2 poikaa muutti kotoa ja nyt on vihdoin aikaa ja rahaa itselle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko AP mielestäsi totta, että aikuistuvat teini-ikäiset pojat syövät ihan konkreettisesti vanhemman köyhäksi? Tätä moni tuttava valittaa, mutta meille tämä ei ole vielä ajankohtainen asia.

Teinipojat syö paljon. Aina lapsen muuttaessa huomaa, miten ruokakulut pienenee, mutta niin pienenee myös sähkö- ja vesimaksut. Kotitöiden määräkin vähenee.

Eikö teidän pojat tehneet kotitöitä?

Olen uusi kirjoittaja, mutta haluaisin sanoa mielipiteeni tähän kotitöiden tekemiseen. Itse en koskaan edellyttänyt pojiltani kotitöiden tekemistä. Oli pitkät koulupäivät, siihen päälle kotitehtävät. Ulkoillakin piti ehtiä, ja nukkua riittävästi.  - Mutta kun muuttivat omilleen, niin huomasin että siistimpää huushollia he pitivät kuin minä. Kun saa oman kolon, niin on myös innostusta pitää se siistinä ja kokeilla omia kokkaustaitoja.   - Ei kaikissa perheissä tarvitse menetellä samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko AP mielestäsi totta, että aikuistuvat teini-ikäiset pojat syövät ihan konkreettisesti vanhemman köyhäksi? Tätä moni tuttava valittaa, mutta meille tämä ei ole vielä ajankohtainen asia.

Teinipojat syö paljon. Aina lapsen muuttaessa huomaa, miten ruokakulut pienenee, mutta niin pienenee myös sähkö- ja vesimaksut. Kotitöiden määräkin vähenee.

Eikö teidän pojat tehneet kotitöitä?

Olen uusi kirjoittaja, mutta haluaisin sanoa mielipiteeni tähän kotitöiden tekemiseen. Itse en koskaan edellyttänyt pojiltani kotitöiden tekemistä. Oli pitkät koulupäivät, siihen päälle kotitehtävät. Ulkoillakin piti ehtiä, ja nukkua riittävästi.  - Mutta kun muuttivat omilleen, niin huomasin että siistimpää huushollia he pitivät kuin minä. Kun saa oman kolon, niin on myös innostusta pitää se siistinä ja kokeilla omia kokkaustaitoja.   - Ei kaikissa perheissä tarvitse menetellä samalla tavalla.

Niin, onnistuu jos on muuten kasvatettu huomioivuuteen ja hyvään käytökseen. Mutta yleensä nämä asiat menevät käsi kädessä. On myös eri asia antaa vapautus kotitöistä kuin alun perin olettaa, ettei herraa ja hidalgoa sovi sellaisten ääreen edes kuvitella. 

Toivottavasti kukaan ei tee kuten mummuni, paapoi nuorimmaistaan, poikaa. Pariskunta asui mummun luona, lapsia tuli joka ohrille, edes pyykkejä ei pariskunta viitsinyt pestä. Mummurukkani maksoi ruuat ja pariskunta hassasi omat rahat. Sitten rakensivat talon johon muuttivat. Taloudenpito oli holtitonta ja talo meni pakkomyyntiin muutaman vuoden kuluttua.

Kotonani meitä mukuloita oli neljä, nuorin kauan kaivattu poika, joka lusikin sitten kotona niin kauan, että äiti epätoivoisena minulta kyseli, miten ”Villen” saisi jo lähtemään.

😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko AP mielestäsi totta, että aikuistuvat teini-ikäiset pojat syövät ihan konkreettisesti vanhemman köyhäksi? Tätä moni tuttava valittaa, mutta meille tämä ei ole vielä ajankohtainen asia.

Teinipojat syö paljon. Aina lapsen muuttaessa huomaa, miten ruokakulut pienenee, mutta niin pienenee myös sähkö- ja vesimaksut. Kotitöiden määräkin vähenee.

Eikö teidän pojat tehneet kotitöitä?

Olen uusi kirjoittaja, mutta haluaisin sanoa mielipiteeni tähän kotitöiden tekemiseen. Itse en koskaan edellyttänyt pojiltani kotitöiden tekemistä. Oli pitkät koulupäivät, siihen päälle kotitehtävät. Ulkoillakin piti ehtiä, ja nukkua riittävästi.  - Mutta kun muuttivat omilleen, niin huomasin että siistimpää huushollia he pitivät kuin minä. Kun saa oman kolon, niin on myös innostusta pitää se siistinä ja kokeilla omia kokkaustaitoja.   - Ei kaikissa perheissä tarvitse menetellä samalla tavalla.

Sinullako ei ollut pitkiä päiviä töissä?

Toivottavasti nämä kasvattamani toljakkeet eivät odota, että vaimo hoitaa kaikki kotityöt, kun mutainen heidät siihen opettanut.

Koti on paikka, jossa kaikki tekevät osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko AP mielestäsi totta, että aikuistuvat teini-ikäiset pojat syövät ihan konkreettisesti vanhemman köyhäksi? Tätä moni tuttava valittaa, mutta meille tämä ei ole vielä ajankohtainen asia.

Kyllä ne syövät ja varsinkin jos urheilevat. Itse en muuta odota kuin sitä, että nuo jalkapalloilevat, vielä kotona eli mun kanssa asuvat kolme pohjatonta vatsaa muuttavat pois. Mun rahat tosin loppuu ennen sitä. Ne menee kaikki ruokaan.

Kuinka paljon teillä menee kuukaudessa ruokaan rahaa?

Meillä on kolme 16-20 vuotiasta minun ja mieheni lisäksi. Ruoka on normaalia kotiruokaa ja nuorin syö myös koulussa päivällä. Rahaa menee nykyään noin 1200 e/kk ruokaan.

Meillä menee ruokaan tuo summa, vaikka mies puuttuu. Pojat ovat 14-, 15- ja 17-vuotiaita enkä voi ymmärtää miten ne voivat syödä niin tolkuttomasti. Laitan normaalia kotiruokaa ja juoksen aleruokien perässä ja nyystän kaikesta missä vaan on mahdollista. Lapsilisät ja Kelan maksamat minimielarit on menny poikien omiin menoihin kuten vaatteisiin, kenkiin ja jalkapallon kausimaksuihin. 15-vuotias olis halunnu jonkun hemmetin Segwayn, mutta oli pakko sanoa että ei pystytä ostamaan edes kympin tennareita jos ei syöminen vähene. Julmaa mut ei meinaa muuta enää osata.

Voisko ne teinit osallistua elatukseensa jollain summalla? Just esim. toi vesilasku ja mitä nyt eniten kuluja tekevät? Ruokalaskusta jotain? Sen verran töihin että tienaavatkin jotain? 

Ei muuta, ku kassi käteen ja pulloja keräämään.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin 30-vuotias tytär asuu edelleen vanhempiensa kanssa. On jonkin sortin taiteilija. Sääliksi käy koko perhettä. Tuntuu onnettomilta jokainen heistä.

Ja ratkaisu on aktiivimallin orjaksi päätyminen Kelan tuilla vuokrakuutioon?

Kommuunissa voi sentään elää jonkun aikaa vaikka tuloitta (esim. suojaa karenssissa hyvin kun voi neuvotella asumiskulunsa maksut myöhemmäksi), mutta oy-omisteisessa vuokrakuutiossa häätö tulee nopeasti kadulle jonka jälkeen paluuta ei ole.

Olisipa kiva tavata taiteilija-neiti jota ei rahan kerääminen kiinnosta. Ei minuakaan.