Lue keskustelun säännöt.
Te, kenen äiti on kuollut. Käyttekö äidin haudalla äitienpäivänä?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Surullisia on ne haudat, joilla vain harvoin joku käy.
Monella ei ole lähisukulaisia tai tuttavia tai lapsia mutta on elänyt hienon elämän .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, pitkä matka. Ymmärrän sen, että jotkut haluavat käydä, mutta onhan se aika tekopyhää. Ihan kuin se haudan huolehtiminen kertoisi välittämisestä ja rakkaudesta. Osa varmasti haluaa pitää kulisseja yllä huolehtimalla haudasta hyvin. Se on aika surullista, jos jokin.
Muistelen äitiä useinkin, mutta haudalla en käy ikinä.
Hauta on eri kaupungissa ja lisäksi tulee liikaa ikäviä muistoja hautajaisista. Oli liian rankkaa.
Eikä äiti siellä haudassa enää ole, joten olisi ulkokultaista käydä siellä asti muistelemassa.
Äidin kuolemasta tulee joulukuussa 52 vuotta. En osallistunut hautajaisiin. Haudalla olen käynyt kerran ja tavallaan toisen kerran, kun eno haudattiin äidin haudan viereen.
En käy, koska matkaa on liki 200 km. Äitini joi itsensä hengiltä juuri eläkkeelle päästyään. Olen surullinen siitä, että hän ei löytänyt ongelmien ratkaisuun muuta keinoa kuin juominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, pitkä matka. Ymmärrän sen, että jotkut haluavat käydä, mutta onhan se aika tekopyhää. Ihan kuin se haudan huolehtiminen kertoisi välittämisestä ja rakkaudesta. Osa varmasti haluaa pitää kulisseja yllä huolehtimalla haudasta hyvin. Se on aika surullista, jos jokin.
Täsmennän siis vielä, etten tarkoita, että haudalla käynti olisi aina tekopyhää. Tarkoitin nimenomaan näitä arvostelijoita, jotka kuvittelevat, että haudan hoitaminen kertoo suuresta rakkaudesta tai toisin päin.
Minun äitini tuhkat ripoteltiin mökin edustan meriveteen kymmenen ja puoli vuotta sitten. Ne ovat kauan sitten kaikonneet muille maille vierahille. Äitiä muistan milloin mistäkin asiasta. Pian taas silloin, kun voikukat täplittävät nurmikoita: "voikukkain kultainen riehuna" ja muistot yhteisistä hetkistä Runotyttöjä lukien tulvahtavat lämpiminä mieleen.
Äitiä on ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon.
Minun äitini elää..kai..
Sais kuo.lla pois..tyhmä .ä.mmä
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini tuhkat ripoteltiin mökin edustan meriveteen kymmenen ja puoli vuotta sitten. Ne ovat kauan sitten kaikonneet muille maille vierahille. Äitiä muistan milloin mistäkin asiasta. Pian taas silloin, kun voikukat täplittävät nurmikoita: "voikukkain kultainen riehuna" ja muistot yhteisistä hetkistä Runotyttöjä lukien tulvahtavat lämpiminä mieleen.
Äitiä on ikävä.
Minun äitini ruoski minut mankan piuhalla , kun en tarpeeksi nopeasti noussut sohvalla suorittamaan antamaansa työtehtävää
En pysty muistelemaan nuoruuttani..saan jäätävän paniikkikohtauksen.
Joulut ja äitienpäivät olivat mainoksineen yhtä hlvettiä
Kunnes mainoksissa alkoi näkymään yksinäisiä, naispareja ja lapsettomia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullisia on ne haudat, joilla vain harvoin joku käy.
Miten hauta on surullinen? Siellä on vain luut ja seurakunta hoitaa ylläpidon.
En itse ole ikinä ymmärtänyt tätä haudoilla käyntirumbaa.
Seurakunta hoitaa, jos sinä maksat haudan hoidosta. Jos et maksa, seurakunta lunastaa haudan sitten kun hautapaikkaoikeus menee umpeen. Sitten sinulla ei enää ole hautaa jolla ei tarvitse käydä.
Ei ole varsinaista hautaa, vain nimi tolpassa lähellä olevassa uurnalehdossa. Vaikka oltiin läheisiä niin en käy siellä tolpalla, muistella voi muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin käyn, vaikka vain muutama kilometri matkaa. Äitini oli elämäni tärkein ihminen ja kuoli ihan liian nuorena. Muistan hänet joka päivä, vaikka kuolemasta on jo kaksikymmentä vuotta. En ole koskaan tarvinnut sitä hautakiveä ja kynttilän viemistä muisteluun.
Äitini elää vielä, enkä usko että tulen käymään hänen haudallaan äitienpäivänä sitten kun hän on kuollut.
Mutta minulta on kuollut lapsi, ja hänen haudallaan käyn joka päivä, myös äitienpäivänä. Jos se on jonkun mielestä tekopyhää, so what.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palsta on täynnä katkeria veloja joille on syötetty terapiassa että ÄiTiNi oLi NaRsIstI😩
Nimenomaan. Menisivät peilin eteen, niin sieltä se n löytyisi. Sanoohan terapeutti, että terapia jatkuu ja tilipussi lihoo.
Liian pitkä matka, 200 km. Ostan seurakunnalta haudanhoitopalvelut ja istuttavat kukat, kesällä käyn ja syksyllä vien lyhdyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini tuhkat ripoteltiin mökin edustan meriveteen kymmenen ja puoli vuotta sitten. Ne ovat kauan sitten kaikonneet muille maille vierahille. Äitiä muistan milloin mistäkin asiasta. Pian taas silloin, kun voikukat täplittävät nurmikoita: "voikukkain kultainen riehuna" ja muistot yhteisistä hetkistä Runotyttöjä lukien tulvahtavat lämpiminä mieleen.
Äitiä on ikävä.
Minun äitini ruoski minut mankan piuhalla , kun en tarpeeksi nopeasti noussut sohvalla suorittamaan antamaansa työtehtävää
En pysty muistelemaan nuoruuttani..saan jäätävän paniikkikohtauksen.
Joulut ja äitienpäivät olivat mainoksineen yhtä hlvettiä
Kunnes mainoksissa alkoi näkymään yksinäisiä, naispareja ja lapsettomia!
Ja katsoit aiheelliseksi lainata minun kommenttiani hyvästä äitisuhteesta kertoaksesi, että sinulla on ollut toisin. Olen pahoillani puolestasi, mutta olisit voinut kirjoittaa palstalle ilman lainaustakin. Olen kai liian herkillä nyt, mutta loukkaannuin vähän. Tuntuu, kuin yrittäisit mitätöidä äitini hyvän muiston minulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta on täynnä katkeria veloja joille on syötetty terapiassa että ÄiTiNi oLi NaRsIstI😩
Nimenomaan. Menisivät peilin eteen, niin sieltä se n löytyisi. Sanoohan terapeutti, että terapia jatkuu ja tilipussi lihoo.
Minä olen vapaaehtoisesti lapseton ja ikävöin äitiäni edelleen, se voikukkakommetti oli minun. En voi käsittää kahta lainaamaani kommentoijaa, miten pientä heidän ymmärryksensä on.
Älykkyys ei taida kaikille olla myötäsyntyistä.
En.
Olen tehnyt hautaustestamentin varmiistaakseni ettei minua haudata vanhempieni kanssa samaan hautaan. Sitä suku kumminkin yrittää.
En oo uskis nii en noudata uskis-rituaalejakaan. Muistelen kyllä mutta ihan itse vaan.
En palvo hautoja. Eli en.