Lue keskustelun säännöt.
Tein virheen jonka vuoksi olen todella ahdistunut
01.04.2025 |
Aloitin suhteen miespuolisen työkaverin kanssa. Lupasimme että emme kerro siitä toistaiseksi kenellekään, etenkään töissä. Suhde kuitenkin ahdisti minua salailun vuoksi todella paljon ja lopetin sen. Mies sanoi ymmärtävänsä ja sovimme jatkavamme kavereina. Asia kuitenkin edelleen ahdistaa minua koska en tiedä onko hän kertonut asiasta töissä. Hänellä on paljon läheisiä työkavereita. Lisäksi minusta on tuntunut että minua katsotaan ja seurataan etenkin tilanteissa kun mies on läsnä. Olen siitä todella ahdistunut ja kadun suhdetta paljon. En ymmärrä mikä veti minut siihen suhteeseen, olen jotenkin tosi arka ja herkkä ja huomaan tulevani helposti myös hyväksikäytetyksi. Mietin jopa työpaikan vaihtoa tämän vuoksi. Suhteesta on jo pitkä aika mutta silti kaikki pyörii mielessä. Miehen kanssa en ole ollut tekemisissä kuukausiin, lähinnä moikkaamme kun näemme, ei muuta joten tuntuisi oudolta alkaa kysellä häneltä onko hän kertonut meistä. Soimaan itseäni tästä virheestä paljon enkä meinaa päästä yli siitä. Tiedän että ei pitäisi ajatella mitä muut ajattelee mutta jotenkin en pääse eteenpäin. Auttakaa, miten saan vahvistusta itselleni, kiitos. Mulla on oman jaksamisen ja psyykkisen voinnin kanssa muutenkin haasteita niin tuntuu etten enää jaksa tätä. Se oli kuin viimeinen pisara tähän kaikkeen muuhun. Ja uskokaa, olen oppinut virheistäni.
Kommentit (15)
Miksi se niin ahdistaa, ettehän te ole enää yhdessä? Eihän muiden mielipiteillä ole mitään väliä, eikä kukaan työkavereistasi ajattele sinua vapaa-ajallaan. Heillä on omatkin ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pääse eteenpäin? Mikä on se asia, mikä eniten kaihertaa? Tai mitkä asiat?
En oikein itsekään tiedä. Ehkä se epävarmuus siitä oliko mies minua kohtaan luotettava. Mutta toisaalta olen miettinyt että jos saisin tietää hänen kertoneen suhteesta, tulisiko minulle siitä sen parempi olo.. Ja sitten se kun mietin mitä minusta on mahdollisesti puhuttu ja mitä minusta tiedetään. Olen tosi yksityinen ihminen ja ajatus siitä että työyhteisö tietäisi niin henkilökohtaisia asioita ahdistaa paljon. Vaikka toisaalta en tunne ketään sieltä niin hyvin että tarvitsisi ahdistua, heidän mielipiteillään ei tosiasiassa ole mitään merkitystä. Mutta en tiedä.. Jotenkin olen vaan jämähtönyt tähän. Haluaisin eteenpäin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi se niin ahdistaa, ettehän te ole enää yhdessä? Eihän muiden mielipiteillä ole mitään väliä, eikä kukaan työkavereistasi ajattele sinua vapaa-ajallaan. Heillä on omatkin ongelmansa.
Noin pitäisi opetella ajattelemaan, koska muiden mielipiteillä ei oikeasti ole merkitystä. Mut jostain syystä nyt silti mietin niitä. Ap
Onko sulla jotain koulukiusaamistraumaa tms?
Sä olet ihan turvassa, kukaan ei tee sinulle mitään pahaa. Ymmärrän että joku typerä säätö harmittaa mutta olet ihminen ja ihmiset tekee virheitä. Huom: Et ole tehnyt mitään pahaa kenellekään, ei sulla ole mitään hävettävää. Ei ole mitään hätää tuon asian suhteen, ihan rauhassa nyt vaan.
Kukaan ei oo kuollut. Ootte ilmeisesti molemmat sinkkuja? Mitään kamalaa ei oo tapahtunut. Et oo tehnyt mitään kamalaa etkä mitään virhettä. Unohda vaan koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko varattuja tai toinen teistä? Sitten ymmärrän tuon.
Kuulostat narsistin uhrilta. Narsistilla on tapa luoda ympärillesi epävarman olon. Mies on voinut sanoa jotakin muuta sinusta, esim. viitannut mt-ongelmiin tai muuhun, mikä saa ihmiset tuijottamaan. Narsisti kostaa aina, vaikkei ole mitään syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ikinä suostu salailusuhteeseen. Normaalit ihmiset ovat ylpeitä rakastamastaan henkilöstä ja menevät naimisiin julistaakseen kaikille: katsokaa miten upea puoliso minulla on; olen maailman onnellisin ihminen, kun hän on rinnallani niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.
Ei todellakaan tarvii miettiä tuota enää, siitä erostakin jo monta kuukautta. Ja jos joku nyt myhäilee kun näkee teidät samaan aikaan jossain, niin oikeesti mitä sitten? Mikä on pahinta mitä voisi käydä? Miulle jos joku sanois että "nuo kaksi oli muuten yhdessä" niin ei minua hetkauttaisi :D
Ymmärrän jos et muutenkaan halua olla mitenkään huomion keskipisteenä, niin tuo voi tuntua todella ahdistavalle, mutta siulla ei oo oikeesti mitään hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Itse tein montakin tuollaista mokaa nuorempana. Ja ahdisti. Ja kunhan niistä vääristä ukoista pääsisi lopulta eroon.
Ette tehneet mitään luvatonta. On aika tavanomaista, että ihmiset löytävät kumppanin työn merkeissä. Teidän suhde ei edennyt, mutta niin käy monelle muullekin suhteelle. Varmasti jokaisella kollegallasi on ollut orastavia ihmissuhteita, jotka ovat päättyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko miehellä iso peenis ja nussitteko kunnolla? Otitko peppuun ja annoit laueta naamallesi?
Etsi uusi suhde niin ahdistus hälvenee.
ps meidän pressikään ei näytä tietävä mitä hälveneminen on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on käynyt niin, että kaksi luottoihmistä levitti intiimejä tietoja ja toinen vielä valhein rikkoi välini yhteisiin ystäviin. En tiedä mitä kaikkea on puhuttu.
Et voi kontrolloida tuota yhtään mitenkään. Sen voit, että työstöt noita omia luonteenpiirteitäsi. Terapia kannattaa.
Miksi et pääse eteenpäin? Mikä on se asia, mikä eniten kaihertaa? Tai mitkä asiat?