Miksi kurinpito lapsille on niin herkkä asia nykyään (varsinkin päiväkodeissa)?
Sitä rajoitetaan koko ajan enemmän, että miten ja kuka saa kuria pitää. Jopa asiasta puhumista on alettu varoa, ja tuntuu, että koko kurinpito aihepiirinä on melkoinen "miinakenttä".
Kun on palaverissa ja johtajan kanssa keskustelemassa niin tuntuu, että mieluiten vaan nostettaisiin esiin se näkökulma, että "miten tukisin lasta tämän vaikeassa tunnetilassa". Se, että miten saisi lapset tottelemaan aikuisia ei enää ole prioriteetti.
Käytännön näkökulmien pitäisi olla se mikä määrittää toiminnan laadun ja asioista olisi voitava puhua suoraan. Käytännössä kun kuitenkin tiedetään se, että mitä siitä seuraa jos valta siirtyy lapsille.
Kommentit (3)
On hurahdettu tunnekasvatukseen eikä enää nähdä metsää puilta.
Vierailija kirjoitti:
On hurahdettu tunnekasvatukseen eikä enää nähdä metsää puilta.
Niin, ja vaikeaa siitä on enää peruuttakkaan. Vai kuka uskaltaisi sanoa, että "itse asiassa lapsen rankaiseminen harkituilla menetelmillä onkin ihan ok".
Sama ongelma koskee varmaan myös koteja. "Asiantuntijat" vievät vanhemmilta kaikki kurinpitotoimet jäähypenkkiä myöten. Samalla unohdetaan, että myös vanhempia on ihan joka lähtöön, eikä kaikki valitettavasti edes kykene tukemaan haastavaa lasta suurissa tunnemyrskyissä. Sitten kun kuikkukohtauksen hetkellä muistetaan, että "jäähypenkki traumatisoi", niin mitä siinä vanhempi voi enää tehdä?
Kaikki mahdollisuudet normaaliinkin kurinpitoon on viety, ja sitten vielä ihmetellään, kun lapset ei käyttäydy.