Te, joilla velaton koti reilusti alle 40veenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän varmaan riippuu mistä ja millaisen omistaa. Mitä väliä jos on maksanut peräkyliltä omakotitalosta velat vaikka jo kolmekymppisenä verrattuna joihinkin arvo-asuntoihin suurissa kaupungeissa tms.

No sama asiahan se on vaikka se olisi missä. Velaton koti on velaton koti.

Onhan se absurdi keskustelunaihe noin yleensä kun velattomia asuntoja on maan taivaan väliltä. Kaikilla työssäkäyvillä on mahdollisuus olla velattomia kolmekymppisinä jos ostaa riittävän halvan talon.

Molemmilla oli kaksio, kun tavattiin 2005, yhdessä ostettiin paritalo, rempattiin kuntoon ja myytiin 2014, seuraava asunto suoraan velaton kolmio 2014. Oltiin tuolloin 35 ja 36, pikkupalkkaisia duunareita. Vakityöt ratkaisivat lainansaannin, velkaa oli enimmillään 140 000.

Otettiin laina v. 1995, 100 000 markkaa. Rakennettiin OK-talo 2 vuoden aikana, kummatkin oltiin pienipalkkaisia siivoojia, kaikki ylimääräinen raha laitettiin taloon. 1997 syntyi ensimmäinen lapsi ja neljä vuotta myöhemmin toinen, tässä välissä olin kolme vuotta kaupassa töissä, mies raksahommissa. Kun kuopus oli puolivuotias, maksoin viimeisen lainaerän pois lankapuhelulla. Tuo päivä on jostain syystä jäänyt mieleen, 11. 9. 2001. Siitä lähtien olen ollut velaton, ikää oli 28 v. Tässä samassa talossa asumme edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän varmaan riippuu mistä ja millaisen omistaa. Mitä väliä jos on maksanut peräkyliltä omakotitalosta velat vaikka jo kolmekymppisenä verrattuna joihinkin arvo-asuntoihin suurissa kaupungeissa tms.

No sama asiahan se on vaikka se olisi missä. Velaton koti on velaton koti.

Tavallaan joo, mutta vaatiihan se hieman erilaista maksukykyä kuitata vaikkapa yli puolen miljoonan velka verrattuna kymppitonneihin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän varmaan riippuu mistä ja millaisen omistaa. Mitä väliä jos on maksanut peräkyliltä omakotitalosta velat vaikka jo kolmekymppisenä verrattuna joihinkin arvo-asuntoihin suurissa kaupungeissa tms.

jos on lääkäri, kultaiselta 80 luvulta ja ostaa kuppaiselta kylältä lähiöstä pikku pommi yksiön niin sen maksaa hyvin nopsaan. sitten täällä ollaan että vau! ihan maksoit mokoman muutamassa vuodessa ja olit niin nuori! kun luulaan että on perus jamppa 2000 luvun helsingin keskustasta.

90-luvulla pystyi rakennuttamaan talon 300-400 000 markalla. Korko oli kovempi ja laina-ajat lyhyempiä, samoin kuin edeltävinä vuosikymmeninä.

Jos ei olisi tullut eroa, olisi 90-luvun talolaina ollut maksettu alta 40 v. Eron jälkeen kesti vuosia, että sain taas asuntolainaa. Sitä sitten yksin makselen, kunnes jään eläkkeelle. Perintöä ei ole tulossa.

Ensi asunnon ostin vuonna 2005. Alkupääomaa säästin reilun vuoden. Asunnon maksoin pois 2:ssa vuodessa. Ikää siinä vaiheessa 36v.

Vierailija kirjoitti:

Ensi asunnon ostin vuonna 2005. Alkupääomaa säästin reilun vuoden. Asunnon maksoin pois 2:ssa vuodessa. Ikää siinä vaiheessa 36v.

palkka?

Mentiin opiskelemaan suoraan lukiosta. Oli rippilahjarahoja ym tilillä. Huonekaluja saatiin vanhemmilta ja isovanhempien vintiltä söpöjä vanhoja. Opiskeluaikana asuttiin kesät ilmaiseksi vanhemmilla, saatiin koko kesätyötuotto 3 kk palkat x 2 säästöön talven varalle. Ei tarvinnut nostaa opintolainaa. Ei syöty ulkona. Asumistuki edullisessa opiskelija-asunnossa. Valmistuttiin ja saatiin heti töitä. Asuttiin kaksiossa. Ei ollut lainaa, joten heti ekana työvuonna jäi säästöön jotain 10 000. Vanhemmat lainasi puolet asuntoon. Maksettiin ekat vuodet mahdollisimman paljon lainaa, ei matkusteltu tms tuhlailtu. Ostettiin kuitenkin kaikki, mitä tarvittiin esim. uudet huonekalut uuteen kotiin. Hypättiin ylimääräisten lyhennysten ansiosta siis monen kuukauden korkojen yli (kun maksettiin kahden kuukauden lyhennykset kerralla eikä mennyt kuin ns. yhden kuukauden korot). Sitten lopussa, kun lainaa oli enää vähän niin ei ollut niin kiire maksaa, kun korko oli jo pieni.

Mutta jos on valmiiksi opintolainaa tai pikavippejä niin ymmärrän, että vaikea saada maksettua asuntolainaa. Kannattaa säästää opiskeluaikana jo :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi asunnon ostin vuonna 2005. Alkupääomaa säästin reilun vuoden. Asunnon maksoin pois 2:ssa vuodessa. Ikää siinä vaiheessa 36v.

palkka?

Vakituinen palkkatyö. Koulutusta vastaavassa työssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi asunnon ostin vuonna 2005. Alkupääomaa säästin reilun vuoden. Asunnon maksoin pois 2:ssa vuodessa. Ikää siinä vaiheessa 36v.

palkka?

Vakituinen palkkatyö. Koulutusta vastaavassa työssä.

eli johtava ylilääkäri?

Vierailija kirjoitti:

Mentiin opiskelemaan suoraan lukiosta. Oli rippilahjarahoja ym tilillä. Huonekaluja saatiin vanhemmilta ja isovanhempien vintiltä söpöjä vanhoja. Opiskeluaikana asuttiin kesät ilmaiseksi vanhemmilla, saatiin koko kesätyötuotto 3 kk palkat x 2 säästöön talven varalle. Ei tarvinnut nostaa opintolainaa. Ei syöty ulkona. Asumistuki edullisessa opiskelija-asunnossa. Valmistuttiin ja saatiin heti töitä. Asuttiin kaksiossa. Ei ollut lainaa, joten heti ekana työvuonna jäi säästöön jotain 10 000. Vanhemmat lainasi puolet asuntoon. Maksettiin ekat vuodet mahdollisimman paljon lainaa, ei matkusteltu tms tuhlailtu. Ostettiin kuitenkin kaikki, mitä tarvittiin esim. uudet huonekalut uuteen kotiin. Hypättiin ylimääräisten lyhennysten ansiosta siis monen kuukauden korkojen yli (kun maksettiin kahden kuukauden lyhennykset kerralla eikä mennyt kuin ns. yhden kuukauden korot). Sitten lopussa, kun lainaa oli enää vähän niin ei ollut niin kiire maksaa, kun korko oli jo pieni.

Mutta jos on valmiiksi opintolainaa tai pikavippejä niin ymmärrän, että vaikea saada maksettua asuntolainaa. Kannattaa säästää opiskeluaikana jo :) 

Teitäkin oli kaksi ja saitte puolet omarahoitusosuudesta lainaksi vanhemmiltanne, minkä lisäksi työllistyitte heti valmistuttuanne eikä teillä ollut opintolainaa. Nykyisin lainansaanti tuskin jää kiinni mistään opintolainasta vaan itse omarahoitusosuuden säästäminen vie vuosikausia etenkin pk-seudulla eikä lainaa noin vain saa esimerkiksi määräaikaisen työsopparin vuoksi.

Olisi kiva nähdä enemmän laskelmia ja milloin lainat on otettu. Emme saa mieheni kanssa varmaan ikinä asuntoa, nyt jo opintolainoja on pakko käyttää :(

Toisaalta puhuimme jo asiat läpi, että nyt on eri aika kuin isovanhemmilla ja vielä vanhemmillamme. Olemme sitten vuokralla loppuelämän jos näin, ei ole meidän ihmisarvosta tai ylipäätään arvoista kiinni koko asia :)

N21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateellisena lueskelen näitä tarinoita. Mä 36 vee ja vasta vuoden maksanu ekaa asuntolainaani. Ja laina-aika 25 vuotta joten eläkeikään asti maksan. Tosin nuorempana reissasin ja asuin muutamaan otteeseen myös ulkomailla, joten ei pitäisi kadehtia muita.

entäs jos joudut joskus työkyvyttömäksi?

No herranen aika, eiköhän kuka tahansa voi joutua työkyvyttömäksi, jäädä auton alle, työttömäksi jne. tolla perusteella siis kenenkään ei kannata ottaa asuntolainaa. Oletko siis sitä mieltä, että 35 veenä peli on menetetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateellisena lueskelen näitä tarinoita. Mä 36 vee ja vasta vuoden maksanu ekaa asuntolainaani. Ja laina-aika 25 vuotta joten eläkeikään asti maksan. Tosin nuorempana reissasin ja asuin muutamaan otteeseen myös ulkomailla, joten ei pitäisi kadehtia muita.

entäs jos joudut joskus työkyvyttömäksi?

No herranen aika, eiköhän kuka tahansa voi joutua työkyvyttömäksi, jäädä auton alle, työttömäksi jne. tolla perusteella siis kenenkään ei kannata ottaa asuntolainaa. Oletko siis sitä mieltä, että 35 veenä peli on menetetty?

olen 34 ja olen työkyvyttömyyseläkeläinen enkä ole koskaan saanut vakituista työpaikkaa jotta saisin lainaa.

Minulla voisi olla. Omakotitalossa on asuntolainaa reilusti vähemmän kuin mitä minulla on osakesalkussa säästössä. Laina on niin halpaa, ettei sitä kannata maksaa pois. Sijoitukset tuottaa enemmän mitä maksan korkoa.

Ihan töitä tekemällä ja säästämällä. En ole saanut mitään merkittävää rahallista apua mistään ja yksin omistan talon.

Vierailija kirjoitti:

Kateellisena lueskelen näitä tarinoita. Mä 36 vee ja vasta vuoden maksanu ekaa asuntolainaani. Ja laina-aika 25 vuotta joten eläkeikään asti maksan. Tosin nuorempana reissasin ja asuin muutamaan otteeseen myös ulkomailla, joten ei pitäisi kadehtia muita.

No minä otin asuntolainan 37-vuotiaana ja olen tyytyväinen tähän tilanteeseen. Huitelin pitkin maita tuota ennen ja nyt on ihan hyvä palkka eikä lainanmaksu tunnu missään. 

Rivitalokaksion ostin 25 vuotiaana kun sain vakituisen työpaikan. Nyt alkuvuodesta maksoin lainan pois. 10 vuotta meni lainanmaksussa ja osakesijoituksista sain apua. Kyllä elämä on mahtavaa kun asuminen maksaa alle 200€ kuukaudessa ja jää rahaa omaan käyttöön 👍

M35

Laskelmia:

lyhennettiin ex-miehen kanssa melkein 200keur lainaa n 1200 euron tasaerällä joka kuukausi. Omaa pääomaa oli käyttää 80'000. Laina-aika 23 vuotta. Tällaisen summan omakotitalon rakentaminen de facto vaatii, täälläkin maakunnissa. Nettotulot yhteensä n 4300 euroa kuukaudessa eli asumismenot hieman yli suositellun kolmanneksen käytettävänä olevasta tulosta. Ei ulkopuolisia apuja.

Nyt asun rivitalossa, velkaa n 30'000, laina-aikaa vielä 12 vuotta, nettotulot 3100 /kk.

korko +marginaali taitaa olla nyt tasan 1%, sijoituksilla ollut keskimäärin reilun 4% tuotto +osingot.

Täällä on paljon todella edullisia löytöjä asuntoina, ja tietysti kovia vuosituloja kun yli sadan tonnin lainan maksaa kymmenessä vuodessa yksin pois :)

Uppo outo ajatus, että ihmisen pitäisi olla kateellinen jos ei ole saanut lainaa maksettua 30- vuotiaana. Itse otin lainan 37- vuotiaana ja summatkin hieman eri kuin tässä monilla; lähemmäs 400 000 e. Toki puoliksi.

Mutta en edes pyri sihen, että laina tulee maksettua, jos ei tule asunto myyntiin. Ja olen ihan tavallisen keskituloinen, ei ole mitään muuta varallisuutta kuin palkka millä lyhentää lainaa.