Hei te kaikki jotka olitte lapsena ylivilkkaita riehujia, miltä se tuntui?
Te jotka ette pystyneet kävelemään vaan piti aina juosta. Te joiden oli pakko päiväkodissa koko ajan riehua, kiivetä pöydän päälle nauramaan, itkemään tai rääkymään. Miltä tuntui yrittää rauhoittua kun käskettiin? Itse äärirauhallisena ja jopa flegmaattisena ihmisenä vaikea ymmärtää, mutta haluaisin silti. Mikä on ihanampaa kuin rauhoittua paikalleen unelmoimaan?..
Kommentit (13)
En usko, että lapset jäsentelevät tunnetilojaan tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että lapset jäsentelevät tunnetilojaan tuolla tavalla.
Kysymys oli aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että lapset jäsentelevät tunnetilojaan tuolla tavalla.
Kysymys oli aikuisille.
No jeppis,
aikuiset eivät ehkä tunnista itseään, koska eivät ole lapsena tienneet olevansa ylivilkkaita riehujia eivätkä ole aikuisena enää analysoineet päiväkotikäytöstään silloisten hoitajiensa kanssa.
Itsellä ainakin niin hatarat muistikuvat ajasta ennen kouluikää, etten todella osaa varmaksi sanoa, millainen olin 🙄
Varmmaankin innostuneilta ja tykkäsivät leikkiä. Voimakkaat tunnetilat vaihteli. Itse en ollut tietääkseni adhd, mutta keskivertoa itsenöisempi ja aktiivisempi.
1 kaveri oli auoer ruahallinen, tuntui aina ettö se on liimattu jollain limalla tms maailmaan, kauheasti sai tehdä töitä ettö sai mukaan esim johonkin seikkailuun. Siis ihan hartiavoimin. Edelleen todella rauhantahtoinen ja tasainen henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että lapset jäsentelevät tunnetilojaan tuolla tavalla.
Kysymys oli aikuisille.
Niinpä oli, mutta heidän kokemuksensa ovat silti lapsen kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
⁹
Vierailija kirjoitti:
En usko, että lapset jäsentelevät tunnetilojaan tuolla tavalla.
Kysymys oli aikuisille.
Niinpä oli, mutta heidän kokemuksensa ovat silti lapsen kokemuksia.
Niin entä sitten? Kyll ihmiset lapsuudestaan muistaa yleensä paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
⁹
Vierailija kirjoitti:
En usko, että lapset jäsentelevät tunnetilojaan tuolla tavalla.
Kysymys oli aikuisille.
Niinpä oli, mutta heidän kokemuksensa ovat silti lapsen kokemuksia.
Niin entä sitten? Kyll ihmiset lapsuudestaan muistaa yleensä paljonkin.
Ei voi muistaa havaintoa, jota ei ole tehnyt.
En muista, mun elämäkerrallinen muisti on todella huono, mikä on yleistä adhd-ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
⁹
Vierailija kirjoitti:
En usko, että lapset jäsentelevät tunnetilojaan tuolla tavalla.
Kysymys oli aikuisille.
Niinpä oli, mutta heidän kokemuksensa ovat silti lapsen kokemuksia.
Niin entä sitten? Kyll ihmiset lapsuudestaan muistaa yleensä paljonkin.
Ei voi muistaa havaintoa, jota ei ole tehnyt.
No voi elämä mikä ongelma täytyy tästäkin tehdä. Jos et sinä muista mitään lapsuudestasi niin ei tarvi kertoa.
Joskus aikuiset sai sävereitä mun tutkimuksista tai niiden jäljistä tai urheilullisista tempuista. En oikein ymmärtänyt niiden ongelmia.
Pelkäsivät että satutan itteäni ja toisaalta kaikkea purkamaani ei saanut kasaan
Tosin ei aina ollut tarkoituskaan saada
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että lapset jäsentelevät tunnetilojaan tuolla tavalla.
Kysymys oli aikuisille.
No jeppis,
aikuiset eivät ehkä tunnista itseään, koska eivät ole lapsena tienneet olevansa ylivilkkaita riehujia eivätkä ole aikuisena enää analysoineet päiväkotikäytöstään silloisten hoitajiensa kanssa.Itsellä ainakin niin hatarat muistikuvat ajasta ennen kouluikää, etten todella osaa varmaksi sanoa, millainen olin 🙄
No eiköhän se meininki ylivilkkailla jatku hyvin samanmoisena pitkälle kouluikäänkin.
Vierailija kirjoitti:
En muista, mun elämäkerrallinen muisti on todella huono, mikä on yleistä adhd-ihmisille.
Ai onko? En ole huomannut itselläni tai lähipiirissä.
T: ADHD
Vai tuliko teistä kaikista menestyviä yrityspomoja, joilla ei ole aikaa roikkua vauvapalstalla?....