Mistä syystä jollekin ihmiselle hymyillään enemmän kuin toiselle?
Johtuuko se siitä, että häntä pidetään harmittomana, vai mitä muita syitä voi olla?
Kommentit (12)
Mulle hymyillään ihan hirveesti. Pienet lapset huomaavat ja hymyilevät. Naiset ja kauppojen myyjät, kassat. Miehet ei koskaan, vaikka sitä naisena toivoisin. Kotiin tullessa pitää aina varmistaa oliko naamassa nokea, vai mitä ne niin katdoi ja hymyili...? Ja kaikki vastaan tulevat koirat myös rakastaa mua.
Hymyilen aika paljon, mutta useiten silloin, kun haluan jostain tilanteesta/keskustelusta äkkiä pois
Taitaa olla niin, että iloisen ja myönteisen näköinen saa osakseen hymyjä. Jos on totinen tai nyrpeä, eipä
se herätä myötämielisyyttä ihmisissä.
Jostain syystä pikkulapset on hymyileviä ja vilkuttavat minulle, vaikka luulen olevani totinen. Silloin on
kiva hymyillä lapselle takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle hymyillään ihan hirveesti. Pienet lapset huomaavat ja hymyilevät. Naiset ja kauppojen myyjät, kassat. Miehet ei koskaan, vaikka sitä naisena toivoisin. Kotiin tullessa pitää aina varmistaa oliko naamassa nokea, vai mitä ne niin katdoi ja hymyili...? Ja kaikki vastaan tulevat koirat myös rakastaa mua.
Apua, ihan kuin mä olisin kirjottanu tämän! Kaima.
Mulla on täysin samanlaista! Koirat kääntyy katsomaan kadulla heti ja pyöräillessäkin.
Olen myös muiden eläintenkuiskaaja. Vain minusta esim perheeni siat, lampaat ja hevoset tykkäsivät....
Meillä on hyvä aura 💕 saisi ne ihanat miehetkin meidät huomata
Toisilla on positiivinen perusilme. Mulla on se Resting Bitch Face (RBF) mulle ei hymyillä. Ja ihan ok, haluankin olla rauhassa. Tosin jotkut lapset jostain syystä hymyilevät, tällöin on pakko vastata hymyyn.
En tiedä, joillakin ihmisillä tuntuu olevan sellainen "aura" että he vaan herättävät helposti lähsestyttävän olon. Ettekö muka ole itse koskaan törmänneet ihmiseen, jolle on yllättävän helppoa höpötellä niitä näitä, vaikka normaalisti ette jokaiselle vastaantulijalle hölötä yhtä levollisin mielin? Ja näiden ihmisten kanssa tulee jopa vähän estoton olo, että tekee mieli kertoa vähän liikaakin itsestään, vaikka sehän on ihan ventovieras tyyppi. No ne on varmaan just näitä tyyppejä. Ne vaan jotenkin osaa rikkoa jään heti olemuksellaan ja rentoudellaan. Ja monesti sitten näistä tyypeistä juuri lapset ja eläimetkin tykkää. Olen vähän kateellinen noille tyypeille. Itse olen varautunut ja minua lapsetkin pelkää, vaikka olen ihan lupsakan näköinen täti ja sielultani hyväntahtoinen. Oon aina kadehtinut ihmisiä, jotka ovat kuin kala vedessä muiden ihmisten seassa. Kaikki tykkää heistä, kaikki hymyilee heille ja sitten mua katsotaan epäröivästi kuin jotain sarjamurhaajaa.
Koiratko ne vaan huomaa sen auran? Naapurilla on ollut tän 40 v aikana kolme koiraa. Kaikki ne on aina mun pihalla. Yhtenä ystävänpäivänä heräsin koiran haukuntaan ja kun menin ovelle siellä istui naapurin koira, hyppäsi ja antoi nuolaisun suulle ja juoksi pois. Ainut suukko ystävältä. Ois se ollut kiva saada pusu mieheltä naapurista.
Vierailija kirjoitti:
Hymyilen aika paljon, mutta useiten silloin, kun haluan jostain tilanteesta/keskustelusta äkkiä pois
Itsekästä toimintaa, oletko se sama joka oli ilkeä sille sh opiskelijalle?
Jos itse hymyilet etkö tienyt hymy tulee aina takaisin. Jos kohtelet muita,ninkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan sinulla olisi aitoja ystäviä.Jos kunioitaisit edessä olevaa ihmistä,sinuakin kunioitetaisin.Jos oppisit kuuntelemaan mitä itse puhut edessä olevalle ihmiselle ja mitä hän sinulle,sinulla olisi ystäviä,ei tuttavia!.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, joillakin ihmisillä tuntuu olevan sellainen "aura" että he vaan herättävät helposti lähsestyttävän olon. Ettekö muka ole itse koskaan törmänneet ihmiseen, jolle on yllättävän helppoa höpötellä niitä näitä, vaikka normaalisti ette jokaiselle vastaantulijalle hölötä yhtä levollisin mielin? Ja näiden ihmisten kanssa tulee jopa vähän estoton olo, että tekee mieli kertoa vähän liikaakin itsestään, vaikka sehän on ihan ventovieras tyyppi. No ne on varmaan just näitä tyyppejä. Ne vaan jotenkin osaa rikkoa jään heti olemuksellaan ja rentoudellaan. Ja monesti sitten näistä tyypeistä juuri lapset ja eläimetkin tykkää. Olen vähän kateellinen noille tyypeille. Itse olen varautunut ja minua lapsetkin pelkää, vaikka olen ihan lupsakan näköinen täti ja sielultani hyväntahtoinen. Oon aina kadehtinut ihmisiä, jotka ovat kuin kala vedessä muiden ihmisten seassa. Kaikki tykkää heistä, kaikki hymyilee heille ja sitten mua katsotaan epäröivästi kuin jotain sarjamurhaajaa.
💕🤗🤗😄😄☀ et varmasti ole sarjamurhaajan näköinen.
Kirjoitit hauskasti ja kaikki niin totta!
Joillain on sellaiset silmät että niitä kun katsoo, hypnotioituu, alkaa pölöttämään, avautua liikaa!
Vierailija kirjoitti:
Mulle hymyillään ihan hirveesti. Pienet lapset huomaavat ja hymyilevät. Naiset ja kauppojen myyjät, kassat. Miehet ei koskaan, vaikka sitä naisena toivoisin. Kotiin tullessa pitää aina varmistaa oliko naamassa nokea, vai mitä ne niin katdoi ja hymyili...? Ja kaikki vastaan tulevat koirat myös rakastaa mua.
Sun pimppatuoksuu niistä mukavalta :)
On muuten vaan haaskan näköinen.