Lue keskustelun säännöt.
Opinnot ja ahdistus
23.04.2022 |
Ahdistaa, kun minulla on yliopiston opinnot aivan kesken ja kaikki kurssit jää kesken, kun en saa tehtäviä tehtyä. Olen täysin lamaantunut. Minulla on mielenterveysongelmia ja muitakin terveysongelmia joten en tiedä mitä elämästäni koskaan tulee. Nytkin minulla on pari kurssia, joiden tehtävät ovat kuukausia myöhässä, pari kuukautta ainakin. Eikä ne ole mitään isoja tehtäviä edes, melko pieniä, mutta niitä on kasaantunut. En ole saanut opettajillekaan laitettua viestiä, enkä tiedä mitä niihin voisi edes laittaa ja hävettää. Ainakin yhden kurssin joudun varmaan keskeyttämään tämän takia, vaikka olinkin kaikilla sen etäluennoilla, mutta ei minulla montaa kurssia ole ollutkaan niin yksikin keskeytys on aika paljon ja opintopisteitä ei montaa tule. Enpä kehtaa edes sanoa kuinka vähän niitäkin on tässä vuosien aikana tullut.
Olen ollut vain kotona nyt yli pari vuotta enkä käy missään, saan paniikkeja ja minulla on vatsaongelmia ja kaikenlaisia oireita joka päivä. Olen kuitenkin käynyt tähystyksissä, eikä niissä löytynyt mitään. Minun pitäisi kai aloittaa ssri-lääkitys, mutta sekin vain pelottaa ja minua ärsyttää, että elämäni on mennyt tähän. Tekisin mitä vain jos vain voisin olla terve.
Oli pakko jonnekin avautua niin tänne vaikka sitten :D
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannustan lämpimästi varaamaan ajan terveydenhuoltoon. Ja ensimmäinen viesteistä opettajille on vaikein, kun pääset sen yli, kaikki on jo helpompaa. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen tässä tilanteessa. Antaisin saman neuvon menneisyyden itselleni, jos voisin. Ja minäkin valmistuin lopulta, vaikka olin viivytellyt avun hakemista todella pitkään.
Kiitos kannustuksest, itsekin haluaisin saada opinnot loppuun, kun olen niin kauan niiden kanssa taistellut, ettei oikein enää voisi keskeyttääkään.
Missä vaiheessa olet eli kuinka paljon vielä puuttuu pakollisia kursseja mukaanlukien sivuaineet? Oletko jo graduvaiheessa? Nimittäin mitä lähempänä maaliviivaa olet niin sitä suuremmalla motivaatiolla loppuopinnot kasaan. Sitten kun jaksat työstää niitä eteenpäin. Valmistuminen on tosi iso helpotus ja sitten on yksi valtaisa stressin aiheuttaja vähemmän. Tsemppiä!! T:aikanaan opintojen ja varsinkin gradun kanssa tuskaillut nykyinen maisteri
Olen kandivaiheessa, puuttuu kyllä vielä kymmeniä opintopisteitä, mutta olen aloittanut kandidaatintutkielmani jo vuosi sitten😅
Tee kandi loppuun ja mieti vaihdatko opiskelemaan jotain toista alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On minulla terapia ja sen lisäksi on järjestymässä vähän muuta tukea sen ohelle. Olen kyllä yrittänyt parantaa tilannettani, mutta on se ollut vaikeaa ja oloni paheni varsinkin kun korona-aika alkoi ja tuntui, ettei mistään saa mitään kunnon apua, kun kaikki hössöttää vaan jostain koronasta. Kaikki terveysasioiden yms. hoitokin tuntuu niin vaikealta kun aina pitää asioida eri henkilöiden kanssa ja aina pitäisi selittää kaikki asiat alusta alkaen uudestaan. Mutta jooo aloitan kyllä lääkityksen, lääkäriaikaani on vaan vielä muutama viikko.
Sittenhän sulla on asiat hyvin, jos olet jo avun piirissä. Ensin tosiaan hoidat itsesi kuntoon ja jatkat sitten opiskelua kunnolla. Nyt voit suoritella jotain tehtäviä ja kursseja loppuun oman jaksamisen mukaan, mutta voit ihan hyvin karsia, jos tekemistä on liikaa. Opettajilta kannattaa ihan reippaasti kysyä lisäaikaa palautuksille, yleensä ovat ymmärtäväisiä kun kerrot tilanteesi totuudenmukaisesti.
Nyt sinun on aika ottaa oikeasti taukoa opinnoista ja keskittyä parantamaan terveyttä. Olet loputtomassa kierteessä jossa kesken jäävät kurssit vain lisäävät ahdistusta. Liian pienen opintopistemäärän pystyy kyllä kelan kanssa setvimään lääkärintodistuksen kanssa.
Miehelläni adhd-oireet saivat aikaan kunnon esteen kun hän siirtyi strukturoidusta lukiosta vapaaseen yliopisto-opiskeluun. Itsenäisestä suunnittelusta ei tullut mitään, kursseja jäi kesken, mieheni masentui. Muutamat opintopsykologin tapaamiset jne. eivät olleet riittävä apu. Jokaiseen lukukauteen mies lähti aina kunnianhimoisilla tavoitteilla ja sitten vaipui syvään masennukseen kun tavoitteet eivät onnistuneet ja lopulta hän ei saanut suoritettua mitään. YTHS:llä taas hän ei saanut apua adhd:n hoitoon (diagnoosi hänellä siis oli jo ennestään) vaan siellä keskityttiin vain masennusoireiluun. Sitten jos masennus hieman helpotti alkoi taas se "no nyt suoritan ison kasan opintopisteitä, ei tämä sujukaan, kaikki menee pieleen". Lopulta hän piti pari vuotta kokonaan taukoa opinnoista ja teki hanttihommia rahaa saadakseen. Samalla hän keskittyi kunnolla adhd:n hoitamiseen. Parin vuoden jälkeen hän pikkuhiljaa varovaisesti jatkoi taas opintoja. Nyt paremmin ja realistisemmin valmistautuneena.
Sairaana kannattaa pitää mielessä että ne tutkintojen suoritusajat ei ole mitään kiveen hakattuja. Lisäaikaa voi hakea. Tutkinnonsuoritusoikeutta ei myöskään käytännössä lopullisesti menetä vaikka olisi useamman vuoden poissa yliopistolta. Opinto-oikeuden palautuksen hakeminen on yleensä melko muodollinen prosessi jossa vain ilmoittaa tiedekunnalla halusta palata ja maksaa ehkä muutaman kympin uudelleenkirjoittautumismaksun.
Jos tukikuukaudet meinaavat loppua on sekin ihan varteen otettava vaihtoehto että yrittää saada vaikkapa osa-aikaista työtä ja samalla osa-aikaisesti edistää opintoja. Täysipäiväinen yliopisto-opiskelu ei vain kaikille ole paras vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannustan lämpimästi varaamaan ajan terveydenhuoltoon. Ja ensimmäinen viesteistä opettajille on vaikein, kun pääset sen yli, kaikki on jo helpompaa. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen tässä tilanteessa. Antaisin saman neuvon menneisyyden itselleni, jos voisin. Ja minäkin valmistuin lopulta, vaikka olin viivytellyt avun hakemista todella pitkään.
Kiitos kannustuksest, itsekin haluaisin saada opinnot loppuun, kun olen niin kauan niiden kanssa taistellut, ettei oikein enää voisi keskeyttääkään.
Missä vaiheessa olet eli kuinka paljon vielä puuttuu pakollisia kursseja mukaanlukien sivuaineet? Oletko jo graduvaiheessa? Nimittäin mitä lähempänä maaliviivaa olet niin sitä suuremmalla motivaatiolla loppuopinnot kasaan. Sitten kun jaksat työstää niitä eteenpäin. Valmistuminen on tosi iso helpotus ja sitten on yksi valtaisa stressin aiheuttaja vähemmän. Tsemppiä!! T:aikanaan opintojen ja varsinkin gradun kanssa tuskaillut nykyinen maisteri
Olen kandivaiheessa, puuttuu kyllä vielä kymmeniä opintopisteitä, mutta olen aloittanut kandidaatintutkielmani jo vuosi sitten😅
Kuulostaa aika huolestuttavalta jo senkin takia, että olet tuhlannut monta opintovuotta ei-mihinkään ja kandiin on näin paljon oppareita kerättävänä plus tutkielma. Lisäaikaa ei voi kai saada loputtomiin tiedekunnan ja laitoksen puolelta. Juttele tilanteestasi vaikka amanuenssin tai opintosihteerin kanssa ja laatikaa yhdessä "sotasuunnitelma" kandivaiheen loppuun saattamiseksi. Itseksesi et saa ikinä valmista.
Kiitos kaikille kommenteista ja tsempeistä! Elämä on todella hankalaa kun on näitä kaikenlaisia ongelmia ja ne kuormittavat myös läheisiä ja sen takia heidän kanssaan ei oikein voi puhua, eivätkä he edes ymmärrä. Muutamalle tutulle olen välillä viestitellyt, mutta eihän aina heitäkään voi vaivata ja valittaa joka asiasta😅 kuitenkin tuntuu melko yksinäiseltä ja on kiva saada vertaistukea ja neuvoja ja kuulla, että muillakin on samanlaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannustan lämpimästi varaamaan ajan terveydenhuoltoon. Ja ensimmäinen viesteistä opettajille on vaikein, kun pääset sen yli, kaikki on jo helpompaa. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen tässä tilanteessa. Antaisin saman neuvon menneisyyden itselleni, jos voisin. Ja minäkin valmistuin lopulta, vaikka olin viivytellyt avun hakemista todella pitkään.
Kiitos kannustuksest, itsekin haluaisin saada opinnot loppuun, kun olen niin kauan niiden kanssa taistellut, ettei oikein enää voisi keskeyttääkään.
Missä vaiheessa olet eli kuinka paljon vielä puuttuu pakollisia kursseja mukaanlukien sivuaineet? Oletko jo graduvaiheessa? Nimittäin mitä lähempänä maaliviivaa olet niin sitä suuremmalla motivaatiolla loppuopinnot kasaan. Sitten kun jaksat työstää niitä eteenpäin. Valmistuminen on tosi iso helpotus ja sitten on yksi valtaisa stressin aiheuttaja vähemmän. Tsemppiä!! T:aikanaan opintojen ja varsinkin gradun kanssa tuskaillut nykyinen maisteri
Olen kandivaiheessa, puuttuu kyllä vielä kymmeniä opintopisteitä, mutta olen aloittanut kandidaatintutkielmani jo vuosi sitten😅
Kuulostaa aika huolestuttavalta jo senkin takia, että olet tuhlannut monta opintovuotta ei-mihinkään ja kandiin on näin paljon oppareita kerättävänä plus tutkielma. Lisäaikaa ei voi kai saada loputtomiin tiedekunnan ja laitoksen puolelta. Juttele tilanteestasi vaikka amanuenssin tai opintosihteerin kanssa ja laatikaa yhdessä "sotasuunnitelma" kandivaiheen loppuun saattamiseksi. Itseksesi et saa ikinä valmista.
Tiedän ja se huolestuttaa minuakin:( mutta kun en voi tietää omasta opiskelukyvystäni, että millainen se on vaikka ensi syksynä taas ja parantuuko se ikinä :d mutta pitää selvittää tämä asia, minun pitäisikin taas päivittää hops ja tarvitsen siihen apua
Kuten tuossa ylempänä jo suositeltiin niin neuvoisin minäkin pitämään taukoa opinnoista. Mene vaikka osa-aikaduuniin siksi aikaa, tee mitä tahansa muuta paitsi mietit kandia ja puuttuvia opintopisteitä ja tulevaisuutta.
Tuollainen "ei tule lasta eikä p*skaakaan" tilanne kuormittaa ja ahdistaa tervettäkin saati mt-ongelmaista. Lisäksi kulutat ihan turhaan opintoaikaasi yrittämällä näennäisesti opiskella, kun aivan hyvin tiedät ettet ole riittävän toimintakykyinen. Kannattaa hyväksyä se tilanne ja tila missä on eikä puskea väkisin ja itsepäisesti eteenpäin väärää reittiä. Kuntoutuminen on ykkösprioriteettisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko loppuviimeksi edes aidosti kiinnostunut alasta jolle opiskelet? Minullakin oli yliopistoaikoina joitakin hankalampia elämänvaiheita, mutta oli silti ihanaa uppoutua oman koulutusohjelman juttuihin ja saada kosketuspintaa ns. normaaliin elämään. Kandityön kirjoittaminen oli sekin hirmu mielenkiintoinen projekti.
Sinuna pitäisin perinpohjaisen palaverin itseni kanssa ja miettisin mitä oikeasti haluan elämältä ja tulevaisuudeltani ja työelämältä. Ja hahmottelisin keinoja ja strategioita joilla niihin voisi päästä tai ainakin tavoitella niitä. Kuulostaa vähän siltä ettei sinulla ole tällä hetkellä oikein minkäänlaista kokonaiskuvaa tai tulevaisuudensuunnitelmaa, ajelehdit vain päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko loppuviimeksi edes aidosti kiinnostunut alasta jolle opiskelet? Minullakin oli yliopistoaikoina joitakin hankalampia elämänvaiheita, mutta oli silti ihanaa uppoutua oman koulutusohjelman juttuihin ja saada kosketuspintaa ns. normaaliin elämään. Kandityön kirjoittaminen oli sekin hirmu mielenkiintoinen projekti.
Sinuna pitäisin perinpohjaisen palaverin itseni kanssa ja miettisin mitä oikeasti haluan elämältä ja tulevaisuudeltani ja työelämältä. Ja hahmottelisin keinoja ja strategioita joilla niihin voisi päästä tai ainakin tavoitella niitä. Kuulostaa vähän siltä ettei sinulla ole tällä hetkellä oikein minkäänlaista kokonaiskuvaa tai tulevaisuudensuunnitelmaa, ajelehdit vain päivästä toiseen.
En tiedä, tuntuu, ettei mikään ala kiinnosta tarpeeksi tai ole sopiva minulle. Tai sitten en vaan ole tarpeeksi hyvä missään. Kandityöni aihe on kyllä kiinnostava ja pidän siitä todella, mutta kun sekin jäi vaan roikkumaan ja vaikea jatkaa sitä nyt. On myös suorituspaineita ja haluaisin oikeasti onnistua siinä ja saada hyvän arvosanan, koska aihe on tärkeä minulle. Olen saanut paljon huonoja numeroita ja vaan jotenkin suorittanut kursseja asenteella ”kunhan menee läpi”. Mutta nyt jotenkin haluaisin oikeasti onnistua ja jos en onnistu niin se masentaa entistä enemmän.
Minusta tuntuu ja olenkin aika huono tässä mitä opiskelen, joten olen tietysti miettinyt alanvaihtoa.
Mutta lisäksi terveysongelmani ovat masentaneet minua, joten en oikeastaan näe itselläni tulevaisuutta. Aiemmin jaksoin uskoa, että asiat muuttuisi parempaan suuntaan, enää en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvän tahdon lähettiläs kirjoitti:
Tämä kuulostaa ehkä oudolle, mutta vatsa ongelmillesi saattaa löytyä luonnollinen selitys huono-laatuisesta yliopisto ruoasta. Itsekin huomasin että yliopistolla tarjottu muona oli jopa heikkolaatuisempaa kuin armeija-aikoina ja aiheutti aina monien tuntien ilmavaivat luennoille jne.
Vasta kun opettelin laittamaan ruokaa itse tajusin ettei elämän tarvitse olla vatsa kivuissa kärsimistä.
Ap kertoi ettei ole poistunut kotoa. Tietääkseni yliopistoruokala ei suorita ruoan kotiinkuljetuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko loppuviimeksi edes aidosti kiinnostunut alasta jolle opiskelet? Minullakin oli yliopistoaikoina joitakin hankalampia elämänvaiheita, mutta oli silti ihanaa uppoutua oman koulutusohjelman juttuihin ja saada kosketuspintaa ns. normaaliin elämään. Kandityön kirjoittaminen oli sekin hirmu mielenkiintoinen projekti.
Sinuna pitäisin perinpohjaisen palaverin itseni kanssa ja miettisin mitä oikeasti haluan elämältä ja tulevaisuudeltani ja työelämältä. Ja hahmottelisin keinoja ja strategioita joilla niihin voisi päästä tai ainakin tavoitella niitä. Kuulostaa vähän siltä ettei sinulla ole tällä hetkellä oikein minkäänlaista kokonaiskuvaa tai tulevaisuudensuunnitelmaa, ajelehdit vain päivästä toiseen.
En tiedä, tuntuu, ettei mikään ala kiinnosta tarpeeksi tai ole sopiva minulle. Tai sitten en vaan ole tarpeeksi hyvä missään. Kandityöni aihe on kyllä kiinnostava ja pidän siitä todella, mutta kun sekin jäi vaan roikkumaan ja vaikea jatkaa sitä nyt. On myös suorituspaineita ja haluaisin oikeasti onnistua siinä ja saada hyvän arvosanan, koska aihe on tärkeä minulle. Olen saanut paljon huonoja numeroita ja vaan jotenkin suorittanut kursseja asenteella ”kunhan menee läpi”. Mutta nyt jotenkin haluaisin oikeasti onnistua ja jos en onnistu niin se masentaa entistä enemmän.
Minusta tuntuu ja olenkin aika huono tässä mitä opiskelen, joten olen tietysti miettinyt alanvaihtoa.
Mutta lisäksi terveysongelmani ovat masentaneet minua, joten en oikeastaan näe itselläni tulevaisuutta. Aiemmin jaksoin uskoa, että asiat muuttuisi parempaan suuntaan, enää en.
Laske tavoitteesti realistisiksi. Jos opiskelukuntosi on puutteellinen, et voi tavoitella kiitettäviä arvosanoja. Kiinnostavasta aiheesta voi opetella lisää opintojen suorittamisen jälkeenkin. Numeroilla ei ole väliä, kunhan saat kurssit suoritettua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksi pyydä apua. Ota yhteyttä opoon ja kerro missä mennään.
Sen jälkeen ota yhteyttä helpoimman kurssln opettajaan, minkä kurssi on kesken.
Tsemppiä !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko loppuviimeksi edes aidosti kiinnostunut alasta jolle opiskelet? Minullakin oli yliopistoaikoina joitakin hankalampia elämänvaiheita, mutta oli silti ihanaa uppoutua oman koulutusohjelman juttuihin ja saada kosketuspintaa ns. normaaliin elämään. Kandityön kirjoittaminen oli sekin hirmu mielenkiintoinen projekti.
Sinuna pitäisin perinpohjaisen palaverin itseni kanssa ja miettisin mitä oikeasti haluan elämältä ja tulevaisuudeltani ja työelämältä. Ja hahmottelisin keinoja ja strategioita joilla niihin voisi päästä tai ainakin tavoitella niitä. Kuulostaa vähän siltä ettei sinulla ole tällä hetkellä oikein minkäänlaista kokonaiskuvaa tai tulevaisuudensuunnitelmaa, ajelehdit vain päivästä toiseen.
En tiedä, tuntuu, ettei mikään ala kiinnosta tarpeeksi tai ole sopiva minulle. Tai sitten en vaan ole tarpeeksi hyvä missään. Kandityöni aihe on kyllä kiinnostava ja pidän siitä todella, mutta kun sekin jäi vaan roikkumaan ja vaikea jatkaa sitä nyt. On myös suorituspaineita ja haluaisin oikeasti onnistua siinä ja saada hyvän arvosanan, koska aihe on tärkeä minulle. Olen saanut paljon huonoja numeroita ja vaan jotenkin suorittanut kursseja asenteella ”kunhan menee läpi”. Mutta nyt jotenkin haluaisin oikeasti onnistua ja jos en onnistu niin se masentaa entistä enemmän.
Minusta tuntuu ja olenkin aika huono tässä mitä opiskelen, joten olen tietysti miettinyt alanvaihtoa.
Mutta lisäksi terveysongelmani ovat masentaneet minua, joten en oikeastaan näe itselläni tulevaisuutta. Aiemmin jaksoin uskoa, että asiat muuttuisi parempaan suuntaan, enää en.
En tiedä kannattaako sinun lähteä hakemaan onnistumisen kokemuksia opinnoista, kun ne ovat laahanneet ja jumittaneet niin monta vuotta jo. Etenkin kun kandidaatin tutkielmakaan ei edisty mihinkään vaikka periaatteessa olet siitä innostunut. Ala purkamaan pala palalta näitä vuosien saatossa syntyneitä (mielen)terveysjumeja ja vaikka vaihda alaa kokonaan. Voit aloittaa puhtaalta pöydältä. Masentunut ja syrjäytynyt kokee elämän tarpeettoman raskaana ja tulevaisuuden sysimustana eli nyt olisi tärkeää päästä näistä fiiliksistä pois. Muista että sinä itse et ole näiden ikävien ajatusten takana vaan sinua piinaava sairaus. Aloita tarvittava lääkitys ja hoivaa itseäsi tekemällä kivoja asioita kevään ja kesän mittaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee niistä rästiinjääneistä hommista lista ja tee ne yksi kerrallaan. Kun asioilla on selkeä järjestys ja voit keskittyä yhteen asiaan niin ahdistus helpottaa.
Olen ollut ihan samanlaisessa tilanteessa! Opinnot junnasivat pari vuotta, kun olin niin jäätävän ahdistunut etten saanut mitään valmiiksi. Näin pääsin itse opinnoissa eteenpäin:
1. Hakeuduin lääkäriin ja sain ahdistushäiriön diagnoosin. Aloitin SSRI-lääkityksen ja lisäksi Propralin jännitysoireisiin. Lääkkeet tehosivat hyvin ja hillitsivät ahdistusoireita.
2. Suunnittelin opinnot. Käytännössä tein listan jäljellä olevista kursseista, milloin ne voi suorittaa ja missä järjestyksessä ne kannattaa suorittaa.
3. Pilkoin tehtävät pienempiin osiin. Valitsin kerralla pari kurssia, joihin keskityin, ja tein kaikista niiden tehtävistä, luennoista, kirjallisuudesta ym. to do -listoja. Sitten valitsin listan ensimmäisen asian ja keskityin vain siihen, unohtaen muut jäljellä olevat tehtävät. Jos tehtävä tuntui vieläkin liian ahdistavalta, pilkoin sitä vielä pienempiin osiin. Esim. tehtävän ”kirjoita essee” voi pilkkoa pieniin osiin kuten ”hahmottele essee”, ”etsi lähteitä”, ”kirjoita johdanto” jne.
4. Madalsin tavoitteitani. Ennen minulla oli kova tarve saada hyviä numeroita, mutta nyt tavoitteeni on vain saada kurssit suoritettua ja päästä läpi, arvosanasta viis. Yllättäen arvosanani ovat kuitenkin pysyneet hyvinä. Toki tulee huomioida, että joissakin pääaineissa esim. maisterivaiheeseen siirtyminen voi edellyttää vähintään kolmosen keskiarvoa aineopinnoissa.
Näillä keinoilla olen siis päässyt opinnoissa eteenpäin ja nyt ne ovat jo ihan loppusuoralla. Sinäkin pystyt varmasti samaan, mutta ensin on tärkeintä saada mielenterveys jonkinlaiseen kondikseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ihan samanlaisessa tilanteessa! Opinnot junnasivat pari vuotta, kun olin niin jäätävän ahdistunut etten saanut mitään valmiiksi. Näin pääsin itse opinnoissa eteenpäin:
1. Hakeuduin lääkäriin ja sain ahdistushäiriön diagnoosin. Aloitin SSRI-lääkityksen ja lisäksi Propralin jännitysoireisiin. Lääkkeet tehosivat hyvin ja hillitsivät ahdistusoireita.
2. Suunnittelin opinnot. Käytännössä tein listan jäljellä olevista kursseista, milloin ne voi suorittaa ja missä järjestyksessä ne kannattaa suorittaa.
3. Pilkoin tehtävät pienempiin osiin. Valitsin kerralla pari kurssia, joihin keskityin, ja tein kaikista niiden tehtävistä, luennoista, kirjallisuudesta ym. to do -listoja. Sitten valitsin listan ensimmäisen asian ja keskityin vain siihen, unohtaen muut jäljellä olevat tehtävät. Jos tehtävä tuntui vieläkin liian ahdistavalta, pilkoin sitä vielä pienempiin osiin. Esim. tehtävän ”kirjoita essee” voi pilkkoa pieniin osiin kuten ”hahmottele essee”, ”etsi lähteitä”, ”kirjoita johdanto” jne.
4. Madalsin tavoitteitani. Ennen minulla oli kova tarve saada hyviä numeroita, mutta nyt tavoitteeni on vain saada kurssit suoritettua ja päästä läpi, arvosanasta viis. Yllättäen arvosanani ovat kuitenkin pysyneet hyvinä. Toki tulee huomioida, että joissakin pääaineissa esim. maisterivaiheeseen siirtyminen voi edellyttää vähintään kolmosen keskiarvoa aineopinnoissa.Näillä keinoilla olen siis päässyt opinnoissa eteenpäin ja nyt ne ovat jo ihan loppusuoralla. Sinäkin pystyt varmasti samaan, mutta ensin on tärkeintä saada mielenterveys jonkinlaiseen kondikseen.
Kiitos! Tosiaan pitäisi tehdä tuo suunnitelma, mutta se tuntuu hyvin vaikealta! Siihen tarvitsen kyllä jotain apua, ja kun on hyvin epävarmaa kuinka paljon kursseja pystyisin esim. ensi lukuvuotena suorittamaan tai kuinka hyvin pystyisin siis pysymään suunnitelmassa.
Minullakin on propraleja, mutta ne ei ole auttaneet eli tarvitsen jotain muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ihan samanlaisessa tilanteessa! Opinnot junnasivat pari vuotta, kun olin niin jäätävän ahdistunut etten saanut mitään valmiiksi. Näin pääsin itse opinnoissa eteenpäin:
1. Hakeuduin lääkäriin ja sain ahdistushäiriön diagnoosin. Aloitin SSRI-lääkityksen ja lisäksi Propralin jännitysoireisiin. Lääkkeet tehosivat hyvin ja hillitsivät ahdistusoireita.
2. Suunnittelin opinnot. Käytännössä tein listan jäljellä olevista kursseista, milloin ne voi suorittaa ja missä järjestyksessä ne kannattaa suorittaa.
3. Pilkoin tehtävät pienempiin osiin. Valitsin kerralla pari kurssia, joihin keskityin, ja tein kaikista niiden tehtävistä, luennoista, kirjallisuudesta ym. to do -listoja. Sitten valitsin listan ensimmäisen asian ja keskityin vain siihen, unohtaen muut jäljellä olevat tehtävät. Jos tehtävä tuntui vieläkin liian ahdistavalta, pilkoin sitä vielä pienempiin osiin. Esim. tehtävän ”kirjoita essee” voi pilkkoa pieniin osiin kuten ”hahmottele essee”, ”etsi lähteitä”, ”kirjoita johdanto” jne.
4. Madalsin tavoitteitani. Ennen minulla oli kova tarve saada hyviä numeroita, mutta nyt tavoitteeni on vain saada kurssit suoritettua ja päästä läpi, arvosanasta viis. Yllättäen arvosanani ovat kuitenkin pysyneet hyvinä. Toki tulee huomioida, että joissakin pääaineissa esim. maisterivaiheeseen siirtyminen voi edellyttää vähintään kolmosen keskiarvoa aineopinnoissa.Näillä keinoilla olen siis päässyt opinnoissa eteenpäin ja nyt ne ovat jo ihan loppusuoralla. Sinäkin pystyt varmasti samaan, mutta ensin on tärkeintä saada mielenterveys jonkinlaiseen kondikseen.
Kiitos! Tosiaan pitäisi tehdä tuo suunnitelma, mutta se tuntuu hyvin vaikealta! Siihen tarvitsen kyllä jotain apua, ja kun on hyvin epävarmaa kuinka paljon kursseja pystyisin esim. ensi lukuvuotena suorittamaan tai kuinka hyvin pystyisin siis pysymään suunnitelmassa.
Minullakin on propraleja, mutta ne ei ole auttaneet eli tarvitsen jotain muutakin.
Onko tässä tilanteessa järkevää roikottaa näitä opintoja messissä jäytämässä vähäisiä energiavarojasi. Kun et ole lähelläkään edes kandin tutkintoa vaan monen kymmenen opintopisteen päässä tästä tavoitteesta. Kuinka monta vuotta olet nyt ollut kirjoilla yliopistolla? Laita homma tauolle, mene töihin vähäksi aikaa ja hoida mt-puolen asiat kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
mee amk siel on kovempi kuri ja valmis rakenne opintoihin. Ei pysty siirtelemään aisoita ja kasaamaan ahdistusta.
Kyllä AMK:ssakin ollaan itse vastuussa opinnoista. Kurssista tulee kyllä hylätty paljon nopeampaan, eikä voi jättää kuukausiksi tehtäviä tekemättä.
Itsekin olen kärsinyt terveys- ja mielenterveysongelmista ja jättänyt AMK hommia tekemättä. Opintopisteitä jäi saamatta melko helposta kursseista kun en saanut tehtyä loppuun. Mielenterveys ei kohene kurilla, eikä näköjään ainakaan itsekurilla.
Minulla on ollut vähän samanlaista. Opinnot on venyneet ja kursseja on ollut vaikea saada päätökseen. Varsinaisia mielenterveysongelmia ei ole ollut, mutta jonkinlainen uupumus ja keskittymis- ja muistiongelmia. Taustalla fyysinen sairaus, joka nyt on saatu parempaan kuntoon viimeisen vuoden aikana ja olen nyt saanut tehtyä rästiin jääneitä tehtäviä yksi kerrallaan. Täytyy vain olla itselleen lempeä, eikä vaatia itseltään enempää kuin mihin nyt pystyy.