Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia psyykelääkkeiden käytöstä kriisitilanteessa?
20.04.2022 |
Onko jollain täällä kokemusta psyykelääkkeiden käytöstä kriisitilanteessa ilman, että olisi mitään ns oikeaa masennusta?
Tilanne on vaan niin kuormittava, että oma pää ei enää jaksa ja en saa nukuttua. Jotta saan arjen pyörimään yksin kahden tuentarpeisen erityislapsen kanssa, lääkäri tarjosi nyt pillereitä avuksi. En siis koe olevani masentunut sinällään, mutta elämäntilanne on niin äärimmäisen kuormittava, että jotain on pakko tehdä että oma pää jaksaa. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta tukea on haettu, mutta niin kauan kun katsotaan että järki juoksee vanhemman päässä, ei mitään ole tarjolla. Lääkkeet minulle oli eka konkreettinen apukeino. Ajattelin, että josko näiden voimilla jaksaisin sitten vielä taistella lisää... Onko lääkkeet auttaneet?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle, ap!
Jos olet jo hakenut apua lääkäriltä, miksi ihmeessä täältä kyselet neuvoa lääkkeiden suhteen?
Sinuna kokeilisin, tuskin siitä haittaakaan on.
Mutta jaksamista!Kiitos! Kyselen kokemuksia, sillä en ole ikinä syönyt mitään lääkkeitä enkä oikein tiedä mitä odottaa. Hieman jännittää, aika helposti laitettiin reseptit kouraan. Ap
Rohkeasti otat vaan määrätyn annoksen. Muista myös että joissain lääkkeissä on sellainen ominaisuus että täytyy saavuttaa ns. hoitotaso ennen kuin tietää miten ne tehoavat oikeasti. Eli ei saa jättää ottamatta sellaisia olon mukaan. Toisissa lääkkeissä on aluksi myös jotain sivuvaikutuksia joita moni saattaa pelästyä mutta ne menevät myös usein ohi kun elimistö niihin ensin tottuu.
Jos voimavaroja ei ole ja jotain apua tunnet saavasi niistä niin ota ihmeessä. Mikä vain mikä auttaa kantamaan sen hankalimman ajan yli ja jossa ei ole pahempia sivuvaikutuksia/riippuvuutta on järkevää kriisitilanteissa. Tarvitset mielestäni kuitenkin jonkinlaista muutosta tilanteeseesi koska sehän se on mikä saa sinut voimaan pahoin pohjimmiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ystävällistä viesteistä! Tällä hetkellä toimintakyky on niin alentunut, etten suoriudun töistäni. Autan työkseni muita, joten nyt ei ole mitään mistä antaa. Lasten asioiden vuoksi tuntuu, että minun on pakko saada itseni mahdollisimman hyvään kuntoon psyykkisesti, jotta jaksan jatkuvat raivarit kotona. Toki tilanne on ihan kestämätön, mutta monesta suunnasta on nyt tukiviritelmät käynnissä, yhtään käytännön toimea ei vaan vielä ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ystävällistä viesteistä! Tällä hetkellä toimintakyky on niin alentunut, etten suoriudun töistäni. Autan työkseni muita, joten nyt ei ole mitään mistä antaa. Lasten asioiden vuoksi tuntuu, että minun on pakko saada itseni mahdollisimman hyvään kuntoon psyykkisesti, jotta jaksan jatkuvat raivarit kotona. Toki tilanne on ihan kestämätön, mutta monesta suunnasta on nyt tukiviritelmät käynnissä, yhtään käytännön toimea ei vaan vielä ole. Ap
Lääkkeiden sijaan miten olisi sairasloman hakeminen? Saisit sillä vähän sitä kuormitusta alas.
Vierailija kirjoitti:
Itkeminen loppui ainakin ekaan ketiapiinipilleriin... Mutta eihän tässä mitään järkeä ole!
Taustalla siis vaikea avioero, eksä joka pelaa lapsilla, huoltajuuskiista, lasten psyykkinen oireilu, ero hyvästä parisuhteesta kaiken em. vuoksi. Tämä suhde olikin mulle ainoa ns. voimavara ja nyt sitten pitää jaksaa jotenkin kemiallisin keinoin kait. Ap
Kai se on parempi turruttaa pahaa oloaan lääkkeillä kuin alkoholilla? Näin itse ainakin ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen ainakin kannattaa muistaa että masennuslääkkeiden paras teho ilmenee vasta 2-3kk kuluttua ja suuremmalla annoksella kuin aloitusannos.
Eli jos nyt on kriisi, niin et välttämättä pariin kuukauteen vielä saa masennuslääkkeestä apua mutta sen jälkeen helpottaa.
Eri asia sitten bentsot mutta niitä ei syystä määrätä kovin helposti kun porukka jää koukkuun.
Ketiapiini ei ole masennuslääke.
Sehän nimenomaan on masennuslääke. Seuraavassa suora lainaus tutkimuksista "Toisen polven psykoosilääke ketiapiini on matalalla 50–300 mg annoksella tehokas depression hoidossa myös monoterapiana."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ystävällistä viesteistä! Tällä hetkellä toimintakyky on niin alentunut, etten suoriudun töistäni. Autan työkseni muita, joten nyt ei ole mitään mistä antaa. Lasten asioiden vuoksi tuntuu, että minun on pakko saada itseni mahdollisimman hyvään kuntoon psyykkisesti, jotta jaksan jatkuvat raivarit kotona. Toki tilanne on ihan kestämätön, mutta monesta suunnasta on nyt tukiviritelmät käynnissä, yhtään käytännön toimea ei vaan vielä ole. Ap
Lääkkeiden sijaan miten olisi sairasloman hakeminen? Saisit sillä vähän sitä kuormitusta alas.
Olin pari päivää pois töistä juuri ja pääsiäisen alle, onneksi tässä oli kevyempi työjakso juuri edessä eikä töitä hetkeen ole. Se on siis otettu pois, en voi itkeä töissä.. ap
En tiedä, onko olemassa oikeaa ratkaisua - ottaako lääkkeitä vai ei. Punnitse asiaa rauhassa. Oletko kuitenkin toimintakykyinen? Itse aloitin aikanaan SNRI-lääkityksen, kun uuvuin totaalisesti ja sen myötä ahdistuin. Edelleen yli 10 vuotta myöhemmin syön lääkettä. Haittavaikutukset ovat nykyään suuremmat kuin hyödyt, mutta vieroittuminen on aivan h*lvetin vaikeaa. Nykyään lääkärit tykkäävät määrätä psykoosinestolääkkeitä pienin annoksin ties mihin vaivaan ja oireiluun. Bentsoja taas ei enää määrätä kuin hyvin, hyvin varovaisesti. Kukaan ei kuitenkaan ole tippaakaan huolissaan SSRI- ja SNRI-lääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä, sivuvaikutuksista, saati niiden koukuttavuudesta. Mitä tahansa teetkin - toivotan voimia ja jaksamista. Elämäntilanteesi kuulostaa kuormittavalta ja raskaalta. Päivä kerrallaan ja joskus suunta on taas vaihteeksi ylöspäin.