Mies suututtaa minut, ja suuttuu, kun suutun. Muilla tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Se provosoi sinua, ap. Ja kun provosoidut ja suutut, mies voi muka syystä suuttua, kun käyttäydyt ikävästi. Teillä on menossa kuolemanspiraali kohti eroa. Mies vie, sinä vikiset.

Juuri tämä. En usko, että tältä tieltä on enää paluuta ilman todella suuria ihmeitä.

Sano ap ensi kerralla näin ”tämä loukkaa minua, ja jos tämän tietäen vielä jatkat, niin ymmärrän sen olevan tahallista” ja jos jatkuu niin älä suutu vaan vaadi rauhallisesti ja asiallisesti anteeksipyyntöä. Älä harhaudu menemään miehen suuttumuksen mukaan, pysy tiukasti aiheessa. Tämä siis samalla kun pakkaat laukkujasi.

Meillä minä en saa olla rauhassa huonolla tuulella! Mies alkaa välittömästi kiukutella ja haastaa riitaa. Antais mun vaan olla ja hetken mököttää, ei se paha tuuleni ole hänestä johtunut eikä kohdistu häneen, ja menisi pian itsekseen ohi.

Suosittelen eroamaan.

Katselin liian pitkään tyyppiä joka teki samankaltaista, ensin sanoi jotain ylimielistä ja loukkaavaa ja suuttui jos en pitänyt siitä. Lopulta olisi itse pitänyt olla ukkelia lepyttelemässä. 

Olin liian nuori ja huonoitsetuntoinen heti lähtemään vaikka tajusinkin kuinka epäreilua ja epätervettä tuo ja moni muukin asia suhteessa oli. Nykyään ainakin tiedän mitä ei kannata jäädä katselemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkö ne miehet on PARIsuhteessa?

Pahimmat on PARISSAsuhteessa..

Niinpä…vaikka miehet ovat täysin kelvottomia olentoja. Mikä siinä mahtaa olla, että naisen sen miehen rinnalle haluaa? Oman egon jatkeeksi? Saa purkaa niitä omia paineitaan? Tuntee itsensä suhteessa paremmaksi ihmiseksi?

Vastauksena ap:n kysymykseen: Ei, meillä ei to-del-la-kaan ole tuollaista enkä käsitä, kenen mielestä tuollaisessa suhteessa voi olla mukava elää. Onko tuo jokin masokismin muoto? Noinko rakastunut ihminen kohtelee elämänkumppaniaan? Mitä olet tehnyt ansaitaksesi noin ”mukavaa” kohtelua? Aiotko vain odottaa, mitä tämä herttainen ja hyväntahtoinen henkilö seuraavaksi keksii?

Anna sen sitten mököttää. Tajuaa se todennäköisesti itsekin mitä tekee ja riemuitsee kun sinä olet se joka pyytää anteeksi vaikkei ole syytä. Toisaalta jos onkin niin tyhmä ettei tajuakaan, lopputulos on sama: tuollaisen kanssa tulee itse hulluksi.

En minä ainakaan mitään lepyttelisi. Tulkoot äijä lepyttelemään kun on kerran aloittanutkin.

Vierailija kirjoitti:

Odotat ja odotat, että hän muuttuisi?

Narsisti❤️Läheisriippa. Läheisriippuvassa suhteessa on usein on kaksi aikuista lasta, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu.

Minun äitini suuttui aina jos lapsena satutin itseni. Selvältä suuttumiselta se ainakin vaikutti, ehkä hän ei itse kokenut asiaa sillä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin keskenkasvuiset ovat yhdessä?? Mikä järki?!

Tuo ei ole iästä kiinni. Oma mieheni täytti juuri 59v ja käyttäytyy vastaavasti. Se on ilmeisesti sitä miehen logiikkaa.

Ja mikä on se naisen logiikka olla yhdessä tuollaisen miehen kanssa?

Tuon ikäisillä oma identiteetti on jo niin sotkeutunut toiseen, ettei enää ole omaa tervettä erillistä elämää.

Jokaisen tunteet on ihan henkilön omalla vastuulla. Kukaan toinen ihminen ei voi olla vastuussa siitä, miten sinä itse otat viestin vastaan (esim loukkaantumalla). Sä voit valita kenen kanssasi aikaasi vietät ja jos jonkun sanomiset aina loukkaa sua, niin älä vietä sen kanssa aikaa. Mut sinä itse olet vastuussa omista tulkinnoistasi ja niistä tulkinnoistasi seuraavista tunteistasi, ei miehesi. Hän ei voi mitenkään tietää minkä ajatusketju sun päässä laukeaa, että loukkaannut. Sama koskee hänen  suuttumistaan siitä sun loukkaantumisesta, se ei ole sun vika, että hän hermostuu siitä. Mutta se miten tällainen tilanne pitäisi purkaa,  vaikuttaa olevan erittäin kaukana teidän kahden tämänhetkisistä keskinäisistä kommunikaatiotavoista ja -taidoista. Suosittelen väkivallattoman viestinnän asiantuntijaa teille avuksi. Englanniksi aiheesta löytyy hyviä videoita hakusanoilla non-violent communication.