Pystyisitkö enää parisuhteeseen ihmisen kanssa joka on torjunut sinut vuosia sitten?

Luotan pitkälle omaan ihmistuntemukseen ja intuitioon. Pystyn ihan hyvin käsittämään omastakin kokemuksesta, että joskus vain hetki ei ole oikea tai ei ole valmis sitoutumaan, enkä ottaisi itseeni toisen vaiheilua. Jos minulla olisi tunne, että nyt ollaan tosissaan, menisin sen mukaan tai päinvastoin.

En.

Riippuu miten on torjunut, ja millainen ihminen on ollut ja millainen nykyään. Kusipäälle en antaisi minkäänlaista mahdollisuutta.

Toi on niin totta, että välillä ajoitus vain ei ole oikea. Tiedän kokemuksesta. Olin itse se torjuja ja usein mietinkin, että kumpa olisin tavannut sen toisen muutama vuosi myöhemmin.

Vaikea kuvitella tilannetta. Oltaisiinko me oltu kavereita se välissä oleva aika? Vai ei edes nähty? Kuinka pitkä aika? Mistä minä tiedän toisen suhdekuviot? Mitä tunteita meillä on?

En usko. Torjutuksi tuleminen johtaa aina siihen, että voidaan olla friend zonella tai sitten ei olla enää missään tekemisissä. Yleensä jälkimmäinen, jos minulla on ollut oikeasti tunteita häntä kohtaan.

Oliko teillä siis aikaisemmin jo jotain? Miten tämä torjunta on tapahtunut?

Ai että vuosia pysyisi rakkaus siihen toiseen? Kyllä se katoo kun ei saa vastakaikua.

Tuskin kiinnostaisi enää. Eteenpäin.

Vähän liikaa muuttujoa, jotta pystyisi sanomaan mitä tossa tilanteessa tekisi.

Lähtökohtaisesti tuskin lähtisin uudelleen kokeilemaan saman ihmisen kanssa, joka olisi minut jo aikaisemmin jättänyt. (jos tästä nyt oli siis kyse)

Käytännössä kuitenkin ihmiset ja tilanteet muuttuu. Pitäisi keskustella mitä kävi silloin joskus, mikä ja miksi olisi nyt ero tavalla, ollaanko tämä väliaika oltu väleissä vai ei yms.

Nuo irtosuhteet ei ainakaan parantaisi sen toisen mahdollisuuksia saada mua uuteen yritykseen.

En seurustelisi irtosuhteilevan peelon kanssa.

Pystyin. Ihmiset muuttuvat ja ehdottomuus ei kovinkaan monessa asiassa ole järkevää. 

Vierailija kirjoitti:

Ai että vuosia pysyisi rakkaus siihen toiseen? Kyllä se katoo kun ei saa vastakaikua.

Ei sen tarvitse pysyä. Rakkaus voi syttyä myös uudelleen. Onhan näitä tarinoita ollut, jossa teini-ihastukset ovat lähteneet erilleen ja vuosikymmenien päästä löytäneet toisensa uudelleen ja vakiintuneet parisuhteeseen. 

Niinhän se menee, että kun on saanut seikkailusta ja jänniksistä tarpeekseen, se naapurinpoika/-tyttö alkaa näyttää ihan unelmakumppanille.

Joidenkin pitää käydä mutkikkaampi reitti.

Ei se ole osoitus mulkkuudesta sen enempää kuin kyvyttömyydestä parisuhteeseen.

Kaikilla on oma tiensä.

Jos se elämännälkäinen tyyppi olisi asettunut perheenisäksi/-äidiksi ennen kuin oli saanut nälkänsä tyydytettyä, siitä olisi jäänyt savuava raunio.

Elämää nähneellä ja kokeneella on enmmän vertailukohtia.