uskovaisuus ja aikuisen naisen halu

elämä on juhla

16.04.2022 | 11:22

Olen elänyt lapsuuteni uskonnollisessa kodissa, en mitenkään ahdasmielisessä, mutta kuitenkin ilmapiirissä, missä seksistä tai seksuaalisesta nautinnosta ei puhuttu. Seksi kuului avioliittoon. Olin naimisissa yli 20 vuotta, kaksi lasta, seksiä toisinaan säännöllisesti ja toisinaan satunnaisesti. Avioliiton loppuaikoina ei lainkaan. Ex- mieheni oli kiltti ja hellä, seksi oli omanlaistaan. Jos nyt sanon, että hyvin perinteistä, niin se kuvaa asiaa.

Eron jälkeen alkoi prosessi jossa sukelsin itseeni kaikin tavoin. Vähitellen kun aloin ymmärtää kuka oikeasti olen. Aloin myös tutkimaan omaa haluani, ylipäätään ymmärtää, että minulla on oma halu, omat mieltymykseni ja fantasiani. Muutamia lyhyitä irtosuhteita, mutta ei mitään pysyvämpää, eikä seksuaalisestikaan mitään järisyttävää. Olin löytänyt oman käden onnen ja sillä pärjäilin hyvin. Työ ja uuden elämän rakentaminen vei arkea. Lisäsin liikuntaa ja aloin katsomaan tarkemmin mitä suuhuni laitoin, tiputin painoa, etenin uralla. Itsetuntoni kasvoi, aikuiset lapseni löysivät paikkansa elämässään. Suhde ex- mieheenkin oli ihan ok.

Kun 50 lähestyi ja vaihdevuodet tulivat ajattelin, että tästä turvallisesti kohti vakaata ja mahdollisimman tervettä vanhuutta:) Mutta vähitellen sisäsälläni alkoi sykkiä, tuntua pohjatonta halua elää vielä kun voi. Lapsuuden kodin uskonnollisuus löi kasvoille, tunsin vihaa siitä miten kaikki nuoruuden nauttinnot olivat ikään kuin jääneet kokematta. Koin jonkilaisen murrosiän 50 vuotiaana, miehiä oli useampia reilun vuoden aikana. Joitakin ihan hyviä kokemuksia, joitakin ihan karmeita. Ei kuitenkaan mitään uhkavaa ja terveenäkin pysyin.

Haluni ja himoni saivat täyttymyksen 55 vuotiaana kolmen kiihkeän yön aikana Tallinnan vanhan kaupungin romanttisen hotellin ullakkohuoneessa. Olin kolmen päivän työseminaarissa, jossa tutustuin virolaiseen 62 vuotiaaseen kollegaan. Hän oli allaan arvostettu, siisti ja sosiaalisesti todella taitava. Sivistynyt ja mielenkiintoinen ihminen. Ensin istuimme iltaa työasioista jutellen, mutta melko nopeasti olimme jo vaihtamassa elämäntarinoitamme. Hän oli myös uskonnollisesta kodista, ahdasmieliseen aikaan sekoittui myös silloisen neuvostoajan vaikutus. Vaihdoimme kokemuksia. Väillämme väreili.

Kun olimme läpikäyneet lapsuudet, koulut, avioliitot, lapset ja lasten lapset tulimme tähän hetkeen. Mitä minulle kuuluu juuri nyt? Yhtäkkiä hän kysyy : "Miten seksi?" Kysymys oli niin yllättävä, että vain hymyilin tyhmänä. En tiennyt, että hän puhuu myös suomea, olimme koko ajan käyttäneet englantia. Hän huomasi hämmennyksen ja kysyi uudestaan hieman hassusti murtaen: "Saatko panna?" Tilanne oli todella outo, koska hän puhui hyvin sivistyneesti ja oli kovin kohtelias ja nyt yhtäkkiä....

Hän sanoi, että on oivaltanut, että seksistä pitää puhua, ei voi muuten tietää mitä toinen haluaa. Jos ihmisen ajatuksia ei voi lukea, niin varsinkaan ihmisen seksuaalisia mieltymyksiä ei voi arvata, pitää käydä dialogia, kysyä, olla avoin. Ja jotta voi olla avoin, on hyvä käyttää mahdollisimman suoraa kieltä, puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja minulle minun äidinkielellä. Ja sitten puhuimme viinilasin ääressä pitkään. Käytimme kuitenkin englantia, koska minä en kykene vironkieleen ja hänen suomenkielen taitonsa oli koomista

Vastaa

Tapahtumat

uskovaisuus ja aikuisen naisen halu

Kommentit (80)