Lue keskustelun säännöt.
Kun sinua ei muisteta lahjalla
21.04.2022 |
Olen töissä vajaan sadan henkilön toimistossa. Kun työntekijä saa perheenlisäystä on tapana kerätä n. 5 e /hlö. Ja ostaa jotain kivaa. Olemme aika nuoria, ja reilun kymmenen vuoden työssäoloaikana keräyksiä on ollut paljon. Sain esikoisemme viime kesänä ja tulin huhtikuun alusta takaisin töihin. Tänä aikana on ollut taas kaksi keräystä. Eli jokaiselle kerätään tasapuolisesti.
Paitsi…minulle ei annettu mitään lahjaa.
Että tuntui kurjalta laittaa nimiä taas onnittelukortteihin. En tiedä, mitä muut ajattelevat, mutta surulliselta tuntuu. Tosi kurjalta.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Kehtaisitteko sanoa vuoden päästä, että suututtaa ja surettaa kun ei muistettu.
Arvon sitä, koska aina kun tulee uusi keräys tuntuisi helvetin pahalta.
Vaikea kysymys!
Tosi vaikea. Saisit sanottua kuinka on kohdeltu väärin, mutta saattaa olla, että joudut ikuiseksi vitsiksi tämän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä työnantajan puolesta muistetaan kaikkia täysikymmeniä täyttäneitä n. 50-70e lahjalla, jonka työkaverit saavat päättää.
Koska omat ’pyöreäni’ osuivat työpaikan loma-aikaan, en saanut mitään.
Osalle on juhlittu jo toiseenkin kertaan.
Ja kyllä, tuntuu epäreilulta.
Minun työpaikallani 50 vuotta täyttävä saa yhden palkallisen vapaapäivän ja työnantajalta korkeintaan 50 euron hintaisen lahjan.
Paitsi minä en saanut. Ei määräaikaisessa työsuhteessa ollutta pidetty muistamisen arvoisena.
Edes esimieheni, joka muuten muistaa kaikkien syntymäpäivät (on kai kirjoittanut ne kalenteriinsa), ei onnitellut minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö miltä tuntuu kun ainoa joka muistaa syntymäpäiväsi on oma äitisi ja isäsi? Näin minulla...
Arvaa miltä tuntuu se, kun omat vanhemmat muistavat muiden sukulaisten, jopa kauan sitten kuolleiden synttärit, mutta ei minun. Tämä ei ole tahallista, vaan vahingossa sattuu aina unohtumaan. Ja minä olen se joka kaiken heille huolehdin.
Minun isä ja äitipuoli laittavat synttärikortit aina lapsille ja miehelleni, minulle tulee tekstari (joskus pari päivää myöhässä).
Ja appivanhemmat muistaa kyllä miehen siskojen puolisoiden synttärit, mutta minun ei. Joskus mietin että mitä pahaa minä olen kellekään tehnyt 🤷🏻
Mulla sama juttu anopin kanssa, muistaa kaikkien kumminkaimankaverien synttärit, mutta minun ei ja ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 15 vuotta. Minä kyllä tiedän mitä pahaa olen tehnyt: en ollut se anopin haluama miniä. Anoppikaan ei tosin tiedä, että hänen haluamansa miniä petti miestäni minkä kerkesi. Tuskinpa suhtautuminen kuitenkaan muuttuisi, vaikka tietäisi totuuden tästä ihanneminiästään. Tosin ei näin pitkän ajan jälkeen hirveästi jaksa kiinnostaa, minä pystyn silti onnittelemaan anoppia hänen merkkipäivinään, koska olen kypsä aikuinen :)
Siis mitä ihmettä? Teettekö siis täysin samaa työtä ja työskentelette yhtä tiiviisti kaikkien kanssa? Todella omituista, että juuri sinut on unohdettu muistamisista ja KAIKKI muut on muistettu!? Olen oikeasti järkyttynyt, miten voi olla tuollaista... Meillä on tapana tiimeittäin muistaa kaikkia oman tiimin jäseniä esimerkiksi äitiyslomalle jäännistä, kihlauksista, ylennyksistä tms. ja sitten pyöreitä täyttäessä (esim. 50 vuotta) tai eläkkeelle jäädessä koko yksikkö muistaa johtoportaasta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan pelkästään pahalla työpaikkaa, jolla aina keräiltiin kaikille fyrkkaa paitsi minulle. Viimeisenä vuotena eräs kollega tipautti kaiken lisäksi erikoisen kahvimukini lattialle, se meni pirstaleiksi, mutta hän ei edes pyytänyt anteeksi. Eikä myöskään kukaan onnitellut syntymäpäivän johdosta, saati että olisin saanut jonkin lahjakortin, kukkia tms joita muut saivat.
Kyllä jäi paha mieli. Oli vielä 1990-luvun alun laskukausi, joten ei ollut ihan helppoa löytää toista työpaikka tuosta vain.
Siellä oli vielä menossa suuri uudelleenorganisointi, joltinenkin kaaos joka osastolla. Kaikenlaista outoa oli vuosien saatossa tapahtunut.
Onneksi lähdin lätkimään ja onnistuin muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen löytämään uuden vakipaikan.
Älä pistä enää nimeäsi mihinkään äläkä anna rahaa. Minä olisin myös niin veemäinen, että saattaisin jossain vaiheessa töksäyttää jotain, ettei hänkään osallistunut minun keräykseeni tms., jos tultaisiin rahaa kerjäämään.
Kirvelee edelleen. 10 vuoden aikana osallistuin kaikenlaisiin kissanristiäisiin, kerättiin työkavereiden kanssa lahja sille joka jäi äitiyslomalle ja työnantajalta tuli myös lahja. Itse en saanut mitään. Kukaan ei muistanut, eikä edes onnitellut. Luulin olevani pidetty ja pidin joitain työkavereita ihan läheisinäkin ystävinä, mutta kaipa tämä sitten kertoi totuuden. Tuli todella paha mieli, koska kyseessä oli ensimmäinen lapseni. Olin myös vuosia joustanut perheellisten tieltä kesälomissa ja ottanut muita huomioon, mutta ei kai sitten. Harmittaa kohta palata tällaiseen paikkaan töihin.