Jos salaa rakastat ystävää joka kertoo menevänsä naimisiin…
Kerrotko hänelle tunteistasi? Vaikenetko (iäksi)?
Tämä tilanne nyt. Itse naimisissa. Miespuolinen ystävä menossa naimisiin, ovat olleet viime kesästä asti kihloissa, eivät ole siitä kertoneet mutta sain tietää toista kautta ja kysiyin asiatta… myönsi… kysyin aikooko viedä vihille niin kuulema kyllä - ajankohtaa ei ole päätetty vaan vielä.
Hymyilin toki ja olin kuin ei mitään. Sisältä itkin.
Kertoako tunteista vai ei?
Minä olen 41v, tuo mies 56 ja tuleva vaimonsa 48v.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
No en kertoisi. En jaksa kokoajan puhua tunteistani muille ihmisille ellei joku erikseen kysy, ne ovat omalla vastuullani kuitenkin. Jos olisin naimisissa, rakastaisin puolisoani kuitenkin enemmän enkä haluaisi rikkoa sitä mikä oltaisiin yhdessä rakennettu.
Ihanan naiivia!
Tämä muistuttaa kovasti kauan sitten kokemaani.
Olin kuolettavasti rakastunut ihanaan miehen ja suunnittelin, että menisimme aikanaan naimisiin.
Sitten kerran kun tapasimme mökillä, hänellä olikin mukanaan joku tyhmä blondi. Sydämeni särkyi niin, että kylkiluissa asti rutisi. He kyllä menivät naimisiin jonkin ajan kuluttua.
Puolustuksekseni on sanottava, että olin 10-vuotias ja tuo komistus yli 20.
- Onneksi hän ei koskaan saanut tietää tunteistani ja minäkin tuosta toivuin. Kokemuksesta viisastuneena olen sittemmin harrastanut vain kahden ihmisen välisiä molemminpuolisia rakkauksia. - Samaa suosittelen muillekin.
Kuulostaa jotenkin vanhanaikaiselta, että pitäisi kertoa juuri silloin kun mies menee naimisiin. Miksei jo silloin, kun mies aloittaa suhteen?
En oikein ymmärrä kysymystä. Jos mies seurustelee jonkun toisen kanssa ja aikoo mennä hänen kanssaan naimisiin, niin miksi ihmeessä haluaisin kertoa hänelle, että olen häneen rakastunut? Sehän aiheuttaisi minulle vain lisää kärsimystä, ja ehkä sille miehellekin, kun hän joutuisi olemaan pahoillaan puolestani ja se varjostaisi hänen iloaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tuhoaisi monen elämää…
Millälailla se tuhoaisi kenenkään elämää? En toki kannata kertomista.
Ap:n aviomiehen elämä menee pilalle, kun hän saa tietää ap:n rakastavan toista miestä.
Ystävämiehen morsiamen elämä menee pilalle, jos sulhanen jättää hänet ja peruuttaa häät.
Ystävämiehen elämä menee pilalle: joko hän menettää rakastamansa morsiamen luullessaan että ap olisi parempi tai sitten elää onnettomassa avioliitossa miettien, että olisiko kuitenkin pitänyt valita ap.
No taitaa olla varsin epätodennäköistä, että se ystävämieskin rakastaisi ap:ta salaa, vaikka on menossa toisen kanssa vihille. Yleensä mies, joka on ihastunut naispuoliseen ystävään, tekee jossain vaiheessa aloitteen.
^ Niinpä!
Juuri siksi epäilen että kannattaako ikinä kertoa, pilaanko vain kaiken? Olisi varmaan pyytänyt johonkin tai kysellyt vihjailevia, jos jotain tunnetta olisi…?
Ap
Oon vähän eri mieltä kuin enemmistö, joka kannattaa hiljaa olemista. Musta se on feikkiä ja väärin kaikkia kohtaan. Surkeaa, että olet elänyt noin monta vuotta. Aloita kertomalla miehellesi, hänellä on oikeus tietää.
Vierailija kirjoitti:
Oon vähän eri mieltä kuin enemmistö, joka kannattaa hiljaa olemista. Musta se on feikkiä ja väärin kaikkia kohtaan. Surkeaa, että olet elänyt noin monta vuotta. Aloita kertomalla miehellesi, hänellä on oikeus tietää.
Olemme mieheni kanssa keskustelleet vuosien varrella ”mitä jos ihastuu toiseen”. Hänen kantansa on, että niin kauan kun ei petä eikä päätä lähteä, ei asialla ole hänelle merkitystä.
Eli en saavuta mitään hänen kanssaan keskustelemalla. Korkeintaan pahaa mieltä kaikille koska mitään konkreettista ei tapahdu nyt.
Olisi reilua kaikkia kohtaan kertoa. Mutta pelkään pilaavani yståvyyssuhteeni ja myrkyttäväni sitten myös liittoni ilmapiiriä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tuhoaisi monen elämää…
Kenen elämä siinä nyt tuhoutuisi? Korkeintaan ap nolaisi itsensä ja ystävyys loppuisi/muuttuisi kiusalliseksi.
Ei tasapainoinen aikuinen ihminen edes mieti tuollaisia tunnustuksia tuossa vaiheessa. Juna meni jo, sikäli kun siihen olisi ikinä ollut mahdollista noustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tuhoaisi monen elämää…
Kenen elämä siinä nyt tuhoutuisi? Korkeintaan ap nolaisi itsensä ja ystävyys loppuisi/muuttuisi kiusalliseksi.
Ei tasapainoinen aikuinen ihminen edes mieti tuollaisia tunnustuksia tuossa vaiheessa. Juna meni jo, sikäli kun siihen olisi ikinä ollut mahdollista noustakaan.
No, mun mielestä tuossa on ihan riittävästi syitä arastella kertomista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tuhoaisi monen elämää…
Kenen elämä siinä nyt tuhoutuisi? Korkeintaan ap nolaisi itsensä ja ystävyys loppuisi/muuttuisi kiusalliseksi.
Ei tasapainoinen aikuinen ihminen edes mieti tuollaisia tunnustuksia tuossa vaiheessa. Juna meni jo, sikäli kun siihen olisi ikinä ollut mahdollista noustakaan.
Tässä aluksi kehoitetaan kertomaan ja sitten sanotaan ettei ”tasapainoinen aikuinen” tekisi näin… Hmm… eli mitä tässä halutaan sanoa?
Pitäisi varmaan ensin pohtia oman nykyisen avioliiton tila. Miten se voi jatkua, jos on niin palavasti rakastunut toiseen? Raukkamaista pettämistähän tuo on. Eiköhän se avioliitto pitäisi ensin saattaa päätökseensä tai tehdä korjausliike jos siihen haluaa jäädä.
Vasta sitten pohtia muita vaihtoehtoja, jos eroon päätyy.
No en kertoisi. En jaksa kokoajan puhua tunteistani muille ihmisille ellei joku erikseen kysy, ne ovat omalla vastuullani kuitenkin. Jos olisin naimisissa, rakastaisin puolisoani kuitenkin enemmän enkä haluaisi rikkoa sitä mikä oltaisiin yhdessä rakennettu.