Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset tunkee koirineen iholle kun minulla on koiranpentu
16.04.2022 |
Pentu on nyt 5kk vanha. On arka vieraita koiria kohtaan (jotka on usein monta kertaa isompia) joten olen päättänyt ettei hihnassa moikata. Meillä on tuttuja koiria joiden kanssa sitten leikkii.
Lenkillä jos tulee toinen koira vastaan niin menen eri reittiä jos mahdollista. Jos ei niin menen selkeästi tien reunaan ja selkä toisia päin. Palkkaan omaa pentua kun se on rauhassa ja se on aina ihan rauhassa kunhan ei toinen koira tule liian lähelle. Sanon vielä aina ääneen että OHI.
Mutta Ei ole kerta eikä kaksi kun toinen kiertää koiransa kanssa mun selän taakse ja päästää sieltä ilman lupaa oman koiransa mun koiran luo, tai sit jäädään oikeasti siihen metrin päähän viereen sen oman koiran kanssa seisomaan ja toljottamaan. Siitä sit pentu alkaa haukkumaan kun yks ei mene ohi vaan tulee iholle.
Ihan oikeasti, eikö koiranomistajilla liiku mitään päässä, ihan perus ohitussäännöt pitäis jokasella olla hallussa?
Kommentit (62)
Aggressiivisen pikkukoiran omistaja: ”Keltainen väri hihnassa kertoo, että koira haluaa olla rauhassa”
Jos koiralla on keltainen talutushihna, se haluaa todennäköisesti olla rauhassa, eikä vieraan ihmisen tai koiran pidä mennä lähelle.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/08036690-6932-4179-9439-8149d4f383f3
Keltainen nauha remmissä kertoo tärkeän tiedon koirasta: "Älä pysähdy tuijottelemaan"
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/keltainen-nauha-remmissa-kertoo-tar…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No avaa suusi ja sano heille, että sinä parhaillaan koulutat pentuasi etkä halua häiriötekijöitä. Mistä joku tuntematon voi tietää, mitä haluat.
Pakkohan se on jos toinen ei sanomatta ymmärrä ettei omaa koiraa voi päästää toisten luo ilman että kysyy lupaa ensin
Yleensä pennut ovat tosi uteliaita muita koiria kohtaan. Vaikuttaa vähän siltä, että ap on tartuttanut oman pelkonsa pentuunsa. Pentu luulee, että sen pitää puolustaa ap:ta muilta koirilta.
Minkä pelon? En minä pelkää muita koiria. Oma koirani on hyvin pieni ja vieraat koirat on sille pelottavia. Pentu on ihan nätisti kunhan sitä ei pakoteta vieraan koiran haisteltavaksi. Meidän ei tarvitse lymyillä puskissa tai muutakaan ihmeellistä. Pentu ottaa minuun heti katsekontaktin kun näkee vieraan koiran ja saa palkan. Mennään sen verran tien sivuun ettei ihan nokakkain tarvitse olla, jos tie on kapea.
Ongelma on omistajat jotka luulee että on ihan ok päästää se oma koira mun selän takaa yllättäen pennun luo. En todellakaan ymmärrä kenen mielestä tuo on mitenkään ok?
Sano jo kauempaa kuuluvasti, ettette halua tutustua tai ei saa tulla luokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä ei jälleen kerran tajua, mistä aloituksessa on kyse.
Me ohitetaan kaikki koirat, myös ja erityisesti pennut, sopivan matkan päästä. Huolimatta siitä, että nuori uroksemme on yleensä utelias, joskus kyllä myös pullistelee. Mihinkään ei jäädä makaamaan tai "vaanimaan" (se on aivan pahinta noissa ohitustilanteissa).
Pikkupentuajan sosiaalistamista hehkutetaan ihan liikaa, etenkin kun moni ei tiedä mistä siinä on kyse. Tottahan nyt pieni pentu on lähtökohtaisesti luoksepäästävä ja -tuleva, mutta kun koira lähestyy murrosikää, tilanne voi muuttua ihan toiseksi lenkkipoluilla. Ap:nkin koira on lähestymässä mörköikää.
Olen huomannut, että varsinkin pienikokoisten tai ns. seurakoirarotujen omistajat ovat tuppautumassa "tervehtimään" ja nuuskuttelemaan, lupaa kysymättä. Sitten on rotuja, joiden omistajilla on enemmän tilannetajua.
t. saksanpaimenkoiran omistaja
Loppu nauratti, koska saksanpaimenkoirien omistajissa on nimenomaan huomattavan paljon niitä, jotka aiheuttavat muille ongelmia. Mutta hienoa, että myös poikkeuksia löytyy. Itsekin olen varmaan tällainen poikkeus, koska minulla on pieni seurakoira, mutta en voi myöskään sietää noita väkisin tervehtimään tunkevia, vaan haluan vain mennä mahdollisimman sujuvasti ja nopeasti ohi. Ilahdun joka kerta, kun vastaantulija ottaa koiransa lyhyeen hihnaan ja kävelee pysähtymättä ohi, koska se alkaa olla niin harvinaista.
Onko oikein tilastotietoja asiasta, vai mihin perustat väitteesi? Ja mistä ”ongelmista” on kyse?
No tuo lainaamani kirjoittaja otti esille ajatuksen, että joidenkin rotujen omistajilla olisi enemmän tilannetajua, ilmeisesti hänelläkin tämä perustui omaan kokemukseen, samoin minulla. Saksanpaimenkoirilla on nykyään todella paljon terveysongelmia, tästä syystä ns. asiallisten koiranomistajien keskuudessa rodun suosio on laskenut, ja niitä on nykyisin eniten juopoilla ja muilla elämänkoululaisilla. Paljon näkee takajaloillaan räyhääviä saksanpaimenkoiria, jotka omistajat saavat vain juuri ja pidettyä.
Jep jep, poliisi ja rajavartiolaitos eivät ole ns. asiallisia koiranomistajia, toisin kuin av-palstamammat. Kaikkea sitä saakin lukea.
Vierailija kirjoitti:
No avaa se suusi ja sano, että koira pelkää tms. Ei mikään muutu, jos vaan tuppisuuna seisoskelet.
No kuule ihan siksi kirjoitin, koska asia ärsyttää ja jos edes yksi näin tekevä tästä ymmärtää toimivansa ei-fiksusti niin hyvä.
Kyllä se kuuluu ihan koiranomistajan perusalkeisiin että toiset koirakot ohitetaan sujuvasti, oma koira sivulla ja itse siinä välissä. Jos on vaikeaa niin siirtyy sivummalle. Jos näkee että toisella on vaikeaa, niin ei jää paikoilleen toljottamaan, joka osaltaan pahentaa tilannetta. Yhteisiä pelisääntöjä jotta kaikkien lenkkeily sujuisi kivasti ja turvallisesti. Ja jos haluaa moikata, kysytään aina lupa ensin!
Vierailija kirjoitti:
Vieraiden koirien vältteleminen varmaan auttaakin pitkällä tähtäimellä vieraiden koirien pelkoon.
Minun mielestä se että tullaan ison koiran kanssa ihan sen pennun iholle kertoo omistajan idioottimaisuudesta. Entäpä sitten jos pieni koira näykkää peloissaan ensin, mutta jää heti alakynteen kun iso koira kilahtaa ja puraisee päästä? Näin kävi minun pienelle koiralleni joka menetti toisen silmänsä. Lenkillä voi ohittaa, mutta ei mielestäni tarvitse jäädä siihen väkisin tutustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on naapuristossa hämmästyttävä määrä remmirähjääjiä. Pentu sosiaalistettiin tuttuihin hyväluonteisiin koiriin ja rähjääjät kierrettiin kaukaa.
Lopputuloksena hyväkäytösinen tasapainoinen koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä ei jälleen kerran tajua, mistä aloituksessa on kyse.
Me ohitetaan kaikki koirat, myös ja erityisesti pennut, sopivan matkan päästä. Huolimatta siitä, että nuori uroksemme on yleensä utelias, joskus kyllä myös pullistelee. Mihinkään ei jäädä makaamaan tai "vaanimaan" (se on aivan pahinta noissa ohitustilanteissa).
Pikkupentuajan sosiaalistamista hehkutetaan ihan liikaa, etenkin kun moni ei tiedä mistä siinä on kyse. Tottahan nyt pieni pentu on lähtökohtaisesti luoksepäästävä ja -tuleva, mutta kun koira lähestyy murrosikää, tilanne voi muuttua ihan toiseksi lenkkipoluilla. Ap:nkin koira on lähestymässä mörköikää.
Olen huomannut, että varsinkin pienikokoisten tai ns. seurakoirarotujen omistajat ovat tuppautumassa "tervehtimään" ja nuuskuttelemaan, lupaa kysymättä. Sitten on rotuja, joiden omistajilla on enemmän tilannetajua.
t. saksanpaimenkoiran omistaja
Loppu nauratti, koska saksanpaimenkoirien omistajissa on nimenomaan huomattavan paljon niitä, jotka aiheuttavat muille ongelmia. Mutta hienoa, että myös poikkeuksia löytyy. Itsekin olen varmaan tällainen poikkeus, koska minulla on pieni seurakoira, mutta en voi myöskään sietää noita väkisin tervehtimään tunkevia, vaan haluan vain mennä mahdollisimman sujuvasti ja nopeasti ohi. Ilahdun joka kerta, kun vastaantulija ottaa koiransa lyhyeen hihnaan ja kävelee pysähtymättä ohi, koska se alkaa olla niin harvinaista.
Onko oikein tilastotietoja asiasta, vai mihin perustat väitteesi? Ja mistä ”ongelmista” on kyse?
No tuo lainaamani kirjoittaja otti esille ajatuksen, että joidenkin rotujen omistajilla olisi enemmän tilannetajua, ilmeisesti hänelläkin tämä perustui omaan kokemukseen, samoin minulla. Saksanpaimenkoirilla on nykyään todella paljon terveysongelmia, tästä syystä ns. asiallisten koiranomistajien keskuudessa rodun suosio on laskenut, ja niitä on nykyisin eniten juopoilla ja muilla elämänkoululaisilla. Paljon näkee takajaloillaan räyhääviä saksanpaimenkoiria, jotka omistajat saavat vain juuri ja pidettyä.
Jep jep, poliisi ja rajavartiolaitos eivät ole ns. asiallisia koiranomistajia, toisin kuin av-palstamammat. Kaikkea sitä saakin lukea.
Eihän tuossa lukenut, ettei saksanpaimenkoiria olisi enää lainkaan asiallisilla omistajilla, vaan että niiden suosio on laskenut. Käyttölinjaiset sakemannit ovat edelleen varsin terveitä, ja niissä näkeekin välillä hienosti käyttäytyviä koiria ihan harrastajillakin. Mutta seurakoirissa valitettavasti enemmistö on niitä luiskaperäisiä riehujia, jotka ovat varmasti niin kipeitäkin, ettei ole mikään ihmekään, että ne käyttäytyvät huonosti. Se nyt vaan tuppaa olemaan niin, että fiksut ihmiset eivät hanki sairaita koiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä ei jälleen kerran tajua, mistä aloituksessa on kyse.
Me ohitetaan kaikki koirat, myös ja erityisesti pennut, sopivan matkan päästä. Huolimatta siitä, että nuori uroksemme on yleensä utelias, joskus kyllä myös pullistelee. Mihinkään ei jäädä makaamaan tai "vaanimaan" (se on aivan pahinta noissa ohitustilanteissa).
Pikkupentuajan sosiaalistamista hehkutetaan ihan liikaa, etenkin kun moni ei tiedä mistä siinä on kyse. Tottahan nyt pieni pentu on lähtökohtaisesti luoksepäästävä ja -tuleva, mutta kun koira lähestyy murrosikää, tilanne voi muuttua ihan toiseksi lenkkipoluilla. Ap:nkin koira on lähestymässä mörköikää.
Olen huomannut, että varsinkin pienikokoisten tai ns. seurakoirarotujen omistajat ovat tuppautumassa "tervehtimään" ja nuuskuttelemaan, lupaa kysymättä. Sitten on rotuja, joiden omistajilla on enemmän tilannetajua.
t. saksanpaimenkoiran omistaja
Olen varmaan noita jotka ei tajua aloitusta.
Itseäni suoraan sanottuna v...ttaa nuo pikkukoiran omistajat, jotka ovat niin niin pelokkaita kun koira on pentu.
Sitten se aikuinen sokeripussiin kokoinen rakki huutaa suoli pitkällä jokaisen vastaantulijan kohdalla.
Omalle kohdalle sattunut yksi ainoa pikku terrieri jota moikattiin pennusta lähtien, joka ei ole tällainen.
T. Bordeaux’n doggi
Onko käynyt mielessä, että voisiko johtua ihan siitä, että pienen koiran omistajalle on suurempi riski tutustuttaa se sokeripussi puudeli siihen sinun jättiläiseen, joka voi tuhota sen pienen koiran silmän räpäyksessä?
On erittäin pelottavaa lähestyä isoa koiraa pienen kanssa varsinkin jos sitä omaa tilaa ei kunnioiteta tai koirien elekieli kertoo pelosta, kiihtymyksestä, agressiosta jne.
Sosiaalistaminen vaatii sellaiset lehmänhermoiset jättiläiset sille pienelle koiralle kaveriksi joiden tiedetään hyväksyvän pienen koiran dominointi yrityksetkin. Tällaisia tilanteita harvemmin tulee ellei tunne kasvattajia tai esim. ravaa näyttelyissä joissa tullut tutuiksi tietyt koirat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No avaa se suusi ja sano, että koira pelkää tms. Ei mikään muutu, jos vaan tuppisuuna seisoskelet.
No kuule ihan siksi kirjoitin, koska asia ärsyttää ja jos edes yksi näin tekevä tästä ymmärtää toimivansa ei-fiksusti niin hyvä.
Kyllä se kuuluu ihan koiranomistajan perusalkeisiin että toiset koirakot ohitetaan sujuvasti, oma koira sivulla ja itse siinä välissä. Jos on vaikeaa niin siirtyy sivummalle. Jos näkee että toisella on vaikeaa, niin ei jää paikoilleen toljottamaan, joka osaltaan pahentaa tilannetta. Yhteisiä pelisääntöjä jotta kaikkien lenkkeily sujuisi kivasti ja turvallisesti. Ja jos haluaa moikata, kysytään aina lupa ensin!
Saat parempia tuloksia kun avaat sen suusi siinä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä ei jälleen kerran tajua, mistä aloituksessa on kyse.
Me ohitetaan kaikki koirat, myös ja erityisesti pennut, sopivan matkan päästä. Huolimatta siitä, että nuori uroksemme on yleensä utelias, joskus kyllä myös pullistelee. Mihinkään ei jäädä makaamaan tai "vaanimaan" (se on aivan pahinta noissa ohitustilanteissa).
Pikkupentuajan sosiaalistamista hehkutetaan ihan liikaa, etenkin kun moni ei tiedä mistä siinä on kyse. Tottahan nyt pieni pentu on lähtökohtaisesti luoksepäästävä ja -tuleva, mutta kun koira lähestyy murrosikää, tilanne voi muuttua ihan toiseksi lenkkipoluilla. Ap:nkin koira on lähestymässä mörköikää.
Olen huomannut, että varsinkin pienikokoisten tai ns. seurakoirarotujen omistajat ovat tuppautumassa "tervehtimään" ja nuuskuttelemaan, lupaa kysymättä. Sitten on rotuja, joiden omistajilla on enemmän tilannetajua.
t. saksanpaimenkoiran omistaja
Olen varmaan noita jotka ei tajua aloitusta.
Itseäni suoraan sanottuna v...ttaa nuo pikkukoiran omistajat, jotka ovat niin niin pelokkaita kun koira on pentu.
Sitten se aikuinen sokeripussiin kokoinen rakki huutaa suoli pitkällä jokaisen vastaantulijan kohdalla.
Omalle kohdalle sattunut yksi ainoa pikku terrieri jota moikattiin pennusta lähtien, joka ei ole tällainen.
T. Bordeaux’n doggi
Onko käynyt mielessä, että voisiko johtua ihan siitä, että pienen koiran omistajalle on suurempi riski tutustuttaa se sokeripussi puudeli siihen sinun jättiläiseen, joka voi tuhota sen pienen koiran silmän räpäyksessä?
On erittäin pelottavaa lähestyä isoa koiraa pienen kanssa varsinkin jos sitä omaa tilaa ei kunnioiteta tai koirien elekieli kertoo pelosta, kiihtymyksestä, agressiosta jne.
Sosiaalistaminen vaatii sellaiset lehmänhermoiset jättiläiset sille pienelle koiralle kaveriksi joiden tiedetään hyväksyvän pienen koiran dominointi yrityksetkin. Tällaisia tilanteita harvemmin tulee ellei tunne kasvattajia tai esim. ravaa näyttelyissä joissa tullut tutuiksi tietyt koirat.
Itse todella ison koiran omistajana olen huomannut että se koiran dominassi ei ole kokoon verrattava, vaan koiran luonteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä ei jälleen kerran tajua, mistä aloituksessa on kyse.
Me ohitetaan kaikki koirat, myös ja erityisesti pennut, sopivan matkan päästä. Huolimatta siitä, että nuori uroksemme on yleensä utelias, joskus kyllä myös pullistelee. Mihinkään ei jäädä makaamaan tai "vaanimaan" (se on aivan pahinta noissa ohitustilanteissa).
Pikkupentuajan sosiaalistamista hehkutetaan ihan liikaa, etenkin kun moni ei tiedä mistä siinä on kyse. Tottahan nyt pieni pentu on lähtökohtaisesti luoksepäästävä ja -tuleva, mutta kun koira lähestyy murrosikää, tilanne voi muuttua ihan toiseksi lenkkipoluilla. Ap:nkin koira on lähestymässä mörköikää.
Olen huomannut, että varsinkin pienikokoisten tai ns. seurakoirarotujen omistajat ovat tuppautumassa "tervehtimään" ja nuuskuttelemaan, lupaa kysymättä. Sitten on rotuja, joiden omistajilla on enemmän tilannetajua.
t. saksanpaimenkoiran omistaja
Loppu nauratti, koska saksanpaimenkoirien omistajissa on nimenomaan huomattavan paljon niitä, jotka aiheuttavat muille ongelmia. Mutta hienoa, että myös poikkeuksia löytyy. Itsekin olen varmaan tällainen poikkeus, koska minulla on pieni seurakoira, mutta en voi myöskään sietää noita väkisin tervehtimään tunkevia, vaan haluan vain mennä mahdollisimman sujuvasti ja nopeasti ohi. Ilahdun joka kerta, kun vastaantulija ottaa koiransa lyhyeen hihnaan ja kävelee pysähtymättä ohi, koska se alkaa olla niin harvinaista.
Onko oikein tilastotietoja asiasta, vai mihin perustat väitteesi? Ja mistä ”ongelmista” on kyse?
No tuo lainaamani kirjoittaja otti esille ajatuksen, että joidenkin rotujen omistajilla olisi enemmän tilannetajua, ilmeisesti hänelläkin tämä perustui omaan kokemukseen, samoin minulla. Saksanpaimenkoirilla on nykyään todella paljon terveysongelmia, tästä syystä ns. asiallisten koiranomistajien keskuudessa rodun suosio on laskenut, ja niitä on nykyisin eniten juopoilla ja muilla elämänkoululaisilla. Paljon näkee takajaloillaan räyhääviä saksanpaimenkoiria, jotka omistajat saavat vain juuri ja pidettyä.
Jep jep, poliisi ja rajavartiolaitos eivät ole ns. asiallisia koiranomistajia, toisin kuin av-palstamammat. Kaikkea sitä saakin lukea.
Eihän tuossa lukenut, ettei saksanpaimenkoiria olisi enää lainkaan asiallisilla omistajilla, vaan että niiden suosio on laskenut. Käyttölinjaiset sakemannit ovat edelleen varsin terveitä, ja niissä näkeekin välillä hienosti käyttäytyviä koiria ihan harrastajillakin. Mutta seurakoirissa valitettavasti enemmistö on niitä luiskaperäisiä riehujia, jotka ovat varmasti niin kipeitäkin, ettei ole mikään ihmekään, että ne käyttäytyvät huonosti. Se nyt vaan tuppaa olemaan niin, että fiksut ihmiset eivät hanki sairaita koiria.
Ja taas täyttä sontaa. Sinä tuskin edes erottaisit kuvasta käyttö- ja näyttelylinjaista, jos viimeksi mainittua ei olisi aseteltu näyttelyasentoon. Ja pettää se luusto käyttölinjaisellakin, jos on pettääkseen, tai tulee muita sairauksia.
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, ettet tiedä mistään mitään, koska kukaan fiksu koiranomistaja ei kirjoita tuollaisia typeriä yleistyksiä, joissa ei ole mitään totuuspohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se pentu olisi hyvä sosiaalistaa pienenä, niin ei tulisi tuota arkuutta.
Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että koira pitää päästää jokaisen toisen koiran luokse, vaan sitä, että koira nimenomaan tottuu ja oppii olemaan välittämättä ohikulkijoista ja että sen kanssa voi mennä helposti esim julkisilla liikennevälineillä ja vaikka käydä kahvilassa ilman, että aiheuttaa muille häiriötä.
Huuda aina kauempaa ystävällisesti että "ei saa tulla lähelle", jos suunta on yhtään lähemmäs teitä. Koirankuljettaja tajuaa sitten että pentua pitää väistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä ei jälleen kerran tajua, mistä aloituksessa on kyse.
Me ohitetaan kaikki koirat, myös ja erityisesti pennut, sopivan matkan päästä. Huolimatta siitä, että nuori uroksemme on yleensä utelias, joskus kyllä myös pullistelee. Mihinkään ei jäädä makaamaan tai "vaanimaan" (se on aivan pahinta noissa ohitustilanteissa).
Pikkupentuajan sosiaalistamista hehkutetaan ihan liikaa, etenkin kun moni ei tiedä mistä siinä on kyse. Tottahan nyt pieni pentu on lähtökohtaisesti luoksepäästävä ja -tuleva, mutta kun koira lähestyy murrosikää, tilanne voi muuttua ihan toiseksi lenkkipoluilla. Ap:nkin koira on lähestymässä mörköikää.
Olen huomannut, että varsinkin pienikokoisten tai ns. seurakoirarotujen omistajat ovat tuppautumassa "tervehtimään" ja nuuskuttelemaan, lupaa kysymättä. Sitten on rotuja, joiden omistajilla on enemmän tilannetajua.
t. saksanpaimenkoiran omistaja
Loppu nauratti, koska saksanpaimenkoirien omistajissa on nimenomaan huomattavan paljon niitä, jotka aiheuttavat muille ongelmia. Mutta hienoa, että myös poikkeuksia löytyy. Itsekin olen varmaan tällainen poikkeus, koska minulla on pieni seurakoira, mutta en voi myöskään sietää noita väkisin tervehtimään tunkevia, vaan haluan vain mennä mahdollisimman sujuvasti ja nopeasti ohi. Ilahdun joka kerta, kun vastaantulija ottaa koiransa lyhyeen hihnaan ja kävelee pysähtymättä ohi, koska se alkaa olla niin harvinaista.
Onko oikein tilastotietoja asiasta, vai mihin perustat väitteesi? Ja mistä ”ongelmista” on kyse?
No tuo lainaamani kirjoittaja otti esille ajatuksen, että joidenkin rotujen omistajilla olisi enemmän tilannetajua, ilmeisesti hänelläkin tämä perustui omaan kokemukseen, samoin minulla. Saksanpaimenkoirilla on nykyään todella paljon terveysongelmia, tästä syystä ns. asiallisten koiranomistajien keskuudessa rodun suosio on laskenut, ja niitä on nykyisin eniten juopoilla ja muilla elämänkoululaisilla. Paljon näkee takajaloillaan räyhääviä saksanpaimenkoiria, jotka omistajat saavat vain juuri ja pidettyä.
Jep jep, poliisi ja rajavartiolaitos eivät ole ns. asiallisia koiranomistajia, toisin kuin av-palstamammat. Kaikkea sitä saakin lukea.
Eihän tuossa lukenut, ettei saksanpaimenkoiria olisi enää lainkaan asiallisilla omistajilla, vaan että niiden suosio on laskenut. Käyttölinjaiset sakemannit ovat edelleen varsin terveitä, ja niissä näkeekin välillä hienosti käyttäytyviä koiria ihan harrastajillakin. Mutta seurakoirissa valitettavasti enemmistö on niitä luiskaperäisiä riehujia, jotka ovat varmasti niin kipeitäkin, ettei ole mikään ihmekään, että ne käyttäytyvät huonosti. Se nyt vaan tuppaa olemaan niin, että fiksut ihmiset eivät hanki sairaita koiria.
Rekisteröintien perusteella suosio ei ole laskenut. No kai suurin osa niistä on sitten juoppojen ja elämänkoululaisten omistuksessa, koska palstalla näin väitetään.
On tosiaan aika rankkaa yleistystä ja panettelua sakemanneja vastaan. Itselläni on ollut niitä kolme, tällä hetkellä ei ole koiraa, mutta jos vielä koiran hommaan, niin ehdottomasti sakemanni. Mieluiten valitsen näyttelylinjalta, koska ne - yleensä - saa vähemmällä vaivalla yhteiskuntakelpoiseksi kuin käytöt, jotka mielellään vaatii harrasteitakin.
Ja juu, nuori saksanpaimenkoira voi välillä olla v'''upää riehuja, mutta kyllä ne siitä rauhottuu, kun pari vuotta tulee ikää.
HEI! Sellainen robotti 🤖 koira 🐕
Käy Aloittajalle oikein hyvin!
Tarvitse aiheuttaa käytöksellään , pelkoa Pentuun!
Näin Aikuisenakin se PELKÄÄ MUITA!
Vierailija kirjoitti:
Sano, että sun koiralla on nenäpunkki, niin kertävät kyllä kaukaa.
Jos ne sanoo että niidenkin koiralla on ja tartuttaa sun koiralle.
Sano että mooi, mun pentu on vielä arka menkää vaan ohi.
Turha toivo ap, aina on niitä jotka tekee toisin, se on pakko hyväksyä. Myös irtokoiria sattuu jokaisen pennun kohdalle. Meille ainakin kävi monet kerrat kaikenlaista yllättävää sattumusta.
Mulla on koira, jota ei ole ikinä koulutettu yhtään mitenkään, mutta ymmärtää kyllä asioita ihan hyvin silloin kun haluaa ymmärtää.
Tänään just kateltiin vähän säälien, kun nuori nainen yritti saada jotain noutajanpentua kulkemaan siististi ohitse vierellä. Koirani katsoi minua sellaisella katonytvi##noitamitenepätoivoistatouhua -katseella, oikaisi ryhtinsä ja siirtyi vasemmalle viereeni ja kulki nenä pystyssä sivuilleen katsomatta ja suoraan kävellen ohitse. Ilman nameja, namupalat saa ihan olemassaolostaan, niiden eteen ei tarvitse tehdä varsinaisesti mitään.
Mutta tilannetaju on kyllä ihan pettämätön. Ja siitä suoraan 20 metrin päähän puistonpenkille moikkaamaan yksinäistä mummoa, joka näytti potentiaaliselta rapsuttajalta. Koirakavereita on tosi paljon lähistöllä ja suurin osa tervehtii onneksi.
Tajuat varmaan itsekin, että kirjoitat täyttä sontaa 😂