*PERJANTAIHIN SYYSYSTÄVÄISET-04*

Miksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantaiiiiii :) Okei, perjantai on työpäivä, mutta pullakahvit saa edes silloin:) Ja viikkis alkaa.



Oih, Allin miestä. Osaako shoppailla? :) Kyllä näihin kotimaan kauppoihinkin on ihan tottunut ja niissä jaksaa rampata ja ostella, mutta oispa niin kiva päästä entisille kotikulmille tuhlaamaan:) Onnea sunnuntain synttärisankarille!



Mari-81, jos huhuillaan sua ahkeraan, niin katoaisko kynnys:)



Ankkis, parisuhde tosiaan tarvis jatkuvaa hoitoa, mutta kyllä kahdenkeskeinen viikonloppu silloin tällöin on ihan piristävä. Vaikka arki iskeekin sen jälkeen, niin aina voi ajatella, että uusi parisuhdeloma häämöttää edessäpäin ja antaa voimia jaksaa tylsempiäkin kausia. Mulle on jotenkin tullut sellanen olo, etten tältä arjelta aina jaksa odottaa suuria, vaikka ihanaa oiskin käpertyä yhdessä iltaisin kuhertelemaan. Ehkä se arki ei vaan olekaan jatkuvaa kuhertelua ja sitten voi ottaa ilon irti muulloin. Tässäkin asiassa on muuten miljoona koulukuntaa. Serkkuni oli kaupunkilomalla miehensä kanssa varmaan ekaa kertaa lasten jälkeen (yli 4 vuoteen) ja oli innoissaan. Puhuttiin sitten sen ihanuudesta tärkeydestä ja minä sanoin, että tavallaan kerran kuukaudessa ois tarve päästä viikonlopuksi yhdessä pakoon arkea. Serkku siihen, että " ai jaa, minä ajattelin, että kerran vuodessa" :)



Enkeli, meille on lyhyempi matka. Haenko huomenna sut ja vaatekasan tänne? :) Rumpu odottaa.



Sotkusta vielä, että oman jaksamisen (Lue: jaksamattomuuden) takia oli pakko alkaa kestää petaamattomia vuoteita yms. Päätin, että olen liian " tärkeä" ihminen, että lakkaisin huolehtimasta edes ihan vähän itsestäni.



Leanna, meillä on ollut esikosella kausia, että on ollut nukkumatta päikkäreitä ja sitten alottanut ne uudelleen. Eikä ole ollut vaikutusta yöuniin. Toivottavasti teilläkin illat sujuu!



Kuivausrumpu kyllä jättää pehmeämmäksi pyykit, muttei välttämättä aina niin rypyttömäksi. Eli parhaat vaatteet joutuu silti silittämään. Lasten trikoot jätän silittämättä, ovat tarpeeksi siistejä.



Äiktikuu, minä jätä pusut kauppaan, kun muuten ahmin laatikollisen melkeen yksin:)



Mimmulle jaksua!



Miehen veli osti kannettavan ja toi sen asennettavaksi. Sanoikin jo, ettei välttämättä onnistu viikonlopun aikana, mutta kukapa tota miestä pysäyttäis:( Ärsyttää, kun kerrankin on kalenteri tyhjänä viikonlopun ja sitten tulee tollasia haittaamaan perheen yhteistä aikaa.



Hyviä illanjatkoja kuitenkin!



T: Ynis

on munanvalkuaista. Ja söin kolme. Röyh....



äk

Vielä kysymyksiin ei pedata ei silitetä (mutta oion pyykit aina hyvin narulle ja ravistan ensin). Siististä tykkäisin, mutta....

Lempo, kiva kuulla että hyvin sujuu.



Siivoaminen on mulle kyllä pakkopullaa. Siivooja skäy 2 x kuussa, minä sutasen vähän väliviikoina. Yritän pitää keittiön, eteisen, ruokailutilan ja olkkarin - niin ja vessa suht siistinä, mutta kyllä tänne kaaos jää kun aamulla lähemme. Ja varmasti sängyt petaamatta. Lisäksi meiltä löytyy sekainen kodinhoito- ja työhuone, ja monta laatikkoa. Kun on töissä, niin en kyllä jaksa miettiä kodin siisteyttä ja ymmärän myös miestäni paremmin. Samoin ymmärrän miten rankkaa on olla työiltamenoissa. Eilen tulin kotiin vähän ysin jälkeen ja en kyllä jaksanut puhua enää yhtään mitään.



Me olemme taas kipeänä, minä ja tyttö. Valma olikin melkein viikon terve. Kettu, sanon mä. Alkaa pikkuhiljaa pelottaa, että tästä tulee vielä rankka talvi. Valma on syönyt jo 2 ab-kuuria kuukauden sisällä ja nyt tulee räkää silmistä ja nenästä, muttei kyllä korvista. Viime yönä oli kuumetta ja nyt nuokkuu sohvalla. Viikko sittenhän ne korvat putkitettiin. Mitä ihmettä tässä tekis? Mun olo ei ole ihan niin tukala, mutta tasan kk sitten aloin toipumaan 3 viikkoa kestäneestä taudista. Ennen en sairastanut juuri lainkaan.



Alkuviikosta ajattelin, että tilaan Valman neuvolan. No hyvä, etten kerinnyt, kun hänelle ois pitänyt antaa se MPR ja nyty on taas niin räkänen. Mietin, että pitäisikö laittaa myös influenssarokote?



Mukavaa parisuhdeviikonloppua Ankkis. Tekee varmasti hyvää. Yniskin suunnittelee mukavia hääpäivän varalle. Kyllä tässä souvissa pitää välilä muistuttaa itselle, että olen myös aviovaimo.



Nyt menen lasten kanssa sohvalle. Valma on sen verran kipeä, että katsoo lastenohjelmia.



Hyvää viikoloppua.

Pile

Olen vähän jotenkin pihalla kaikesta, en ole pahemmin koneella istunut.



Mutta Pilelle on pakko sanoa, että samassa veneessä, Motti on ollut kipeä keskiviikosta asti, me päästiin puoleentoista viikkoon antibioottikuurin jälkeen. Alkaa kyllä täälläkin pelkokertoimet kasvaa....Helpompi sinänsä etten ole töissä(siis muualla, aika hyvin työllistetty olen tämän yrityksemme kanssa ollut), mutta juuri olen antanut itselleni luvan haaveilla töihin paluusta. kotiäidin arki tökkii. Mutta kuinka tässä voi töihin kuvitella menevänsä?!:/



Motti tahtoo syliin, reppana on ihan tukossa.



Aavis ja Motti

Tuli ikävä, kun tota runosuonta olen miettinyt (s-postiin viitaten, eikä vain apua kaivaten).



Joo, Pile, hääpäivä lähestyy. Ulkona värikkäät vaahteranlehdet aina muistuttaa siitä! :) Ihanaa!



Musta alkaa tuntua siltä, että töissäkäyvänä alan enemmän arvostaa siisteyttä. Siis sitä, että koitetaan ylläpitää jonkinlainen siisteyden taso. En minäkään nimittäin jaksa töiden jälkeen paljoa kotona siivoilla. Pääsee helpommalla, jos koittaa siivota yleensä jälkensä pois (mikä meillä on aika vähäinen käsite). Ja jos siivoaa edes sen kerran viikossa, niin sekin on paljon helpompaa.



Niin Jatu, minä en vois sanoa, että imuroidaan vähintään kahden päivän välein. Kahden viikon välein ehkä:) Joskus myös useammin, mutta vähintään 2 viikon välein:)



T: Ynis

Voi Valmaa ja Mottia :( Peukut pystyssä että pelot eivät toteutuisi - ainakaan suurimmalta osin. Pikaista paranemista molempiin koteihin!



Ynis, kyllä se mies varmaankin jotakin on saanut ostettua. Mutta aika tiivistä tahtia on siellä joutunut paiskomaan töitä (plus ns. pakolliset työillalliset) joten luultavasti on ollut aika tupla ja kuitti iltaisin. Kyllä se oli yhtenä iltana kuitenkin seisoskellut suu pyöreänä paikallisen ostosparatiisin (tai helvetin) porteilla, kuulemma :)



Käväisimme naapurin äidin ja hänen 3-v. tyttönsä kanssa Sellossa alkuillasta. Kävimme HenkkaMaukalla ostamassa vähän sukkia/sukkahousuja ja minä vielä tytölle jotakin hiuslenksua + sellaista pientä. Sitten kävimme vielä kahvilla/mehulla. Mukavaa oli viettää vielä ilta kaverin seurassa, nyt kun jaksoi vielä lähteä. Töiden jälkeen yleensä saa vain haaveilla jaksavansa sellaisesta.



Ankkikselle mukavaa parisuhde-viikonloppua. Toivottavasti pääsette edes vähän lähemmäksi toisianne.



Sohva ja " Sydämen asialla" videolta kutsuvat.



Alli

Voi VAlmaa ja Mottia :-( Paranemis lähetys ja äideille voimia!



Se kun lähtee töihin ja lapsetkin täytyy saada liikeelle voi ajaa siihen tilanteesee et sängyt jää petaamatta...Se onenii eri juttu ku kotona olo!!



Must ois kiva jos jokatoinen kk päästäs yöks kaksin tai edes joka kolmas...viimeks oltuki jossain joskus ennen typyä,,Hämärästi muistan et laival tarjoilija sano et tuol mahas on muutaki ku ruokaa ;-))



Poika 6v tahtoo/tarvii omankännyn ja tietsikan!!Ei turhat toiveet pojalla!

Mut ei toivoakaan saada niitä!Pihalla oli jollain 6vllä ollu oma känny...kiva!



Kiitos äitikuu.Säästytäänpä niiltakin kaloreilta..siis minä säästyn!



Mies tulimyöhää,en jaksanu kauppaa...poika ei ole viel päässy saunaa et niin ajoissa ollaa.Typysaunonu ja kynnet lakattu kyläilyä varten:-)



Mustaki vaatteet siis trikoo on ihan hyvät ku kuivattaa narul ja hyvin oikoo märkänä!



Irrallisia lauseita kokoteksti,ihan ku mun ajatukset :-)



Typsylle puuroo...



jatu

Ootko koskaa lukenu karvis-sarjakuvia.Niissä Karvinen halutessaan ravistaa 100000000karvaa yhteen kohtaan..sellasta kissa tekee,on Pakko imuroida!!!ja samalla sit hiekat ja murut..

Voin olla vähä neuroottinen ;-))



jatu

Se kun lähtee töihin ja lapsetkin täytyy saada liikeelle voi ajaa siihen tilanteesee et sängyt jää petaamatta...Se onenii eri juttu ku kotona olo!!



Ai onko:) Mulla homma alko jo raskausaikana:)



T: Ynis jonka silmät menee jo väkisin kiinni. Nukkumaan!

Te siistit ette jaksaisi minun perheeni kanssa päivääkään. OIkeasti minäkin haluaisin pitää huushollin oordningissa, mutta olen vain sattunut löytämään miehen, joka ei kerta kaikkiaan osaa pistää tavaroita paikoilleen (eikä tunnusta olevansa epäsiisti, koska lattioita pesee innolla aina kahden viikon välein ;)). Olen kuitenkin sekä laiska, että aina välillä ollut poissa - ja mies kotona sekoittamassa-, joten on vain pakko ollut sopeutua (enkä oikeasti kovin pedantti olekaan). Sängyn petaan silti joka aamu ja margariinit, maidot ym poistan keittiön pöydältä (jossa ne miehen jäljiltä joka tapauksessa ovat), mutta kokonaiskaaos on valtava.



Jos on takana parisenkymmentä päivää ilman kunnollista vapaapäivää (ja viikonloppu edessä :)) on takana myös (ainakin) saman verran ilman Lundia hehkua (noin kuvaannollisesti ;))



Tämäkin tärkeä tieto piti teille kertoa..................

Krmh..............



Viikonloppu edessä siis

Huiskis!



♥SaaMari

Täällä yksi neuroottinen siivoushullu. Minä inhoan sotkua, likaa, epäjärjestystä ja epämääräisiä käyttämättömiä tavaroita nurkissa tai laatikoissa lojumassa:)Mulle tulee itsellekin likainen ja epäsiisti olo. Tällä hetkellä tilanne on erittäin hyvä, mutta toisin oli ennen kotiäitivuosia, kun ei vaan kerennyt. Tiedän kyllä, että töihin paluu muuttaa tilannetta, toisaalta myös se, jos neliömäärämme ehkä jopa kertaantuu piakkoin, voi tosiaan saada oven jonnekin kiinni. Näin pienissä tiloissa keskellä maaseutua on melkein pakko imuroida kerran päivässä ellei sitten halua asua hiekkalaatikossa. Ja sängyt pedataan, inhoan sitä roskamäärää mikä sängystä löytyy jos niitä ei petaa:)



Mies on kotoisin todella sotkuisesta ja likaisesta kodista, se ei ihan aina meinaa ymmärtää, mutta melkoisen hyvin olen jo koulinut;) Tosin hermot meni eilen meidän autojen kunnosta, en ala edes kuvailemaan, aivan järkkyä.



Kiitos sympatioista. Itse en ole väsynyt, vaikka aika tehokkaasti ollaan valvottu. Olen ollut itsekäs ja ottanut omaa aikaa, tänään olin koko päivän poissa hoitamassa asioita ja ihan vaan shoppailemassa ja anoppi hoiti potilasta. Myös töiden tekeminen lisää minun jaksamistani, siksi alan kaivata jo oman alan pariin. Eniten olen huolissani siitä, miltä Motista tuntuu se, että aina on huono olo, ei voi juosta, nenä valuu jne. Kun itsekin miettii kuinka tuskaista se on, saatikka sitten koko ajan niinkuin viime talvena. Pienen pojan elämään se myös tekee ison loven siinä, että ei voida nähdä kavereita eikä kerhoilla ja toinen ymmärtää niitä jo kaivata:( Olenkin hurjan kiitollinen anopin hoitoavusta, se jaksaa heittäytyä ihanasti Motin kanssa leikkimään jne. Kun tulen kotiin, vastassa on järkyttävä sotku, mutta kaksi iloista naamaa:) Taidetaan ostaa anopille kiitokseksi matka miehen siskoa tapaamaan ruotsiin.



Leffan katsontaan miehen kainaloon:)



Aavis ja Motti