Syyllistettiinkö teitä muita lapsena Afrikan lasten nälänhädällä syömään lautanen tyhjäksi?

Tuota oli sekä kotona että koulussa. Koulussa oli myös niitä julisteita ruokalan seinällä kärpästen peittämistä nälkiintyneistä lapsista. Nälkäpäivänä ruokana oli vain jotain puurovelliä ilman lisukkeita ja koko päivä kuunneltiin saarnausta nälänhädästä ja meidän hyväosaisuudesta, tämä 90-luvulla.

Kotona uhiteltiin, että jos ei syö, ei saa ruokaa enää ollenkaan. Tai että syöt tai itket tai syöt ja ruoka tungetaan suuhun suppilolla. Tervettä menoa. Olin anoreksinen ja ilmeisen aliravittukin, koska kotona ei juuri koskaan ollut muuta kuin perunasta valmistettua ruokaa, joskus kurkkua ja tomaattia, mutta senkin kalleudesta syyllistettiin. Siksi tykkäsinkin kouluruoasta ja söin aina kaiken. Muistan tunteneeni syyllisyyttä jos en joskus olisi jaksanut syödä lautasellista kokonaan. Nyttemmin olenkin läski ja ruokasuhde on vääristynyt. Tuota ruoan syömistä muuten yritettiin parantaa koulussa myös verovaroista -perusteluilla.

Kun olin 70-luvulla ala-asteella, niin hullu naisopettajamme pakotti syömään aina kaikki mitä lautasella oli. Joskus teki jotkin ruuat tiukkaa, mutta väkisin menivät alas. Kerran pääsin todistamaan, kun vieruskaveri oksensi lautaselleen, koska ei voinut syödä sitä ruokaa, mutta tämä sekopääope pakotti lopulta syömään annokseen oksennuksineen päivineen. Sama hullu ei antanut myöskään hörpätä maitoa kesken kaiken, vaan maidon sai juoda vasta viimeisenä. Moni poloinen poltti suunsa säännön takia. Perusteluna oli, että oppilas yrittää maidolla huuhtoa ruuan pahan maun suustaan. Melko terve meininki. :D

Vierailija kirjoitti:

Tuota oli sekä kotona että koulussa. Koulussa oli myös niitä julisteita ruokalan seinällä kärpästen peittämistä nälkiintyneistä lapsista. Nälkäpäivänä ruokana oli vain jotain puurovelliä ilman lisukkeita ja koko päivä kuunneltiin saarnausta nälänhädästä ja meidän hyväosaisuudesta, tämä 90-luvulla.

Kotona uhiteltiin, että jos ei syö, ei saa ruokaa enää ollenkaan. Tai että syöt tai itket tai syöt ja ruoka tungetaan suuhun suppilolla. Tervettä menoa. Olin anoreksinen ja ilmeisen aliravittukin, koska kotona ei juuri koskaan ollut muuta kuin perunasta valmistettua ruokaa, joskus kurkkua ja tomaattia, mutta senkin kalleudesta syyllistettiin. Siksi tykkäsinkin kouluruoasta ja söin aina kaiken. Muistan tunteneeni syyllisyyttä jos en joskus olisi jaksanut syödä lautasellista kokonaan. Nyttemmin olenkin läski ja ruokasuhde on vääristynyt. Tuota ruoan syömistä muuten yritettiin parantaa koulussa myös verovaroista -perusteluilla.

Lisään, että kotona sai myös kuulla pettuleipä ölinää jos ei joskus olisi halunnut syödä ties monetta päivää perätysten perunalaatikkoa, jossa oli hyppysellinen jauhelihaa. Aikojen parannuttua äiti ei edelleenkään halunnut tehdä ruokaa jota olisimme halunneet, esim. Italianpataa. Tekee yhä edelleen perunasta lähes kaiken. Ja vanhempani ovat syntyneet 60-l alussa...

Syyllistettiin, mutta jauhotin päiväkodin tädin sanomalla että voi lähettää tämän ruoan afrikkalaisille.

Opettaja syyllisti juurikin Afrikan lapsilla, jos ei lautanen tullut tyhjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Olen syntynyt -72 ja vanhempani -50 ja -55. Ei edes kumpikaan mummo (synt. 1914 ja 1930) koskaan pakottanut syömään lautasta tyhjäksi tai ylipäätään pakottanut syömään mitään, mitä en halunnut.

Olen ilmeisesti onnekas.

Ei ole minuakaan syyllistetty ikinä (syntynyt -68). Ja ihan rehellisesti sanoen olen hieman hämmästynyt näistä vastauksista, koska en ole kenenkään ystävistäni tai tutuistani kuullut puhuvan moista. Monelle on kyllä sanottu, että ruokaa ei pidä heittää hukkaan (moni perhe on ollut köyhä, tai muuten vain periaatteesta), mutta ei ole puhuttu mistään Afrikan nälkäänäkevistä.

Ei ole kyllä ihme, että niin monella on epäterve suhde ruokaan, jos meininki lapsena ollut tuollaista.

Meillä kotona ei harrastettu pahoinpitelyä ruuan avulla.

Hoitopaikassa kaikkien muiden oli pakko syödä paitsi minun ja jouduin näkemään mitä tapahtui jos joku toinen lapsi ei totellut.

Hoitaja siis repi vaikka hiuksista pöydän ääreen istumaan. Pahimmillaan syötti väkisin jopa oksennuksenkin.

En tiedä miksi minua ei väkivallalla raahattu pöydän ääreen syömään tai pakkosyötetty, mutta minän olin kuulemma syypää siihen jos joku muu ei suostunut syömään ja syypää ylipäätään kaikkeen mitä siellä hoitopaikassa tapahtui.

Afrikanlapsia muisteltiin koulussa. Olin vielä alaasteella, mutta pidin opettajan käytöstä törkeänä.

Ei se ruoka sen paremmalta maistu, vatsaan tule lisää tilaa, allergia poistu tai mitään muutakaan vaikka kuinka kiukuttelisi ja nälän hätään vetoaisi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotona ei harrastettu pahoinpitelyä ruuan avulla.

Hoitopaikassa kaikkien muiden oli pakko syödä paitsi minun ja jouduin näkemään mitä tapahtui jos joku toinen lapsi ei totellut.

Hoitaja siis repi vaikka hiuksista pöydän ääreen istumaan. Pahimmillaan syötti väkisin jopa oksennuksenkin.

En tiedä miksi minua ei väkivallalla raahattu pöydän ääreen syömään tai pakkosyötetty, mutta minän olin kuulemma syypää siihen jos joku muu ei suostunut syömään ja syypää ylipäätään kaikkeen mitä siellä hoitopaikassa tapahtui.

Afrikanlapsia muisteltiin koulussa. Olin vielä alaasteella, mutta pidin opettajan käytöstä törkeänä.

Ei se ruoka sen paremmalta maistu, vatsaan tule lisää tilaa, allergia poistu tai mitään muutakaan vaikka kuinka kiukuttelisi ja nälän hätään vetoaisi.

Olikohan sun vanhemmat paremmin koulutettuja eikä siksi uskaltanut kajota fyysisesti?

Vierailija kirjoitti:

Kyse on enemmänkin siitä, että lapsi oppii arvostamaan sitä mitä hänellä on koska kaikilla ei asiat ole yhtä hyvin.

Mutta Afrikka on lapsille todennäköisesti niin kaukainen asia että eivät välttämättä tunne kovinkaan paljon empatiaa afrikkalaislapsia kohtaan. Lapsillahan empatiakyky on vasta kehittymässä joten tunteisiin vetoaminen ei muutenkaan usein toimi. Monella ei myöskään ole omakohtaista kokemusta sellaisesta ettei ruokaa olisi tarpeeksi ja senkin takia on hankala ymmärtää puheita nälkää näkevistä. Aiemmin mainittu ruoan kasvattamiseen ja valmistamiseen, tarjoiluun tms. osallistuminen voisi toimia paljon paremmin.

Ei mulle varmaan ole tuosta sanottu, mutta miehelleni ilmeisesti on, koska hän toistaa sitä nyt lapsillemme. Minä olen kysynyt, että millä tavalla se auttaa muita nälkäisiä lapsia, jos meidän lapset syövät lautasensa tyhjäksi. En ole saanut vastausta.

Mua ei onneksi kotona pakotettu syömään. Riitti, että söin edes jonkin verran. Olin vähäruokainen lapsi jolle ruoan suutuntuma oli tärkeä. On edelleen aikuisenakin.

Mutta koulussa pakotettiin ja syyllistettiin. Se oli erittäin ahdistavaa. Joskus aloin itkeä jo ruokajonossa. Stressasin niin paljon. Opettaja käski kuvitella ruoan olevan jäätelöä, jotta se menisi alas. Eikä asiaa helpottanut se, että yksi keittäjistä oli kiukkuinen ihminen, joka ei kuunnellut, jos lapsi sanoi "kiitos vähän".

Kerran oksensin ruokaa nenän kautta ulos. Pidin suuni väkisin kiinni, mutta nenän kauttahan se ulos tuli.

En edelleenkään ymmärrä miksi lapsia pakotetaan syömään. Ei kaikki aikuisetkaan pidä kaikesta, vaikka olisi kuinka maistellut. Miksi lapsen siis täytyisi?!

Kaikki negatiiviset ruokamuistoni tulevat koulusta. Ei onneksi kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja omat vanhempani harrastavat sitä myös omille lapsenlapsilleen. Heillä on usein ollut tarjolla aika erikoisia ruokia, ja kyllä kuullaan aiheesta aina, jos joku lapsista ei saa syötyä lautasta tyhjäksi.

Luoja millaiset isovanhemmat! Miksi te laitatte lapsenne ihmisten hoitoon, jotka aiheuttavat traumoja??? Nyt sitten sen verran selkärankaa, että puolustatte lapsianne!!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olin sanavalmis lapsi ja sanoin että jättävät ens kerralla lihat ostamatta minun osaltani ja lähettävät ne rahat sinne Afrikkaan. Eivät tietenkään lähettäneen, sillä ei heitä oikeasti kiinnostanut.

Mielenkiintoisinta tässä oli kuitenkin se ristiriita, että yrittivät saada minut tekemään jotain vedoten empatiakykyyni, mutta olivat itse kuitenkin avoimesti rasistisia. Puhuivat tosi halveksien myös niistä mielikuviensa ”Afrikan nälkäisistä lapsista” muissa yhteyksissä, implikoivat että ansaitsevat kuolla. 🤔

Tuli mieleen toinen erikoinen, ristiriitainen juttu. Koulussamme järjestettiin keräys joka vuosi ns. ”Afrikan nälkäisille lapsille”. (mielestäni ala-aste ei ole ehkä se ideaalisin paikka tällaiselle) Nämä rasistiset vanhempani pistivät meidät lapset aina lahjoittamaan 2-20€, jopa 50€. Öö, hyvä niille nälkäänäkeville? Mutta ei siinäkään ollut kyse välittämisestä vaan leveilystä, rikkaan esittämisestä, vanhempien tarpeesta kiillottaa omaa ulkokuortaan. Isäni eli sellaisessa narsistisessa harhassa että kaikki muut lapset näkee ja puhuu siitä eteenpäin, kuinka hänen lapsensa sujauttavat isoja summia lippaaseen ruokalan ulkopuolella jossa kukaan ei ollut edes näkemässä. Ikäänkuin jotain 7-12-vuotiaita olisi kiinnostanut edes. 🙄

Jotenkin minusta kuitenkin kasvoi aikuinen jota oikeasti kiinnostaa miten ruoka saataisiin tällä pallolla riittämään kaikille ja jaettua tasapuolisesti. Voin kertoa että metodit ovat täysin erilaiset. Vanhemmat vaan kauhistelivat kun luovuin lihasta.

Ei. Olin luonnostaan kranttu lapsi ja pahimpia inhokkeja ei tarvinnut syödä mutta kaikkea piti maistaa ainakin lusikallinen. Ei vedetty hirveästi junkkia ja karkkia säännösteltiin. Ruokapöytään oli pakko tulla ja perunaa ym sai jättää, ei koskaan salaattia eikä mielellään lihaa. Se on ihan hyvä tapa nykyäänkin: suomalaiset syövät keskimäärin liikaa hiilareita ja liian vähän kasviksia ja jos jonkun luontokpleen on päiviltä päästänyt, ei ole reilua heittää pois

Vanhemmat kyllä lähettivät jonkun hilkun kehitysapuun ja niin teen minäkin. Suomen talouskasvu on tasaantunut niistä vuosista, mutta ns kehitysmaissa on paikoitellen saatu paljon aikaan. Nälänhätä ei ole pysyvää ja monet lapset pääsevät kouluun.

Kyllä peruskoulussa 90luvulla