Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suku on pahin
06.10.2006 |
Ahdistaa ja ärsyttää, kun sukulaiset ei tajuu, että meillä ois ihan tarpeeksi hommaa ja olemista kotona oman perheen kesken kahden pienen lapsen ja kolmaskin tulossa lähi viikkoina. Mies käy töissä ja silti sitä tarvii milloin mun anoppi tai sen äiti tai pikkuveli johonkin ja mä saan viettää aikaa lasten kanssa iltaisinkin. Just mummille paasasin, kun ei me saada lapsia illalla ajoissa nukkumaan, kun me ollaan aina joka ilta jossain. Se vaan siihen kommentoi, että sitten ne pitäsi laittaa aiemmin päiväunillekin. Ja prkle, kun se ei ole ongelma, vaan se, että me ollaan joka ilta jossain, niin että lapset saadaan sänkyyn ja nukahtamaan vasta yhdeksän aikoihin ja aamulla ne uteliaana herää heti seitsemän jälkeen, kun mies lähtee silloin töihin.
Sit ton paasauksen jälkeen mummi vähän ajan kuluttua kysyy, että milloinkas mieheni lähtee (on siis mieheni mummi) hänen kanssaan vaateostoksille, kun hän on sopinut, että ostaa tälle synttärilahjaksi jotain. Teki vaan mieli sanoa, että mieheni kaipaisi enemmän aikaa, kuin vaatteita.
Joka ilta on siis jotain työhommia tai sitten jotain sukulaisiin liittyvää ja mua riesoo, kun haluaisimme jarrutella tahtia, kun kohta meillä on pieni vauvakin ja aina vaan suku tarvii sitä sun tätä. Ja tätä on jatkunut siis aina, ei auta vaikka saimme yhden lapsen, eikä toisen lapsen saaminen muuttanut tilannetta ja tuskin muuttaa kolmaskaan. Pännii kun neuvoja ollaan kyllä jakamassa, muttei oikeasti tajuta, että me ei olla muuta vailla kuin omaa aikaa ja rauhaa.
Kommentit (11)
Milloin olisi pitänyt terveelle viisikymppiselle viemään jaffaa kymmenen kilometrin päähän (anopilla on ruokakauppaan 50 metrin matka), milloin siivoamaan anopin ja appiukon mökkiä, kun molemmat lapset olivat kuumeessa ja ripulitaudissa. Julkisia kulkuvälineitä eivät osaa käyttää ollenkaan vaan milloin oltiin mitäkin kuskia vailla. Jos ei pyydetty apua itselle niin sitten jollekin toiselle sukulaiselle, vaikka miehen sisaruksille tai vähintään yritettiin komentaa mies korjaamaan jonkun tuttavan tietokonetta (vähäisellä) vapaa-ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On me tota kahden viikon rauhoitustakin joskus kokeiltu ja pakko kai se on mennä siihen taas. Anopilla on vielä sairauskortti takataskussa, jonka hän vetää tarvittaessa esiin ja kyllähän nyt sairas äiti tarvitsee apua...
TYHMÄSTÄ PÄÄSTÄ KÄRSII KOKO KROPPA!!!
Mun sisko kans valitteli, kun heidän naapurin ukko tulee joskus lauantai-iltaa viettämään ja saattaa olla jopa kolmeen yöllä. No sanoin, että: sanokaa nyt hyvät ihmiset, että teillä on navettatyöt aamulla klo 6 alkaen ja haluatte nukkua. Mutta ei eivät voi sanoa, koska naapurin setä voi suuttua
Onko kyse siitä, ettei hän ole vielä päässyt irti äidistään vai mikä? Ei se auta minun yksin sanoa, vittupää olen silloin vain minä. Toisaalta mieheni on kiltti, niin minulle kuin muillekin eli kolikolla on kääntöpuolensa.
Ja minähän se vittupää olin jos joskus erehdyin jotain sanoon perheen omista tarpeista. Ihan oli mieskin sitä mieltä että on ok auttaa ensin sukua ja vanhempia kun omaa vaimoa. Ja olin niissä talkoissa monet kerrat minäkin, vaihtelin anopille talvirenkaatkin kuudennella kuulla raskaana kun miehellä selkä kipee ja anoppi ei itse osannut. Olis kait niitä huoltamoita ollut olemassa mutta sukulaiset tekee ilmatteks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jollain helpottanut jotenkin muuten kuin erolla?
Mieti, miten voit puhua asioista syyttelemättä ja pahoittelematta muiden mieltä, mutta silti napakasti. Ja joskus se toisen mielikin on vain uskallettava pahoittaa sen sijaan, että uhrautuu. Jos miehesi ei asiaan puutu, sinun on joko tehtävä asialle jotain, tai muutettava omaa asennettasi. Etkö voi sanoa, että me ei nyt tulla mihinkään tänä iltana, koska haluamme laittaa lapset ajoissa nukkumaan? Ja Miestä ei nyt kannatta pyytää vaateostoksille, koska lapset ja minä tarvitsemme häntä kotona. Vähitellen suku tottuu ettette olette aina valmiita kuin partiopojat syöksymään paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on se, kun on kiltiksi kasvatettu, niin on kauhean vaikeaa sanoa ei. Sama kiltteys se minussakin on " vikana" . Tilannetta vielä vaikeuttaa, kun anoppi jäi leskeksi, niin jotenkin osaa aina vedellä sopivista naruista, että on niin apua vailla... Ja mieskin periaatteessa auttaa ihan mielellään, mutta sitten siitä kärsii taas perhe.
Anopilta kun pyydämme jotain, niin hän lupailee kovin innottomasti ja vetoaa usein terveyteensä, mutta osaa taas itse pyytää meiltä niin, että valmiiksi jo pahoittelee ja ei (muka) haluaisi olla vaivaksi ja saa lopulta meidät vakuuttelemaan, että eihän tästä ole vaivaa...
jos tänään joku soittaa niin meille ei käy. Vaikkei kummempaa syytä olisi ollut kuin, että haluataan olla vaan rauhassa. Mies osasi varautua siihen, et jos joku jotain pyytää ja tilanne ei tullut " yllättäen" ja puhelimessa oli helppo sanoa, ettei käy. Sanoi syyksi sitten mitä oli miettinyt. Esim. täytyy tehdä tämä ja tämä. Tarkoitan vain, että jos tilanne tulee yllärinä, ei osaa välttämättä sitä heti siinä sanoa tai muista jotain estettä. Mun mies ei ainakaan, mutta näin me sitten onnistuttiin saamaan omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on juuri se, että " kun meillä ei ole mitään ohjelmaa, niin lupasin..."
Alue: Aihe vapaa
haluatte 2 viikkoa olla ihan vaan kotona ilman mitään tekemistä, koska lapset kaipaavat nyt äidin ja isin huomioita ja rauhoittumista. Haluatte myös rakentaa pesää ja varmistaa ettei lapset tunne oloaan syrjäytetyiksi kun lapsi syntyy.
Jos mummi vielä tämän sanottuasi ehdottaa jotain menoa, niin sanot vain, että sitten 2vk päästä voi kysyä uudelleen.