Lue keskustelun säännöt.
Kun sinua ei muisteta lahjalla
21.04.2022 |
Olen töissä vajaan sadan henkilön toimistossa. Kun työntekijä saa perheenlisäystä on tapana kerätä n. 5 e /hlö. Ja ostaa jotain kivaa. Olemme aika nuoria, ja reilun kymmenen vuoden työssäoloaikana keräyksiä on ollut paljon. Sain esikoisemme viime kesänä ja tulin huhtikuun alusta takaisin töihin. Tänä aikana on ollut taas kaksi keräystä. Eli jokaiselle kerätään tasapuolisesti.
Paitsi…minulle ei annettu mitään lahjaa.
Että tuntui kurjalta laittaa nimiä taas onnittelukortteihin. En tiedä, mitä muut ajattelevat, mutta surulliselta tuntuu. Tosi kurjalta.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, ap, otan osaa! Onnea uudesta tulokkaasta sinulle ja puolisollesi! Laittaisin kortin tulemaan, jos voisin, ja levyn suklaata.
Älä ainakaan nyt enää jatkossa laita kenenkään kolehtiin penniäkään saati nimiä kortteihin. Se on joko kaikille reilusti tai ei kellekään.
Kiitos, sait kyyneleeni virtaamaan. Istun katsomassa suloisesti nukkuvaa kullannuppuani. Se on suuri lahja luojalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisessä työpaikassani oli tapana antaa pieni lahja työntekijöille viiden vuoden välein. Sitten päättivät yllättäen, että jatkossa annetaankin vain kymmenen vuoden välein. Eipä siinä mitään, ei lahjoja ole pakko antaa, mutta oli aika epäreilua, että muutos koski myös jo aiemmin aloittaneita työntekijöitä. Mielestäni olisi ollut korrektia, että kaikille niille, jotka olivat siinä vaiheessa jo olleet töissä 1-4 vuotta, olisi annettu lahja omalla vuorollaan (eivät ne olleet mitään kalliita juttuja). Uusi sääntö olisi voinut koskea vasta sen jälkeen töihin tulevia.
Hirveää :( Kun pyydetään taas nimeä korttiin niin sano ettet nyt viitsi laittaa kun ei sinuakaan muistettu. Pikku muistutus kerääjille. Ehkä lähtee tieto eteenpäin, ehkä ei, olet ainakin sanonut. Itsekunnioitus.
Sama. En ole koskaan saanut lahjoja eikä se minua häiritse, mutta miksi joudun maksamaan muille lahjoja?
Tunnen tianteen.Joka kissanristiäisiin ostettiin ja kerättiin.Mutta kun lopetimme työt 10 vuoden jälkeen ,emme saaneet mitään. Inhoan noita työpaikkakeräyksiä
.Ne pitäisi olla nimettömiä ,laittaa johonkin törppöön jos mieli tekee. Inhoan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö miltä tuntuu kun ainoa joka muistaa syntymäpäiväsi on oma äitisi ja isäsi? Näin minulla...
Arvaa miltä tuntuu se, kun omat vanhemmat muistavat muiden sukulaisten, jopa kauan sitten kuolleiden synttärit, mutta ei minun. Tämä ei ole tahallista, vaan vahingossa sattuu aina unohtumaan. Ja minä olen se joka kaiken heille huolehdin.
Joku pummasi sinulle kerätyt rahat? Kysy huviksesi, kävikö näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeää :/
Noh, minuakaan ei muistettu kun esikoiseni syntyi, vaikka ihan vihjailtiin kun olin vielä raskausaikana töissä, että saisin sitten valita jotain kivaa uudelle tulokkaalle myymälän tuotteista.. Oli siis lapsille soveltuvia juttuja siellä myynnissä. No, se olikin p** työpaikka vmäisen pissispomon alaisuudessa. Huonoin ilmapiiri ikinä.
Minulla kokemus myös vuoden takaa tuosta. Täytin pyöreitä, en ollut edes etätöissä vaan toimistolla. Luulin, että muutama meidän isosta henkilökuntamäärästä olisi minua muistanut, mutta ei edes kukkakimppua tullut. Kollega juhli vastaavia päiviä hiukan ennen, ja sai 750 euron lahjakortin matkaan. Tuli kiittämään minua lahjasta ja upeasta matkasta, jossa olin ollut mukana ja sanoi ai niin onnea sinullekin taitaa myös olla pyöreät juhlat sinullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin meillä pitää selkeästi ilmaista, että toivoo muistamista. Kenellekään ei kerätä lahjaa, jos ei ole kertonut, että sellaista odottaa.
Ihanan helpottavaa, kun pyöreitä täyttäessä saattoi etukäteen ilmoittaa, että kiitos ei, minua ei tarvitse erikseen muistaa millään.
Huikean hintaisia lahjoja on jos on 5e/pää summa ja kymmeniä rahan antajia. Voi hitto kelpaisi minullekin 😂 No ei pelkoa, meillä alle 10 ihmistä tiimissä ja summa keräyksissä jotaki 3e. Ei sillä ihmeitä ostella. Välillä kyllä kieltämättä ikävää kerätä kolehtia ja miettiä mitä ostaa. Itse olen se kuka usein lahjoja on hankkimassa, omalla ajalla tietenkin ja kukaan ei oikein meinaa osata antaa vinkkiä mitä ostetaan. Mitään romua ei kuitenkaan viitsi ostaa kun kaikilla on kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö miltä tuntuu kun ainoa joka muistaa syntymäpäiväsi on oma äitisi ja isäsi? Näin minulla...
Arvaa miltä tuntuu se, kun omat vanhemmat muistavat muiden sukulaisten, jopa kauan sitten kuolleiden synttärit, mutta ei minun. Tämä ei ole tahallista, vaan vahingossa sattuu aina unohtumaan. Ja minä olen se joka kaiken heille huolehdin.
Toki kurjaa tuo, mutta tuossa ap asiassa käyttäytyy törkeästi koko iso työyhteisö, jokainen yksilö ajattelee, ettei tuo ihminen ole lahjan arvoinen. Ja ymmärtääkseni runsashenkinen työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kokemus myös vuoden takaa tuosta. Täytin pyöreitä, en ollut edes etätöissä vaan toimistolla. Luulin, että muutama meidän isosta henkilökuntamäärästä olisi minua muistanut, mutta ei edes kukkakimppua tullut. Kollega juhli vastaavia päiviä hiukan ennen, ja sai 750 euron lahjakortin matkaan. Tuli kiittämään minua lahjasta ja upeasta matkasta, jossa olin ollut mukana ja sanoi ai niin onnea sinullekin taitaa myös olla pyöreät juhlat sinullakin.
Olin parille sanonut, että jos keräätte, tarvitsin lahjakortin pyöräliikkeeseen. Kun vanha työmatkapyörä tosi huono, eikä varaa ostaa uutta kun yksinhuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kokemus myös vuoden takaa tuosta. Täytin pyöreitä, en ollut edes etätöissä vaan toimistolla. Luulin, että muutama meidän isosta henkilökuntamäärästä olisi minua muistanut, mutta ei edes kukkakimppua tullut. Kollega juhli vastaavia päiviä hiukan ennen, ja sai 750 euron lahjakortin matkaan. Tuli kiittämään minua lahjasta ja upeasta matkasta, jossa olin ollut mukana ja sanoi ai niin onnea sinullekin taitaa myös olla pyöreät juhlat sinullakin.
Olin parille sanonut, että jos keräätte, tarvitsin lahjakortin pyöräliikkeeseen. Kun vanha työmatkapyörä tosi huono, eikä varaa ostaa uutta kun yksinhuoltaja.
Huh huh. Miten ihmiset voivat olla julmia.
Kehtaisitteko sanoa vuoden päästä, että suututtaa ja surettaa kun ei muistettu.
Arvon sitä, koska aina kun tulee uusi keräys tuntuisi helvetin pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Kehtaisitteko sanoa vuoden päästä, että suututtaa ja surettaa kun ei muistettu.
Arvon sitä, koska aina kun tulee uusi keräys tuntuisi helvetin pahalta.
Ehkä mä sanoisin, vaikka sitä lausetta naurettaisiin varmaan vuosia vuosia.
Eipä tullut hyvä mieli, minulle kerran sattunut vastaavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö miltä tuntuu kun ainoa joka muistaa syntymäpäiväsi on oma äitisi ja isäsi? Näin minulla...
Arvaa miltä tuntuu se, kun omat vanhemmat muistavat muiden sukulaisten, jopa kauan sitten kuolleiden synttärit, mutta ei minun. Tämä ei ole tahallista, vaan vahingossa sattuu aina unohtumaan. Ja minä olen se joka kaiken heille huolehdin.
Minun isä ja äitipuoli laittavat synttärikortit aina lapsille ja miehelleni, minulle tulee tekstari (joskus pari päivää myöhässä).
Ja appivanhemmat muistaa kyllä miehen siskojen puolisoiden synttärit, mutta minun ei. Joskus mietin että mitä pahaa minä olen kellekään tehnyt 🤷🏻
Näistä on pakko tulla paha mieli, jos oot ihminen
Mä en saanut edellisessä työpaikassa lahjaa täyttäessäni pyöreitä (kaikki muut sai) enkä myöskään läksiäislahjaa omalta tiimiltä. Toiselta tiimiltä kyllä, ja heidän kanssaan pidän edelleenkin yhteyttä.