkasi matolle ja vanhempi kissa sitten alkoi säännöllisesti pissaamaan siihen vaikka matto oli pesty), voi tulla oksentelua, ruokahalun muutoksia. Vanha ei jaksa leikkiä eikä olla pienelle seurana. Pieni taas härnää minkä kerkiää. Oikeasti tosi huono yhdistelmä.

Vanha kissa voi olla nivelkipuinen eikä jaksa leikkiä kissanpennun kanssa. Pentu taas ei välttämättä ymmärrä jättää vanhusta rauhaan.