Tarvitsen irtioton

Olen nyt 45v mies, ja tuntuu että elämän pitäisi muuttua radikaalisti.

Päivät menee tehden töitä joihin ei erityistä kiinnostusta ole. Illat menee käyden kaupassa, tai korjaillen talon nurkkia,josta on velkaa niin että sattuu. Teini-ikäiset lapset ei juuri minun huomiota enää kaipaa. Avovaimon kanssa on aivan eri rytmit, hän valvoo illat, minä aamut, ja myös näkymykset ja toiveet tulevaisuudesta on erilaiset.

Pientä iloa antaa harrastukset, esim.kalastus, mutta niiden parissa saa olla aivan liian vähän, varsinkin talvisin.

Avovaimoni ei suostu miettimään uutta elämää, vaikka itse on vähän masentunut. Minä en ole, vaan sisällä on halu elää. Haluaisin muuttaa lähelle vettä, pohjoiseen, vaikka Norjaan asti samantien.

Samalla kamppailen ajatuksen kanssa, että teenkö aivan väärin perheelleni, jos tästä lähden? Se on eniten mielessä, varsinkin lasten mielipiteet. Lisäksi raha on vaikea, voisin tehdä luultavasti etätöitä, mutta olisin silti puilla paljailla, mitään ei tästä jo eletystä elämästä jäisi käteen, ei alkupääomaa ei yhtään mitään, ehkä jokunen soppakauha.

Ja vielä yksinolemisen kauhistus, pitäisi olla joku kumppani mukaan, koska tiedän että pidemmän päälle en viihdy aivan yksin. Mutta tässä tilanteessa kun on vielä suhteessa, on seuran hakukin kyllä väärin.

Aikamoiseen umpikujaan sitä itsensä elää kun ei mieti tai tiedä ajoissa mitä haluaa.

Onko muita samassa tilanteessa, tai muita jotka on tehneet irtiottoja? Haluaisin kuulla miten teillä on mennyt, kannattiko lähteä?