Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Ongelma on usein se jos kokee ihan normaalit asiat äkkiä vaatimisena. Esim. kumppanin toive läheisyydestä ja seksistä koetaan vaatimuksena. Se kertoo yleensä aika huonoa parisuhteen tilasta.
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Ongelma on usein se jos kokee ihan normaalit asiat äkkiä vaatimisena. Esim. kumppanin toive läheisyydestä ja seksistä koetaan vaatimuksena. Se kertoo yleensä aika huonoa parisuhteen tilasta.
Aivan. Parisuhde on huonossa hapessa, jos toisen mielestä seksi on kotityö tai hoidettava asia toisten joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä loistaa poissaolollaan kaikki kasvatuksellinen. 4 vuotiaan kanssa ei ilmeisestikään päivisin käydä leikkikentällä, kerhoissa, muskarissa, uimassa. Hänen kanssaan ei päivisin piirretä, askarrella, lueta, harjoitella numeroita ja aakkosia. Ei lauleta, soiteta, tanssita. Ei leikitä piilosta eikä potkita palloa, hiihdetä, luistella, patikoida.
4 vuotias saa nukkua tai katsoa telkkaria päivät pitkät ja isä kuulostaa ylpeältä kun on niin helppoa ja ei rasita!?
Kauhea lapsuus, suruksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Tottahan tämä. Ap on todella väsynyt kun ei saa levätä eikä nukkua. Miksi mies ei hoida lasta viikonloput jotta ap saisi nukkua. Voisi alkaa ap:takin parisuhde kiinnostamaan sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän ainut (3v) käy päiväkodissa 8-16:30. Nukkumaan hän käy n. 21-22.
Tuosta 4,5h puolituntia menee matkaan.
4h aikana toinen vanhemmista (vaihdellen) laittaa ruuan, tiskit ja pyykit (joka päivälle riittää jonkinlaista pyykkiä. Vaikka 30 asteiset vaaleat).
Syömiseen menee puoli tuntia.
Lapsen kanssa piirretään, väritetään, askarrellaan ja maalataan paljon. Lisäksi hän pitää legoista ja leikki-keittiöstään. Myös pukuleikkeja ja lauluesityksiä on harvase päivä. Laitapelit alkavat olla toivottuja, myös muistipeli ja palapelit. Ainoana lapsena näihin ei ole muuta seuraa kuin toinen aikuisista. Toinen rentoutui haluamallaan tavalla.
Lapsella on 3 mieluisaa harrastusta, joista 2 on ensi viikonloppuisin. Usein myös käymme uimassa, hoplopissa, leikkikentällä, kirjastossa, luistelemassa, hiihtämässä ja sukulaisilla kylässä. Yleensä lapsi + yksi aikuinen näissä.
Nukkumaan meno vie aikaa, tunnin yleensä. Siihen kuuluu iltapala, pesut, pukemiset, vähän vielä jotain yhteistä tehtävää. Sitten lapselle luetaan kunnes hän nukahtaa. Ei ole koskaan nukahtanut yksin.
Parisuhteelle ei ole aikaa, ei ole ollut yli kolmeen vuoteen. Eikä oikein tahtoakaan kummallakaan. Me hoidamme molemmille rakasta lastamme vuoroissa. Ja yritämme antaa hänelle parhaan mahdollisen lapsuuden. Sisarukseen meillä ei tosin riitä enää voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Aivan. Hän kokee tavallisen elämän vaatimuksina. Se ei korjaannu sillä, että muut lopettavat oman elämänsä. Apn on korjattava itsensä, ei miestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Aivan. Hän kokee tavallisen elämän vaatimuksina. Se ei korjaannu sillä, että muut lopettavat oman elämänsä. Apn on korjattava itsensä, ei miestään.
Ap:n väsymys johtuu heidän yhteisestä lapsesta ja siitä että hän joutuu ilmeisesti yksin hoitamaan ne yöheräämiset ja suurimmaksi osaksi muunkin. Yhteisestä lapsesta. Missä on miehen vastuu? Toinen vanhemmista tekee yksin melkein kaiken, väsyy ja uupuu ja sinä sanot että väsynyt uupunut korjatkoon itse itsensä kuntoon. Reilua? Tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Siinä käy helposti niin että aletaan pettämään toista koska parisuhde muuttuu turhaksi seksin vähyyden takia. Yksi syy miksi en lapsia halua tehdä on se että jos en saa naiselta enää seksiä niin luultavasti sitten tulee ero ja siihen päälle vielä se että mitä jos nainen ei palaudu enää entiselleen vaan se jää "rumaksi?
sinä et edes ansaitse lasta etkä vaimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän ainut (3v) käy päiväkodissa 8-16:30. Nukkumaan hän käy n. 21-22.
Tuosta 4,5h puolituntia menee matkaan.
4h aikana toinen vanhemmista (vaihdellen) laittaa ruuan, tiskit ja pyykit (joka päivälle riittää jonkinlaista pyykkiä. Vaikka 30 asteiset vaaleat).
Syömiseen menee puoli tuntia.
Lapsen kanssa piirretään, väritetään, askarrellaan ja maalataan paljon. Lisäksi hän pitää legoista ja leikki-keittiöstään. Myös pukuleikkeja ja lauluesityksiä on harvase päivä. Laitapelit alkavat olla toivottuja, myös muistipeli ja palapelit. Ainoana lapsena näihin ei ole muuta seuraa kuin toinen aikuisista. Toinen rentoutui haluamallaan tavalla.Lapsella on 3 mieluisaa harrastusta, joista 2 on ensi viikonloppuisin. Usein myös käymme uimassa, hoplopissa, leikkikentällä, kirjastossa, luistelemassa, hiihtämässä ja sukulaisilla kylässä. Yleensä lapsi + yksi aikuinen näissä.
Nukkumaan meno vie aikaa, tunnin yleensä. Siihen kuuluu iltapala, pesut, pukemiset, vähän vielä jotain yhteistä tehtävää. Sitten lapselle luetaan kunnes hän nukahtaa. Ei ole koskaan nukahtanut yksin.
Parisuhteelle ei ole aikaa, ei ole ollut yli kolmeen vuoteen. Eikä oikein tahtoakaan kummallakaan. Me hoidamme molemmille rakasta lastamme vuoroissa. Ja yritämme antaa hänelle parhaan mahdollisen lapsuuden. Sisarukseen meillä ei tosin riitä enää voimia.
Yritys toki hyvä, mutta tuolla kaavalla annatte lapselle lapsuuden, jossa hän on kaiken huomion keskipiste ja koko ajan sirkushuvien viihdyttämä. Tulee herätys julmaan todellisuuteen, kun huomaa että kenenkään muun mielestä hän ei olekaan maailman uniikein lumihiutale, jolle kaikki tuodaan hopeatarjottimella. Ja samalla riistätte häneltä mahdollisuuden oppia vanhemmiltaan millainen on rakastava parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Aivan. Hän kokee tavallisen elämän vaatimuksina. Se ei korjaannu sillä, että muut lopettavat oman elämänsä. Apn on korjattava itsensä, ei miestään.
Niinhän ap korjaisi, mutta ei pysty, kun hän ei saa väsymystään hoidettua. Jos tuossa ei saa omalta puolisolta apua, niin keneltä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Aivan. Hän kokee tavallisen elämän vaatimuksina. Se ei korjaannu sillä, että muut lopettavat oman elämänsä. Apn on korjattava itsensä, ei miestään.
Niinhän ap korjaisi, mutta ei pysty, kun hän ei saa väsymystään hoidettua. Jos tuossa ei saa omalta puolisolta apua, niin keneltä sitten?
Jep. Ja koska ei saa edes tuossa tilanteessa puolisoltaan apua niin ei ihme että ei priorisoi enää parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Aivan. Hän kokee tavallisen elämän vaatimuksina. Se ei korjaannu sillä, että muut lopettavat oman elämänsä. Apn on korjattava itsensä, ei miestään.
Niinhän ap korjaisi, mutta ei pysty, kun hän ei saa väsymystään hoidettua. Jos tuossa ei saa omalta puolisolta apua, niin keneltä sitten?
No sepä se. On päästänyt liian pitkälle menemään. Pattitilanne. Puoliso ei jaksa auttaa, jos ap:lta ei löydy hänelle aikaa ja ap ei jaksa jos puoliso ei auta enemmän. Näistä ap:n osuus vie vähemmän aikaa toteuttaa, joten lähtisin sillä kokeilemaan. Emme tiedä miehen tilanteesta suoraan häneltä sanoen mitään, niin eikä hän varmaan näitä lue, niin emme voi ohjeistaa häntä toimimaan toisin. Emmekä voi tietää sanooko ap näistä miehelleen mitään vai ei, joten voimme vain ohjeistaa ap:ta toiminnassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Aivan. Hän kokee tavallisen elämän vaatimuksina. Se ei korjaannu sillä, että muut lopettavat oman elämänsä. Apn on korjattava itsensä, ei miestään.
Niinhän ap korjaisi, mutta ei pysty, kun hän ei saa väsymystään hoidettua. Jos tuossa ei saa omalta puolisolta apua, niin keneltä sitten?
No sepä se. On päästänyt liian pitkälle menemään. Pattitilanne. Puoliso ei jaksa auttaa, jos ap:lta ei löydy hänelle aikaa ja ap ei jaksa jos puoliso ei auta enemmän. Näistä ap:n osuus vie vähemmän aikaa toteuttaa, joten lähtisin sillä kokeilemaan. Emme tiedä miehen tilanteesta suoraan häneltä sanoen mitään, niin eikä hän varmaan näitä lue, niin emme voi ohjeistaa häntä toimimaan toisin. Emmekä voi tietää sanooko ap näistä miehelleen mitään vai ei, joten voimme vain ohjeistaa ap:ta toiminnassaan.
Eli ap halaa miestään joka päivä minuutin ajan. Kuinka kauan menee, että mies alkaa hoitaa lapsen yöheräilyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Aivan. Hän kokee tavallisen elämän vaatimuksina. Se ei korjaannu sillä, että muut lopettavat oman elämänsä. Apn on korjattava itsensä, ei miestään.
Niinhän ap korjaisi, mutta ei pysty, kun hän ei saa väsymystään hoidettua. Jos tuossa ei saa omalta puolisolta apua, niin keneltä sitten?
No sepä se. On päästänyt liian pitkälle menemään. Pattitilanne. Puoliso ei jaksa auttaa, jos ap:lta ei löydy hänelle aikaa ja ap ei jaksa jos puoliso ei auta enemmän. Näistä ap:n osuus vie vähemmän aikaa toteuttaa, joten lähtisin sillä kokeilemaan. Emme tiedä miehen tilanteesta suoraan häneltä sanoen mitään, niin eikä hän varmaan näitä lue, niin emme voi ohjeistaa häntä toimimaan toisin. Emmekä voi tietää sanooko ap näistä miehelleen mitään vai ei, joten voimme vain ohjeistaa ap:ta toiminnassaan.
Eli ap halaa miestään joka päivä minuutin ajan. Kuinka kauan menee, että mies alkaa hoitaa lapsen yöheräilyt?
Henkilöstä ja tilanteesta riippuen 1sekuntti - loppuelämä.
Kysymys onkin miksei tekisi tuollaista muutenkin? Osa normaalia parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Aivan. Hän kokee tavallisen elämän vaatimuksina. Se ei korjaannu sillä, että muut lopettavat oman elämänsä. Apn on korjattava itsensä, ei miestään.
Ap:n väsymys johtuu heidän yhteisestä lapsesta ja siitä että hän joutuu ilmeisesti yksin hoitamaan ne yöheräämiset ja suurimmaksi osaksi muunkin. Yhteisestä lapsesta. Missä on miehen vastuu? Toinen vanhemmista tekee yksin melkein kaiken, väsyy ja uupuu ja sinä sanot että väsynyt uupunut korjatkoon itse itsensä kuntoon. Reilua? Tai sitten ei.
Se on se miten he ovat arkensa järjestäneet. Reilua? Kyllä. Ihan turha on väittää, että, jos apn mies alkaa heräillä yöllä sen kerran kun tuon ikäinen herää, ap piristyisi ja alkaisi panostaa parisuhteeseen.
Apn väsymys ei ole miehen vika vaikka kuinka jauhaisit. Hän ei myöskään voi sitä poistaa. Tokihan hän voi jäädä kotiin, mutta jostain syystähän he ovat valinneet apn jäävän kotiin ja miehen käyvän töissä.
Jos apn väsymys poistuu sillä, että hän palaa töihin, niin siitä sit vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo että mies ja lapsi vaatii ja vaatii häneltä asioita mutta kukaan ei anna hänelle mitään. Ja että lapsen ei tietenkään odotakaan antavan, mutta mieheltä haluaisi vastavuoroisuutta. Tällä hetkellä ei saa mieheltä kuin vaatimuksia.
Eli hän saa vaatia, mies ei? Mikä tekee toiveista vaatimuksen? Mikä asia arjessa ei ole vaatimus?
Etkö lukenut sitä hänen kommenttia? Hän kokee että kaikki vain koko ajan vaatii että hän repeäisi joka paikkaan ja repeäisi koko ajan muiden vaatimuksiin, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta itse koskaan edes levätä. Ei saa itselleen mitään, ei edes lepoa. Ihminen joka on niin kuormittunut, että ainoa mitä haluaa ja tarvitsee on lepo ei pysty niihin toiveisiin, joita pirteä ihminen pitää normaaleina odotuksina. Uupunut ei pysty antamaan muille mitään ennen kuin saa itsensä kuntoon.
Aivan. Hän kokee tavallisen elämän vaatimuksina. Se ei korjaannu sillä, että muut lopettavat oman elämänsä. Apn on korjattava itsensä, ei miestään.
Niinhän ap korjaisi, mutta ei pysty, kun hän ei saa väsymystään hoidettua. Jos tuossa ei saa omalta puolisolta apua, niin keneltä sitten?
No sepä se. On päästänyt liian pitkälle menemään. Pattitilanne. Puoliso ei jaksa auttaa, jos ap:lta ei löydy hänelle aikaa ja ap ei jaksa jos puoliso ei auta enemmän. Näistä ap:n osuus vie vähemmän aikaa toteuttaa, joten lähtisin sillä kokeilemaan. Emme tiedä miehen tilanteesta suoraan häneltä sanoen mitään, niin eikä hän varmaan näitä lue, niin emme voi ohjeistaa häntä toimimaan toisin. Emmekä voi tietää sanooko ap näistä miehelleen mitään vai ei, joten voimme vain ohjeistaa ap:ta toiminnassaan.
Eli ap halaa miestään joka päivä minuutin ajan. Kuinka kauan menee, että mies alkaa hoitaa lapsen yöheräilyt?
Eli yöheräilyt on nyt se ongelma? Uskoo ken tahtoo.
Te olette perhe.
Jos ajattelitte sellaisena pysyä, niin ei siinä voi "priorisoida" yhtä ja jättää toinen kokonaan huomioimatta. Kyse on kokonaisuus, jossa on eri palikoita yhteensovitettavana.
Kaikki joutuu joustamaan ja venymään.
Toki pienen lapsen hoito ja tarpeet menee monen muun asian edelle, mutta 2-vuotias ei kai ole enää ihan rintaruokittava?
Eihän tuo ole aina helppoa, mutta mikä olisi?