Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Unirytmi puuttuu alle puolivuotiaalta. Siitä eteenpäin (tässä tapauksessa) äidin kannattaa panostaa siihen että lapsi oppii nukahtamaan ja nukkumaan itsenäisesti. Se on nyt jäänyt hoitamatta jos äiti on edelleen "kuolemanväsynyt" eivätkä viikonloput riitä palautumiseen.
Ottakaa puheeksi neuvolassa.
Yli puolivuotiaskaan ei välttämättä ala nukkumaan unikoululla. Jotkut kyllä, useimmat ehkä, kaikki ei.
Meillä ei oppinut nukkumaan läpi yötä koko kuukautta kuin vasta yli 3v.
Nyt nepsy oireita tutkitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime kädessä (ainakin melkein) kaikki on kiinni asenteistamme. Yhdessä ne kullekin parille toimivat ratkaisut on keksittävä. Muiden antamat - etenkin liian konkreettiset - neuvot harvoin toimivat; erilaisia kun olemme niin ihmisinä kuin pareina...
Miksi niin monet lapsiperheiden vanhemmat tekevät elämisestään tarkoituksella kamalaa? Ahdistaa lukea joitain kommentteja.
Vietin aikaa omien lasteni ja puolisoni kanssa heidän ollessaan pieniä - piirsimme, askartelimme ja luimme yhdessä. Ohjattuja harrastuksia oli enintään vain yksi kerrallaan per lapsi. Kun vanhin lapsista oppi lukemaan, hän halusi jättää uintiharrastuksen kesken. Sen sijaan hän vietti aikaansa nenä kirjassa. Ei siitä mitään katastrofia seurannut. Nyt hän on liikunnallinen ja itseohjautuva lukiolainen. Lapset olivat mukana myös kotiaskareissa ripustamassa pyykkiä, siivoamassa ja auttamassa ruoanlaitossa. Tekemistä oli paljon, mutta kaikki askareet pyrimme tekemään aina viikolla. Viikonloppuisin kävimme sukuloimassa, pienellä retkellä tai kyhjötimme kotona. Lauantai-iltaisin teimme popcornia ja katsoimme yhdessä elokuvan. Ne olivat mukavia aikoja. Kalenteri ei ollut buukattu täyteen viemisiä ja tuomisia, ei hössötetty paniikissa milloin mistäkin turhasta. Ehkä lapsista on siksi kasvanut niin seesteisiä ja harkitsevaisia. Pärjäävät koulussakin ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Tottahan tämä. Ap on todella väsynyt kun ei saa levätä eikä nukkua. Miksi mies ei hoida lasta viikonloput jotta ap saisi nukkua. Voisi alkaa ap:takin parisuhde kiinnostamaan sen jälkeen.
Missä kohtaa ap sanoi ettei mies viikonloppuna hoida lastaan? Ap on kyilemanväsynyt arkeensa, ei siinä viikonlopun nukkumiset auta.
ap:n kannattaisi hilata itsensä töihin ja kakara tarhaan
Onpa hyvä idea. Miehen elämä ei muutu mitenkään ja ap:n elämä käy paljon raskaammaksi.
Ainoa tapa, millä ap voi helpottaa elämäänsä on ero ja vuoroviikkovanhemmuus.
Miten ap:n elämä käy raskaammaksi? Perustele vähän. Lap vieroittuu äidistään ja oppii nukkumaan ilman että mamma istuu vieressä.
Miehen taas ei eron tullen ole koskaan pakko suostua vuoroviikkoon. Epäilemättä ap muuttaisi kiusallaan mahdollisimman kauan miehestä, luultavasti toiseen suuntaan työpaikasta.
Ap hoitaa lapsen, kodin kaikkine kotitöineen, muutoksista johtuvat lapsen yöheräilyt, hoitoon viemiset ja hakemiset noin niin kuin muutama mainitakseni. Mies ei tee jatkossakaan yhtään mitään, se on ihan selvä.
Ymmärrän kyllä, että miehet mielellään tekee kiusaa ex-vaimolleen kohtelemalla lasta huonosti. Toivottavasti ap:n mies tekee tuon ja kieltäytyy kokonaan huoltajuudesta, niin ap voi muuttaa lapsineen ihan minne haluaa.
Mistä olet saanut käsityksen ettei hän tee mitään? Ap nimenomaan sanoi sitävastoin, että hän leikkaa kyntensä ja käy suihkussa, kun lapsi on isänsä kanssa.
Huikeat 20 minuuttia. Kyllä sillä jo vuoden isä -palkinto irtoaa.
Siis nää lähtee ihan laukalle. Keksitte kaiken mahdollisen paskan haukkuaksenne miestä vaikka ap täysin selvästi myöntää sen mikä hänen ongelmansa on. Hän priorisoi lapsen parisuhteensa edelle, on väsynyt ja kysyy miten muuten voisi olla.
Vastaus on se, että irrottaa kontrolliaan lapsesta ja lepää ja panostaa parisuhteeseensa. Nämä kaikki mustamaalaamiset on teidän omaa keksintöä ja mustamaalaamista.
Sinun vastaus on, että ap lepää ja sitähän hän haluaakin, mutta ei saa puolisoltaan siihen apua. Minne se lapsi pitää laittaa? Yksin ulos äidin päiväunien ajaksi?
Niinpä. Apn ongelma on se että kukaan muu ei hoida lasta jotta hän saisi nukkua. Mitä järkeä on silloin neuvoa nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä pois tuommoinen idiootti mieslapsi
Tarkoitit varmaan, että vapauta mies? Ihme ettei ole jo lähtenyt. Ehkä tietää apn luonteen elareiden suhteen.
Niin suomimiehen elämä on helppoa. Ainut huoli on se että erossa joutuisi maksamaan oman lapsensa eli sen, jonka mies on vapaaehtoisesti ruiskaissut alkuun oman pilinsä reiästä, elatuksesta. Ex-vaimo ei ole se joka määrää elareitten määrän vaan se on laki jonka mukaan lapsella on oikeus elatukseen molemmilta vanhemmiltaan. Jos miehillä olisi normaali kunniankäsitys niin mitään erillistä lakia ei edes tarvittaisi vaan jokainen isä huolehtisi lapsestaan niin kuin kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin lapset mutta en miesvauvaa.
Niinpä hankin lapset yksin, kaksi kappaletta.
Olen ollut onnellinen ja tyytyväinen yh näille kahdelle, heillä yhteiset vanhemmat vaikka isä on pois kuvioista emmekä häntä tunne. Lapset sitten myöhemmin päättää haluavatko tutustua, se kuuluu sopimukseen, minä häntä en tule elämääni ottamaan enkä saamaan.
En halunnut ylimääräistä taakkaa raahattavaksi kun pärjään mainiosti yksin näitten kanssa. Meillä on läheinen hyvä suhde, lapset saa tietää kaiken sen mukaa kun kasvavat. En ole koskaan ollut halukas sitovaan parisuhteeseen mutta lapset halusin. Koska on olemassa miehiä jotka ovat halukkaita tähän, sehän meni täysin nappiin. En jaksaisi todellakaan mitään vääntöä ja alituista riitaa ja ruikutusta. Kun kerran valinta on vapaa.
Ja sitten kun tekee tiukkaa niin voikin laittaa elarivaatimuksen takautuvasti. Poliisit hakee isyyskokeeseen :D
Ei se noin mene jos lapsettomuushoitojen kautta lapset hankittu. Ja hyvätuloisia naisia on pilvin pimein Suomessakin, ei kahden lapsen elättäminen kaikille ole tiukkaa vaikka moni kovasti tahtookin mieltää naiset matalatuloisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Tottahan tämä. Ap on todella väsynyt kun ei saa levätä eikä nukkua. Miksi mies ei hoida lasta viikonloput jotta ap saisi nukkua. Voisi alkaa ap:takin parisuhde kiinnostamaan sen jälkeen.
Missä kohtaa ap sanoi ettei mies viikonloppuna hoida lastaan? Ap on kyilemanväsynyt arkeensa, ei siinä viikonlopun nukkumiset auta.
ap:n kannattaisi hilata itsensä töihin ja kakara tarhaan
Ap:n ongelma on se että hän ei saa öisin nukkua kun joutuu hoitamaan lapsen yöheräilyt eikä saa muulloinkaan levätä. Miten työhönpaluu helpottaisi häntä? Joutuisi sitten töissä olemaan valvottujen öiden jälkeen kamalassa unen puutteessa eikä saisi yhäkään nukkua yöllä eikä levätä nykyistä enempää. Vai alkaisiko mies hoitamaan yöheräämiset kun ap palaa töihin? Jotenkin en usko.
Jos kaksivuotiaalla on edelleen yöheräilyä säännöllisesti niin se kannattaa viedä lääkäriin. Mikäli fyysistä syytä ei löydy, ap:n kannattaa vieroittaa lapsi nisästä nyt heti.
Ei ole mitenkään tavatonta että 2v lapsi heräilee öisin ei edes 6v lapsi. Lapset ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin on kumma väite että vain vauvat heräilisi öisin. On aika yleistä että päiväkoti-ikäisetkin heräilee öisin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monet lapsiperheiden vanhemmat tekevät elämisestään tarkoituksella kamalaa? Ahdistaa lukea joitain kommentteja.
Vietin aikaa omien lasteni ja puolisoni kanssa heidän ollessaan pieniä - piirsimme, askartelimme ja luimme yhdessä. Ohjattuja harrastuksia oli enintään vain yksi kerrallaan per lapsi. Kun vanhin lapsista oppi lukemaan, hän halusi jättää uintiharrastuksen kesken. Sen sijaan hän vietti aikaansa nenä kirjassa. Ei siitä mitään katastrofia seurannut. Nyt hän on liikunnallinen ja itseohjautuva lukiolainen. Lapset olivat mukana myös kotiaskareissa ripustamassa pyykkiä, siivoamassa ja auttamassa ruoanlaitossa. Tekemistä oli paljon, mutta kaikki askareet pyrimme tekemään aina viikolla. Viikonloppuisin kävimme sukuloimassa, pienellä retkellä tai kyhjötimme kotona. Lauantai-iltaisin teimme popcornia ja katsoimme yhdessä elokuvan. Ne olivat mukavia aikoja. Kalenteri ei ollut buukattu täyteen viemisiä ja tuomisia, ei hössötetty paniikissa milloin mistäkin turhasta. Ehkä lapsista on siksi kasvanut niin seesteisiä ja harkitsevaisia. Pärjäävät koulussakin ihan hyvin.
Oliko teidän lapsi huutava koliikkivauva, jonka takia ei nukuttu öitä pariin vuoteen? Oliko kumppanisi jatkuvasti vihainen ja kiukkuinen, jos rauhoittelit huutavaa vauvaa sen sijaan että olisit huomioinut kumppania? Jos rinnalla on hyvä kumppani joka on henkisesti valmis ja sitoutunut vanhemmuuteen ja lapsikin sattuu olemaan leppoisa ja hyvin nukkuva tapaus, niin on helppo linjata sivusta miten helppoa ja mukavaa vanhemmuus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten yleisin virhe parisuhteessa on se, että se parisuhde unohtuu, kun tulee lapsia. Sitten ihmetellään, kun mies lähtee.
Kuulostaa siltä että mies ei ole halunnut lasta eikä sisäistänyt mitä elämä pienen lapsen kanssa on. Nyt on sen tajunnut ja se vituttaa, mitä purkaa sitten kumppaniinsa.
Jokaiselle nyt tiedoksi, jos lapsia joskus meinaatte hankkia (etenkin miehet!): varautukaa henkisesti siihen että lapsen synnyttyä ensimmäiset 2-3 vuotta menee aika lailla 24/7 lapsen hoitamiseen ja arjesta selviämiseen, kovassa univajeessa vaippoja vaihtaen ja itkua ja huutoa kuunnellen. Jos ette usko jaksavanne tuota vaihetta, älkää lähtekö lapsentekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten yleisin virhe parisuhteessa on se, että se parisuhde unohtuu, kun tulee lapsia. Sitten ihmetellään, kun mies lähtee.
Vai voisiko olla että mieheltä unohtuu että hän on lapsen tasavertainen vanhempi ja hoitaja? Ja siksi naiselle ei jää energiaa miehelle, kun kaikki aika ja energia menee lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten yleisin virhe parisuhteessa on se, että se parisuhde unohtuu, kun tulee lapsia. Sitten ihmetellään, kun mies lähtee.
Vai voisiko olla että mieheltä unohtuu että hän on lapsen tasavertainen vanhempi ja hoitaja? Ja siksi naiselle ei jää energiaa miehelle, kun kaikki aika ja energia menee lapsiin.
Tämähän se teidän vakioselityksenne on, mutta totuus on se, että vaikka mies tekisi mitä tahansa, tiettyjen naisten mielestä vain nainen osaa ja tekee asiat oikein blah blah blah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Tottahan tämä. Ap on todella väsynyt kun ei saa levätä eikä nukkua. Miksi mies ei hoida lasta viikonloput jotta ap saisi nukkua. Voisi alkaa ap:takin parisuhde kiinnostamaan sen jälkeen.
Missä kohtaa ap sanoi ettei mies viikonloppuna hoida lastaan? Ap on kyilemanväsynyt arkeensa, ei siinä viikonlopun nukkumiset auta.
ap:n kannattaisi hilata itsensä töihin ja kakara tarhaan
Ap:n ongelma on se että hän ei saa öisin nukkua kun joutuu hoitamaan lapsen yöheräilyt eikä saa muulloinkaan levätä. Miten työhönpaluu helpottaisi häntä? Joutuisi sitten töissä olemaan valvottujen öiden jälkeen kamalassa unen puutteessa eikä saisi yhäkään nukkua yöllä eikä levätä nykyistä enempää. Vai alkaisiko mies hoitamaan yöheräämiset kun ap palaa töihin? Jotenkin en usko.
No miksi sen miehen pitäisi herätä? Hän käy töissä.
Töissäkin voi välillä olla vähän väsyneenä. Ei siihen kuole. Harva jättää menemästä kaverien kanssa kaljalle kun seuraavana päivänä voi vähän töissä väsyttää.
Ja olen siis mies ja minusta jos pystyin intissa valvomaan melkein kolme vuorokautta putkeen tai nousemaan monen yönä peräkkäin kipinään ja vartioon kaksi kertaa yössä niin jaksan silloin tällöin herätä lapsen takia yöllä ja mennä silti töihin.
Kuten kaikki, paitsi nähtävästi ap. Kysyin, että miksi äiti on tärkeämpi kuin isä? Äiti voi vaatia olevansa kotona ja nukkuvansa yöt, koska hän ei voisi olla töissä, mutta miehen tietenkään ei ole oikeus sellaista edes ajatella.
Ohis, mutta jos mun mies olisi pienen huonounisen vauvan kanssa kotona ja olisin itse töissä niin todellakin huolehtisin siitä että mies saisi nukkua ja palautua. Oma kokemukseni (lapsettomana mutta pieniä lapsia jonkin verran hoitaneena) on että päivä vauvan kanssa kotona on hitosti raskaampaa kuin keskiverto työpäivä. Ennen kuin sain tuon hoitokokemuksen mietin usein itsekin että päivä pienen lapsen kanssa olisi jotenkin kevyt juttu, ei ollut😅
Vierailija kirjoitti:
Naisten yleisin virhe parisuhteessa on se, että se parisuhde unohtuu, kun tulee lapsia. Sitten ihmetellään, kun mies lähtee.
Luitko ketjua ollenkaan? Luitko ollenkaan yhtään vastausta?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että mies ei ole halunnut lasta eikä sisäistänyt mitä elämä pienen lapsen kanssa on. Nyt on sen tajunnut ja se vituttaa, mitä purkaa sitten kumppaniinsa.
Jokaiselle nyt tiedoksi, jos lapsia joskus meinaatte hankkia (etenkin miehet!): varautukaa henkisesti siihen että lapsen synnyttyä ensimmäiset 2-3 vuotta menee aika lailla 24/7 lapsen hoitamiseen ja arjesta selviämiseen, kovassa univajeessa vaippoja vaihtaen ja itkua ja huutoa kuunnellen. Jos ette usko jaksavanne tuota vaihetta, älkää lähtekö lapsentekoon.
Pari päivää sellaisen itkevän keinovauvan kanssa on ihan hyvä idea, todellakin tajuaa kuinka siinä on jatkuvasti kiinni, on vaan pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten yleisin virhe parisuhteessa on se, että se parisuhde unohtuu, kun tulee lapsia. Sitten ihmetellään, kun mies lähtee.
Vai voisiko olla että mieheltä unohtuu että hän on lapsen tasavertainen vanhempi ja hoitaja? Ja siksi naiselle ei jää energiaa miehelle, kun kaikki aika ja energia menee lapsiin.
Tämähän se teidän vakioselityksenne on, mutta totuus on se, että vaikka mies tekisi mitä tahansa, tiettyjen naisten mielestä vain nainen osaa ja tekee asiat oikein blah blah blah.
No voisitko keroa miten itse ratkaisisut tuon aloittajan tilanteen?
Huomioiden että:
- Aloittaja (mahdollisesti mieskin) on univajeen vuoksi todella väsynyt mutta ei voi nukkua koska lapselle ei ole unen ajaksi hoitajaa
-Heillä ei ole mahdollisuutta palkata säännöllisesti hoitajaa
- Mies tekee pitkiä työpäiviä ja hoitaa lasta niiden jälkeen n.puoli tuntia, minä aikana aloittaja hoitaa juoksevia asioita kuten käy suihkussa tai maksaa laskut.
Ihan konkreettisia ratkaisuehdotuksia nyt kehiin.
Vierailija kirjoitti:
Naisten yleisin virhe parisuhteessa on se, että se parisuhde unohtuu, kun tulee lapsia. Sitten ihmetellään, kun mies lähtee.
Joopa joo. Fakta se on, että lapsesta tulee nyt se holhottava, jonka mukaan vanhemmat elävät. Isoja muutoksia ja vastuuta on vanhemmaksi tulo. Ja moni mies lähtee siksi, ettei kestä vastuuta ja lapsiperhe-elämä onkin niin rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten yleisin virhe parisuhteessa on se, että se parisuhde unohtuu, kun tulee lapsia. Sitten ihmetellään, kun mies lähtee.
Vai voisiko olla että mieheltä unohtuu että hän on lapsen tasavertainen vanhempi ja hoitaja? Ja siksi naiselle ei jää energiaa miehelle, kun kaikki aika ja energia menee lapsiin.
Tämähän se teidän vakioselityksenne on, mutta totuus on se, että vaikka mies tekisi mitä tahansa, tiettyjen naisten mielestä vain nainen osaa ja tekee asiat oikein blah blah blah.
No voisitko keroa miten itse ratkaisisut tuon aloittajan tilanteen?
Huomioiden että:
- Aloittaja (mahdollisesti mieskin) on univajeen vuoksi todella väsynyt mutta ei voi nukkua koska lapselle ei ole unen ajaksi hoitajaa
-Heillä ei ole mahdollisuutta palkata säännöllisesti hoitajaa
- Mies tekee pitkiä työpäiviä ja hoitaa lasta niiden jälkeen n.puoli tuntia, minä aikana aloittaja hoitaa juoksevia asioita kuten käy suihkussa tai maksaa laskut.Ihan konkreettisia ratkaisuehdotuksia nyt kehiin.
Minuakin kiinnostaa. Suihkussa nyt vaan on käytävä, ja itse kolmevuotiaan äitinä en pysty koskaan käymään suihkussa kun olen kahden lapsen kanssa ja lapsi on hereillä. Jos menisin suihkuun ja lapsi jäisi leikkimään itsekseen huoneeseensa/olohuoneeseen, niin suihkuni aikana tapahtuisi täystuho, joko lapselle tai asunnolle. Itse käyn suihkussa illalla lapsen mentyä nukkumaan, niin tämä ei sinänsä ole minulle ongelma, mutta ap kertoi olevansa niin väsynyt, että illalla kaatuu vain sänkyyn ja nukahtaa.
Sinun vastaus on, että ap lepää ja sitähän hän haluaakin, mutta ei saa puolisoltaan siihen apua. Minne se lapsi pitää laittaa? Yksin ulos äidin päiväunien ajaksi?