Monasti törmää suomalaisten epäsosiaalisuuteen. Onko kyse lopulta synnynnäisestä introverttiudesta?

Totta. 

Jos katsoo sensuurin jälkeenjättämiä tosikoita täälläkin keskustelusaitilla. Pitäytyy kaikki pinnallisiin ja ylhäältäkin annettuihin aiheisiin, eli joita on jo mediassa käsitelty. Ei juurikaan kokemusperäisiä optimistisia. Ainoat kokemusperäiset on valituksia. Tämä jo itsessään kielii näin nojatuolipsykologin näkövinkkelistä vahvasti sitä ettei normisosiaalista vuorovaikutusta ole taustalla, sitä ei tavoitella eikä siihen kyetä. Puuttuu kaikki merkit hedelmällisestä sosiaalisesta toiminnasta pintapuolisen kaavamaisen asioiden käsittelyn  lisäksi.

Ihminen voi olla introvertti vaikka olisi todella sosiaalinen.

Introverttius tarkoittaa sitä että sosiaalinen kanssakäyminen kuluttaa akkuja ja sen jälkeen tekee mieli olla yksin, mutta introverttius ei tarkoita epäsosiaalisuutta tai huonoja sosiaalisia taitoja.

Kysehän ei ole lopulta taitolajista, vaan siitä että onko sosiaaliselle kanssakäymiselle muiden ihmisten kanssa myötäsynnynnäistä tarvetta. Osaahan jo pieni lapsi peruskohteliaisuudet ja normiston mikä on oikein ja väärin. Mutta se että koko kansaa leimaa sulkeutuneisuus ja myötäsynnynnäinen halu sosiaaliseen kanssakäymiseen. Muutakin kuin saadakseen jotain aineellista hyötyä. Itsetarkoituksellisesti. Mielestäni sellaiseen en suomessa ole koskaan törmännyt. Voisiko kyseessä olla kansalle geneettinen piirre.

Vauva syntyy tietyn temperamenttisuuden mukaan ja on täysin vanhempien harteilla miten he ohjaavat vauvan/lapset temperamenttia. Esimerkiksi varautuneet vanhemmat hyssyttelevät vauvan, jolloin hänestä kasvaa varautunut ja estynyt persoona. Ja juuri lapsuuden perheen olosuhteet määrittävät pitkälle lapsen psyykkisen voinnin. Rikkinäisessä perheessä lapsen psyyke voi vaurioitua pahastikin. Lisäksi ympäristö ja sosiaalinen piiri vaikuttaa temperamenttiin ja suomalainen yhteiskunta ei ulospäinsuuntautuneisuutta "hyvällä" katso. Johtuu vaan meidän kultuurista, joka johtuu sodan jälkeisestä sukupolven rikkinäisyydestä  ja sen perinnöstä jälkipolville. Onneksi sukupolvien vaihtuessa, myös edelliset ovat huomanneet katkaista tuon sisäänpäinkääntyväisyyden ja kasvattavat lapsistaan enemmän ulospäinsuuntautuvia, että pystyvät toimimaan yhteiskunnassa paremmin. Eli terve yhteiskunnallinen kasvuprosessi. Poikkeuksia toki on ja kaikki tämän kirjoituksen väittämät eivät päde kaikkiin.

Eli jokaisen kokemus on tosi itselleen, eikä sitä epäillä. Jos vaikka tarkkaillee ihmisiä todella sairaassa työyhteisössä, joka on puitteiltaan täysin fasistinen ja henkisesti muutaman psykopaatin hallitsema. Niin siellä oleville se on normi, se on normaalia eikä muuta kaivata vaikka voitaisiin niin huonosti että popsitaan mielialalääkkeitä tai buranaa.

Suomihan on maailman sosiaalisin maa.

Vierailija kirjoitti:

Vauva syntyy tietyn temperamenttisuuden mukaan ja on täysin vanhempien harteilla miten he ohjaavat vauvan/lapset temperamenttia. Esimerkiksi varautuneet vanhemmat hyssyttelevät vauvan, jolloin hänestä kasvaa varautunut ja estynyt persoona. Ja juuri lapsuuden perheen olosuhteet määrittävät pitkälle lapsen psyykkisen voinnin. Rikkinäisessä perheessä lapsen psyyke voi vaurioitua pahastikin. Lisäksi ympäristö ja sosiaalinen piiri vaikuttaa temperamenttiin ja suomalainen yhteiskunta ei ulospäinsuuntautuneisuutta "hyvällä" katso. Johtuu vaan meidän kultuurista, joka johtuu sodan jälkeisestä sukupolven rikkinäisyydestä  ja sen perinnöstä jälkipolville. Onneksi sukupolvien vaihtuessa, myös edelliset ovat huomanneet katkaista tuon sisäänpäinkääntyväisyyden ja kasvattavat lapsistaan enemmän ulospäinsuuntautuvia, että pystyvät toimimaan yhteiskunnassa paremmin. Eli terve yhteiskunnallinen kasvuprosessi. Poikkeuksia toki on ja kaikki tämän kirjoituksen väittämät eivät päde kaikkiin.

Jos unohdetaan isotkin ongelmat ja uhat joita suomalainen kohtaa nykyään. Niin minusta sosiaalisesti ollaan taannuttu, jos itse muistelen esim. 80-lukua jolloin suomi oli kuin toisesta maailmasta. On tullut sellainen uusi sosiaalinen eristyneisyys vanhan jurouden lisäksi. Myös arvot on muuttuneet pinnnallisemmiksi. Nykyään naurettaisiin 80-luvun sosiaalisille arvoille.

Itäsuomalaiset ovat  sosiaalisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva syntyy tietyn temperamenttisuuden mukaan ja on täysin vanhempien harteilla miten he ohjaavat vauvan/lapset temperamenttia. Esimerkiksi varautuneet vanhemmat hyssyttelevät vauvan, jolloin hänestä kasvaa varautunut ja estynyt persoona. Ja juuri lapsuuden perheen olosuhteet määrittävät pitkälle lapsen psyykkisen voinnin. Rikkinäisessä perheessä lapsen psyyke voi vaurioitua pahastikin. Lisäksi ympäristö ja sosiaalinen piiri vaikuttaa temperamenttiin ja suomalainen yhteiskunta ei ulospäinsuuntautuneisuutta "hyvällä" katso. Johtuu vaan meidän kultuurista, joka johtuu sodan jälkeisestä sukupolven rikkinäisyydestä  ja sen perinnöstä jälkipolville. Onneksi sukupolvien vaihtuessa, myös edelliset ovat huomanneet katkaista tuon sisäänpäinkääntyväisyyden ja kasvattavat lapsistaan enemmän ulospäinsuuntautuvia, että pystyvät toimimaan yhteiskunnassa paremmin. Eli terve yhteiskunnallinen kasvuprosessi. Poikkeuksia toki on ja kaikki tämän kirjoituksen väittämät eivät päde kaikkiin.

Jos unohdetaan isotkin ongelmat ja uhat joita suomalainen kohtaa nykyään. Niin minusta sosiaalisesti ollaan taannuttu, jos itse muistelen esim. 80-lukua jolloin suomi oli kuin toisesta maailmasta. On tullut sellainen uusi sosiaalinen eristyneisyys vanhan jurouden lisäksi. Myös arvot on muuttuneet pinnnallisemmiksi. Nykyään naurettaisiin 80-luvun sosiaalisille arvoille.

Miettikää vaikka jotain Columbiaa, jossa ”sosiaaliset” ekstrovertit höpöttelijät repivät toisiaan kappaleiksi kirjaimellisesti.

Huomaan ettei keskustelu aiheesta huvita. Sanon lopuksi. Että ihmiset on soputuvaisia, jos opetetaan epäsosiaalisuuteen ja sosiaalisesti erittäin rajoittuuneseen yhteiskuntaan Cult tuuriin, niin sellainen ihminen sen epäsosiaalisuuden opittuuaan ei sosiaalista kanssakäymistä kaipaa eikä todellakaan halua.

Ap, ajattelet aivan liian stereotypisesti ja suppeasti.

Sosiaalisuus ei vielä ole ongelma mutta empatiakyvyttömyys on. Rahaa voidaan lähettää helposti sotalapsille Ukrainaan mutta jos tuttu suomalainen lapsi on pulassa esim. köyhien alkoholistivanhempien takia niin asialle lähinnä naureskellaan "oma vika" tyyppisesti eikä auteta. Kun ei kiinnosta muiden mukulat.

Jos loukkaantuu ja ahdistuu hiljaisuudesta eikä ymmärrä erilaisia ihmisiä, kannattaa hakea jotain ammattiapua itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ajattelet aivan liian stereotypisesti ja suppeasti.

Perustele. Minä perustelin sivun verran. Empiiriseen vuosikymmenien kokemukseeni perustuen. On helppo vaan sanoa ei olet väärässä, kun oikeasti mielessä ei mitään liiku.

Suomalaiset eivät ole sosiaalisia tai epäsosiaalisia. Se ei ole mikään kansakunnan synnynnäinen luonteenpiirre. Kyse on opitusta käyttäytymisnormista. Minusta huonoa käytöstä ja siltä kantilta myös sosiaalista kyvyttömyyttä on liian kovaääninen puhuminen ja iholle tuleminen.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisuus ei vielä ole ongelma mutta empatiakyvyttömyys on. Rahaa voidaan lähettää helposti sotalapsille Ukrainaan mutta jos tuttu suomalainen lapsi on pulassa esim. köyhien alkoholistivanhempien takia niin asialle lähinnä naureskellaan "oma vika" tyyppisesti eikä auteta. Kun ei kiinnosta muiden mukulat.

Kysehän on oireesta joka pohjaa sosiaaliseen raajarikkoisuuteen.

Saako sinulta ap vaatia hiljaa olemista ja toisen oman tilan tarpeen kunnioittamista? Olisiko se väärin määrittää itse, mikä on sopiva määrä sosiaalista kanssakäymistä ja mikä on ylitse kävelyä ja rajojen rikkomista?

Onko vastauksesi että mutku tunnet itsesi ahdistuneeksi hiljaisuudessa? Miksi hiljaisuudesta nauttivat eivät saisi ahdistua liiasta sosiaalisuudesta? Miksi vaadit erilailla käyttäytyviä toimimaan tavallasi, mutta sinulta ei voi vaatia yhtään vastaan tulemista? Miksi heidän pitäisi miellyttää sinua, mutta sinun ei heitä? Miksi et etsi kaltaisiasi ja jätä niitä muita rauhaan?

Riistovallassa "elävän" ego ei paisu.