Te, joilla velaton koti reilusti alle 40veenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin opiskelemaan suoraan lukiosta. Oli rippilahjarahoja ym tilillä. Huonekaluja saatiin vanhemmilta ja isovanhempien vintiltä söpöjä vanhoja. Opiskeluaikana asuttiin kesät ilmaiseksi vanhemmilla, saatiin koko kesätyötuotto 3 kk palkat x 2 säästöön talven varalle. Ei tarvinnut nostaa opintolainaa. Ei syöty ulkona. Asumistuki edullisessa opiskelija-asunnossa. Valmistuttiin ja saatiin heti töitä. Asuttiin kaksiossa. Ei ollut lainaa, joten heti ekana työvuonna jäi säästöön jotain 10 000. Vanhemmat lainasi puolet asuntoon. Maksettiin ekat vuodet mahdollisimman paljon lainaa, ei matkusteltu tms tuhlailtu. Ostettiin kuitenkin kaikki, mitä tarvittiin esim. uudet huonekalut uuteen kotiin. Hypättiin ylimääräisten lyhennysten ansiosta siis monen kuukauden korkojen yli (kun maksettiin kahden kuukauden lyhennykset kerralla eikä mennyt kuin ns. yhden kuukauden korot). Sitten lopussa, kun lainaa oli enää vähän niin ei ollut niin kiire maksaa, kun korko oli jo pieni.

Mutta jos on valmiiksi opintolainaa tai pikavippejä niin ymmärrän, että vaikea saada maksettua asuntolainaa. Kannattaa säästää opiskeluaikana jo :) 

Teitäkin oli kaksi ja saitte puolet omarahoitusosuudesta lainaksi vanhemmiltanne, minkä lisäksi työllistyitte heti valmistuttuanne eikä teillä ollut opintolainaa. Nykyisin lainansaanti tuskin jää kiinni mistään opintolainasta vaan itse omarahoitusosuuden säästäminen vie vuosikausia etenkin pk-seudulla eikä lainaa noin vain saa esimerkiksi määräaikaisen työsopparin vuoksi.

En ole edellinen, mutta vastaan sinulle "mitä sitten?" Tässä ketjussa kysyttiin erilaisten ihmisten tilanteista. Ei vaadittu, että vastaajien pitää olla sinkkuja ja köyhistä perheistä. 

Minä en kerro omaa tilannettani kokonaan, mutta sen verran, että asuin kotona pitkään ja säästin. Moni ei halua tehdä niin, vaikka voisi. Joskus on tosiaan kyse valinnoista. Huomaa sana 'joskus', jotta et tule huomauttamaan, etteivät kaikki voi tehdä valintoja. 

Vierailija kirjoitti:

15 vuoden laina-aika ja korko vaihteli 4%-6%. Maksoimme tosin koko lainan pois 8 vuodessa tekemällä ylimääräsiä lyhennyksiä ja asumalla kauemmin tässä tilavassa ja hyväpohjaisessa yksiössä. Huonekorkeus 3,6 m, nukkumaparvi sekä vaatehuone eli todella toimiva koti, joka oli käytännössä melkein yhtä olohuonetta asumiseen. Mihin tarvitaan erillisiä makuuhuoneita? Yksiöön syntyi myös esikoisemme ja yksiö oli helppo koti pienelle perheelle. Jäi aikaa kaikkeen muuhun kuin siivoamiseen ja tavaramäärä pysyi vähäisempänä.  Emme hankkineet autoakaan, kun huomasimme, että siinähän säästi. Työmatka oli 10 min kävellen ja kaikki palvelut lähellä. Yksiön hinta kaksinkertaistui. Oli helppoa ostaa isompi asunto.

Mä niin toivoin, että tyttären tarina olisi mennyt jotenkin näin. Autoimme häntä alkuun, oli 75000€ sijoituksia 18-vuotiaana ja sai asua edullisesti meidän omistamassa asunnossa, joka oli 37-neliöinen kaksio. Kuvioon tuli puoliso ja myimme asunnon heille edullisesti, kuitenkin niin ettei veroja mennyt. Töihin ja kouluun tuosta ei päässyt kävellen, mutta tytär kulki metrolla Otaniemeen, molemmissa päissä lyhyt kävelymatka ja puolessa tunnissa pääsi kotoa töihin & opiskelemaan. Vävyllä oli auto ja sitten piti hankkia moottoripyöräkin. Tuli undulaatit ja tuli koira ja muutakin tavaraa, niin alkoi käydä ahtaaksi. 

Kun etsivät isompaa kotia, niin toiveita oli kovasti, vaikka tuota ensimmäistäkin asuntoa oli lyhennetty vasta vähän. Löytyi sitten paritalo Espoosta, jossa oli pieni myyntihinta ja iso yhtiölaina ja valinnainen vuokratontti. Yhtiölainassa oli alkuun lyhennysvapaata niin, että yhtiön valmistumisen jälkeen ensimmäinen lyhennys oli vasta neljän vuoden päästä. Tietenkin piti hankkia myös toinen auto. Nyt näillä sankareilla on autoista lainaa sellaiset 80k€, opintolainoja yhteensä 40k€, asuntolainaa reilut 50€ ja yhtiölainaa 235€, yhteensä yli 400k€. Ikää heillä on 21v ja 22v ja voin luvata, että eivät ole nelikymppisinä vielä velattomia. 

Ensimmäisen ja toisen asunnon välissä ostivat vielä veneenkin, johon olivat venemessuilla hurahtaneet. Asunnonvaihtoa autoimme noin 15k€ verovapailla lahjoituksilla ja lainaamalla myyntihinnan siksi aikaa, kunnes saavat muutettua ja myytyä ensimmäisen asuntonsa pois. Tässä kohtaa kiristeltiin hampaita, kun tuo venekin (24k€) oli menty ostamaan. Sitten tuli toinen, aivan liian kallis auto ja olen jo alkanut ajatella, pitäisikö meidän yrittää löytää jostain parempi perillinen. Omallemme olemme antaneet perusteellisen talouskasvatuksen ja se tuntui alkuun kantavan, mutta puolison myötä kaikki tuntuu menevän ranttaliksi. 

Fiksummalla rahankäytöllä näillä olisi ihan erilainen tilanne. Sen ensimmäisen asunnon ajatus oli, että pääsisi mahdollisimman varhain maksamaan sitä omaa asuntolainaa, mikä auttaisi kartuttamaan omaisuutta pidemmällä tähtäimellä ja helpottaisi seuraavan asunnon ostoa. Nyt on vähän syyllinenkin olo, kun autoimme seuraavankin asunnon kanssa ja sen sijaan että olisivat reippaasti lyhennelleet asuntolainaa parantaakseen tilannettaan, ovat ottaneet silmät ja suut täyteen velkaa. Jos joutuvat muuttamaan halvempaan asuntoon, kun eivät selviä yhtiölainan lyhennyksistä, niin en aio kyllä toista kertaa mennä muutossa auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

erikoista että ihmisillä löytyy nyt niitä vakituisia työpaikkoja kun on valitettu että on vaan pätkätyötä. voitte laittaa hieman vuosilukua tai omaa nykyistä ikää kehiin koska välillä tuntuu että olitte 30 vuotiaita lainan ottajia 80 luvulla.

Minulla oli vakityöpaikka, kun otettiin asuntolaina. Työpaikka lähti alta kolme vuotta myöhemmin. Olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla, työttömänä ja pätkätöissä siellä täällä. Oli tiukkaa maksaa asuntolainaa, mutta sitten helpotti, kun saatiin se maksettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän varmaan riippuu mistä ja millaisen omistaa. Mitä väliä jos on maksanut peräkyliltä omakotitalosta velat vaikka jo kolmekymppisenä verrattuna joihinkin arvo-asuntoihin suurissa kaupungeissa tms.

No sama asiahan se on vaikka se olisi missä. Velaton koti on velaton koti.

Onhan se absurdi keskustelunaihe noin yleensä kun velattomia asuntoja on maan taivaan väliltä. Kaikilla työssäkäyvillä on mahdollisuus olla velattomia kolmekymppisinä jos ostaa riittävän halvan talon.

Niin sitä luulisi. Mutta lainan saamiseksi pitää olla omia säästöjä. Osa ihmisistä tuntuu olevan kyvyttömiä säästämään kohtuuhyvistä tuloista huolimatta. Ei ole itsehillintää mielitekojen suhteen, pitää olla kivaa heti nyt, matkustellaan ja käydään hienoissa ravintoloissa ja ostetaan kallis kulkupeli osamaksulla. Jos tällainen ihminen miettii sitä taloa, niin ei sille kelpaa se riittävän halpa, se haluaisi ison ja hienon. Mutta ostamatta jää, kun ei ole kykyä tinkiä menoista nyt, että voisi saada ne haluamansa asiat (hieno talo ja auto) sitten joskus myöhemmin. 

Tällainen ihminen ei saa edes sitä autoaan maksettua, koska viimeisestä suuresta maksuerästä hän ei suoriudu. Kun ei pysty säästämään eikä ole sitten sitä kymppitonnia kiskaista, kun maksun aika olisi. Tuossa kohtaa menee auto vaihtoon, kun se 5v vanha auto alkaa tuntua jo vanhalta ja olisi tylsää maksella sitä viimeistä maksuerää varten otettua lainaa jostain vanhasta autosta. Auto vaihtuu uuteen ja taas maksetaan sitä hampaat irvessä ja asuntosäästämisestä voi vain haaveilla.

Vierailija kirjoitti:

Teitäkin oli kaksi ja saitte puolet omarahoitusosuudesta lainaksi vanhemmiltanne, minkä lisäksi työllistyitte heti valmistuttuanne eikä teillä ollut opintolainaa. Nykyisin lainansaanti tuskin jää kiinni mistään opintolainasta vaan itse omarahoitusosuuden säästäminen vie vuosikausia etenkin pk-seudulla eikä lainaa noin vain saa esimerkiksi määräaikaisen työsopparin vuoksi.

Kyllä se fiksu rahankäyttötaito loppupeleissä merkkaa enemmän kuin se, miten paljon apua on saanut vanhemmiltaan. Fiksu ja säästäväinen opiskelija pistää ne opintolainat ASP-tilille ja on hyvissä asemissa ostamaan asunnon valmistuttuaan. Tai voi saada lainan jopa opintojen loppupuolella, jos on siinä kohtaa jo osa-aikaisesti oman alansa töissä. 

Vakituinen työsopimus on toki parempi kuin määräaikainen. Mutta kyllä pankissa huomioidaan myös se ala, jolla työskentelee. Jos on hyvin työllistävä ala ja hyvä koulutus, niin silloin se määräaikainenkaan sopimus ei ole niin katastrofi.

Fiksu rahankäyttäjä ymmärtää myös, että sen ensimmäisen asunnon ei tarvitse olla unelma-asunto. Hän tyytyy vähempään, aloittaa pienemmällä lainalla ja saa maksettua sitä rivakampaan tahtiin, kun pienessä asunnossa on pienempi vastike ja pienestä lainasta menee vähemmän korkoja. 

Hirveästi jaksatte ihmiset tehdä töitä. Minulla on vain 40k lainaa, mutta aika pienet maksuerät.

Jotenkin en arvosta hirveää rehkimistä, jotta saa velan äkkiä pois. Elämässä on paljon muutakin ja nautin vapaa-ajasta. Pitäisin tällaista suorittajaihmistä ironisesti köyhempänä ja harva heistä on psyykkisesti kukoistava.

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi jaksatte ihmiset tehdä töitä. Minulla on vain 40k lainaa, mutta aika pienet maksuerät.

Jotenkin en arvosta hirveää rehkimistä, jotta saa velan äkkiä pois. Elämässä on paljon muutakin ja nautin vapaa-ajasta. Pitäisin tällaista suorittajaihmistä ironisesti köyhempänä ja harva heistä on psyykkisesti kukoistava.

Joillekin se laina on vaan jotain vastenmielistä. Kummasti helpottaa, kun sen saa maksettua. Voi käydä niinkin, että lainaa on maksettu laiskasti pois ja kummaltakin menee työpaikka alta saman viikon aikana. Työttömäksi jääminen ei ahdista niin paljon, kun tietää, että on velaton asunto missä asua.

Ylipäätään keskiluokkainen materialistis-hedonistinen elämäntyyli on harvalle se onnellisin elämäntyyli. Kyse on enemmän taidokkaasta naamiosta: ei sen enempää eikä vähempää.

En nyt sano, ettenkö itsekin pitäisi vähän keskiluokkaisuudesta. Mutta on hyvä jatkuvasti tiedostaa sen varjopuolet ja puutteet.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva nähdä enemmän laskelmia ja milloin lainat on otettu. Emme saa mieheni kanssa varmaan ikinä asuntoa, nyt jo opintolainoja on pakko käyttää :(

Toisaalta puhuimme jo asiat läpi, että nyt on eri aika kuin isovanhemmilla ja vielä vanhemmillamme. Olemme sitten vuokralla loppuelämän jos näin, ei ole meidän ihmisarvosta tai ylipäätään arvoista kiinni koko asia :)

N21

Ottakaa kaikki opintolaina mitä irti saatte ja laittakaa ASP-tilille kaikki se, mitä ette elämiseen tarvitse. Kahden ihmisen on helpompi ostaa asunnon kuin yhden, siinä on kuitenkin kahden tulot käytettävissä ja pankinkin silmissä vähemmän riskiä kuin yhden tulonsaajan kohdalla. 

Oma tytär ja vävy saivat 200000€ lainaa noin 3000€ nettotuloilla, omia säästöjä (joista osa opintolainasta peräisin) laittoivat 15000€. Vävyllä oli vakituinen työ ja tytär työskenteli osa-aikaisesti opintojen ohessa. Tämä oli joulukuussa 2020. Koska omaa rahaa laittoivat noin vähän, niin tarvittiin lisävakuuksia noin 39000€ edestä ja me annoimme ne lisävakuudet omasta asunnostamme. Puuttuvat vakuudet voi myös ostaa, juuri eilen katsoin Nordean sivuilta että OmaTakaus 10000€:lle maksaa 246€. Jos siis vakuuksia puuttuu kymppitonnin edestä, niin aika halvalla saa ne kuitattua. ASP-lainaan voi saada ilmaisen valtiontakauksen valtaosalle lainasummasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi jaksatte ihmiset tehdä töitä. Minulla on vain 40k lainaa, mutta aika pienet maksuerät.

Jotenkin en arvosta hirveää rehkimistä, jotta saa velan äkkiä pois. Elämässä on paljon muutakin ja nautin vapaa-ajasta. Pitäisin tällaista suorittajaihmistä ironisesti köyhempänä ja harva heistä on psyykkisesti kukoistava.

Joillekin se laina on vaan jotain vastenmielistä. Kummasti helpottaa, kun sen saa maksettua. Voi käydä niinkin, että lainaa on maksettu laiskasti pois ja kummaltakin menee työpaikka alta saman viikon aikana. Työttömäksi jääminen ei ahdista niin paljon, kun tietää, että on velaton asunto missä asua.

Jos elämän sisältö on joko työtä tai työttömyyttä, niin se karistaa värisävyjä ja laatuja pois elämästä.

Elämän tarkoitus ei ole käydä töissä ja saada lainaton elämä, tai ottaa paljon lainoja. Elämä löytyy jostain aivan muualta.

Ja tämä ei ole valintakysymys edes. Jos rivakka työ ja säännöllinen työ ja materian määrä tekisivät onnelliseksi, maailman onnellisimmat kansat olisivat maailman työteliäimmät ja materiaa eniten omistavat kansat. Mutta ei, tilanne ei ole tällainen. Päinvastoin, työ ja materia voivat jopa sairastuttaa ja kuluttaa, tappaakin.

Miehellä oli rivarikaksio kun tavattiin ja se käsirahana + 8 vuoden laina, ostettiin eka omakotitalo, maksoi 450.000mk. Olis ollut maksettuna kun oltiin 35v. Mutta rakennettiin sitten uusi tuplasti isompi ja siihen 15 vuoden laina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avasin ASP-tilin kun olin 21v. Lainaa nostin yksin 58000e kun olin 25v, siihen mennessä oli jo säästettynä omarahoitusosuus omista palkoista. Viidessä vuodessa maksoin lainan pois omilla palkkatuloilla ja olin velaton 30v. Helppoa kun kämpät on täälläpäin niin halpoja, pääkaupunkiseudulla olis saanu maksaa varmaan nelinkertaisen summan tuosta.

Mut sit jätin tuon asunnon sijoitukseen ja ostin uuden, niin nyt on sit taas velkaa..

sijoitukseen eli vuokralle? eli olet vuokranantaja? asunnon arvo laskee koko ajan ja se pitää remontoida aika ajoin. vuokran täytyy olla niin korkea että jää rahaa tuon remontin lisäksi myös itse voittoon.

Kuulostaa lähinnä kateelliselta nillitykseltä ja perustermitkin ihan hukassa.... Myynnistä tulee voittoa, vuokraamisesta tuottoa, nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.

Asunnon arvo ei laske koko aikaa, päinvastoin omistusasunto lienee ollut pitkän aikavälin sijoituksista parhain turvasatama, tosin myös pörssiosakkeet ja rahastot ovat tuottaneet pitkässä juoksussa tasaisesti. Remontteja asuntoihin tulee luonnollisesti. Suuret saneeraukset yleensä asuntojen ollessa n. 40-45 vuoden ikäisiä, mutta toisaalta vuokralainen maksaa asunnon kokonaisuudessaan vuokranantajalle yleensä n. 20 vuodessa.

Itsellä pyörii sijoitusasuntolaina kokonaan vuokralaisten avulla, nyt seitsemästä sijoitusasunnosta neljä velatonta, en käytä niiden maksamiseen ollenkaan omia palkkatulojani. Olen nyt 42v. ja tavoite on, että 50v. mennessä voin hypätä pois oravanpyörästä taloudellisesti riippumattomana.

Terveisin: omakotitalo + 7 sijoitusasuntoa vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avasin ASP-tilin kun olin 21v. Lainaa nostin yksin 58000e kun olin 25v, siihen mennessä oli jo säästettynä omarahoitusosuus omista palkoista. Viidessä vuodessa maksoin lainan pois omilla palkkatuloilla ja olin velaton 30v. Helppoa kun kämpät on täälläpäin niin halpoja, pääkaupunkiseudulla olis saanu maksaa varmaan nelinkertaisen summan tuosta.

Mut sit jätin tuon asunnon sijoitukseen ja ostin uuden, niin nyt on sit taas velkaa..

sijoitukseen eli vuokralle? eli olet vuokranantaja? asunnon arvo laskee koko ajan ja se pitää remontoida aika ajoin. vuokran täytyy olla niin korkea että jää rahaa tuon remontin lisäksi myös itse voittoon.

Kuulostaa lähinnä kateelliselta nillitykseltä ja perustermitkin ihan hukassa.... Myynnistä tulee voittoa, vuokraamisesta tuottoa, nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.

Asunnon arvo ei laske koko aikaa, päinvastoin omistusasunto lienee ollut pitkän aikavälin sijoituksista parhain turvasatama, tosin myös pörssiosakkeet ja rahastot ovat tuottaneet pitkässä juoksussa tasaisesti. Remontteja asuntoihin tulee luonnollisesti. Suuret saneeraukset yleensä asuntojen ollessa n. 40-45 vuoden ikäisiä, mutta toisaalta vuokralainen maksaa asunnon kokonaisuudessaan vuokranantajalle yleensä n. 20 vuodessa.

Itsellä pyörii sijoitusasuntolaina kokonaan vuokralaisten avulla, nyt seitsemästä sijoitusasunnosta neljä velatonta, en käytä niiden maksamiseen ollenkaan omia palkkatulojani. Olen nyt 42v. ja tavoite on, että 50v. mennessä voin hypätä pois oravanpyörästä taloudellisesti riippumattomana.

Terveisin: omakotitalo + 7 sijoitusasuntoa vuokralla.

asunnon arvo laskee kun sitä käytetään eli se kuluu. pinnat täytyy remontoida uusiksi.

 eli 20 vuoden jälkeen alat tekemään voit... anteeksi tuottoa mutta silloin on jo hyvä tehdä pinta remontti.

luvut pitää varmasti paikkansa sitä en epäile. mutta on muitakin keinoja päästä oravanpyörästä 50 vuotiaana ilman pelkoa että joku tuhoaa omaisuutta. esimerkiksi setäni luki itsensä juristiksi nuorena ja hyvän palkan ja säästeliään elämän tavan ansiosta muutti espanjaan eläkkeelle 50 vuotiaana.