Lue keskustelun säännöt.
Pelkään lastani :(
14.04.2022 |
Lapsi on nyt 8-vuotias. Neuvolassa huomattiin joskus 2-3 vuotiaana ettei poika ole ihan ”normaali”. Mitään diagnoosia ei ole saanut. Koulu sujuu hyvin, ja kavereita on. Hän on erittäin väkivaltainen ja lyö usein myös minua ja miesystävääni.
En tiedä mikä mennyt kasvatuksessa pieleen.
Pelkään että lyö tai ylipäätään satuttaa pikkuveljeään.
Voi oikeasti kuulostaa järkyttävältä että ”pelkään” häntä, mutta siltä minusta tuntuu. Saattaa vetää herneet nenään jo jostain tietystä äänestä. ADHD - tutkimukset tehty, ei hänellä ole sitä, misofonian (SSSS) todennäköisyyttä mietitty perheneuvolassa. En tiedä enää mitä teen :(((
Kommentit (404)
Leijonaäiti kirjoitti:
Varmaan voisit vaaatia,että poika otetaan jollekin lasten osastolle tutkittavaksi.Kerro että hän lyö ja pelkäätte häntä.Varmasti jokin sopiva lääkitys löytyy.Ja toki toinen vaihtoehto on,että hänet sijoitetaan jonnekin kodin ulkopuolelle hoitoon.Ei ole hyvä elää kodissa ,jossa täytyy jotain perheenjäsentä pelätä. Itse on uskaltaisi/haluaisi elää vaikean lapsen kanssa.
”Kerro että lyö ja pelkäätte häntä”. Kuinkahan moni lastensuojelutätsä oikeasti ymmärtäisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä se lapsi jonka kiinni pitämiseen tarvitaa koulussa kolme aikuista kun raivokohtaus iskee? Eilen nähtyä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä se lapsi jonka kiinni pitämiseen tarvitaa koulussa kolme aikuista kun raivokohtaus iskee? Eilen nähtyä.
Oletko opettaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kasvatetaan ilman rajoja, tulos alkaa näkyä 7-10 vuoden iässä. Silloinkin rajojen asettamisen sijaan vanhemman ainoa reaktio on pelko omaa lastaan kohtaan. Näitä on Suomi täynnä, hirveästi yritetään metsästää diagnoosia ja ollaan raivoissaan, kun sitä ei saada, sillä diagnoosin taakse on kiva piiloutua. On ikävämpää myöntää, ettei ole itse onnistunut kasvattajana.
Mitä, jos ongelma (ap:llä ei lastenvahtia) juontaakin nimenomaan jostain rajoista, tyranniasta?
Lastenpsykologina näen satoja lapsia joka vuosi työssäni. Lapsista 1% on liian tiukat rajat. Hyvin epätodennäköistä, että aloittaja kuuluisi tähän yhteen prosenttiin. Niissä tapauksissa vanhemmat ovat usein todella vanhoja, siis saaneet lapsen lähellä viidenkymmenen vuoden ikää, isä jopa yli viisikymmentä. Äärimmäisen harvoin alle kuusikymppiset vanhemmat kasvattavat liian tiukasti. Nykyään vaan monen mielestä lapselle pitää antaa ihan kaikki periksi, muu on mukamas tyranniaa.
Lastenpsykologi, Turku
Luuletko, että lapset, joilla on liian tiukat rajat pääsevät psykologille? Ehkä vasta kun ovat suisidaalisia, jos sittenkään?
T boomereiden kasvatti
Vierailija kirjoitti:
- en tiedäää kirjoitti:
Mikä on misofonia??????
samaa mietin.
KVG.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kasvatetaan ilman rajoja, tulos alkaa näkyä 7-10 vuoden iässä. Silloinkin rajojen asettamisen sijaan vanhemman ainoa reaktio on pelko omaa lastaan kohtaan. Näitä on Suomi täynnä, hirveästi yritetään metsästää diagnoosia ja ollaan raivoissaan, kun sitä ei saada, sillä diagnoosin taakse on kiva piiloutua. On ikävämpää myöntää, ettei ole itse onnistunut kasvattajana.
Mitä, jos ongelma (ap:llä ei lastenvahtia) juontaakin nimenomaan jostain rajoista, tyranniasta?
Lastenpsykologina näen satoja lapsia joka vuosi työssäni. Lapsista 1% on liian tiukat rajat. Hyvin epätodennäköistä, että aloittaja kuuluisi tähän yhteen prosenttiin. Niissä tapauksissa vanhemmat ovat usein todella vanhoja, siis saaneet lapsen lähellä viidenkymmenen vuoden ikää, isä jopa yli viisikymmentä. Äärimmäisen harvoin alle kuusikymppiset vanhemmat kasvattavat liian tiukasti. Nykyään vaan monen mielestä lapselle pitää antaa ihan kaikki periksi, muu on mukamas tyranniaa.
Lastenpsykologi, Turku
Luuletko, että lapset, joilla on liian tiukat rajat pääsevät psykologille? Ehkä vasta kun ovat suisidaalisia, jos sittenkään?
T boomereiden kasvatti
Oletko sinä lastenpsykologi?
Vierailija kirjoitti:
Kuunteleeko rokkia? Tällä varmaan yhtenäisyyttä huonon käytöksen kanssa.
Mikä on huonoa käytöstä? Se että jättää vauvan/taaperon 8-vuotiaan, väkivaltaisen henkilön valvottavaksi?
Tästä tuli mieleen tapaus, jossa 6-vuotias tyttö yritti useita kertoja saada pikkuveljensä hengiltä. Vasta kun oli hakannut vauvan pään ihan kunnolla verille, tuli muutos. Pointti on, että vauva aina jätettiin tytön "vastuulle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä tosi p*r seestä joutua pelkäämään omaa lastaan. Mun epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsinyt lapseni teki lopulta itsarin, mutta ehti sitä ennen kylvää pelkoa läheisissään. Itseäni uhkaili mm. väkivaltaisilla tyypeillä, jotka muka oli värvännyt tekemään minusta selvää.
Kaikkeni koin tehneeni tätä kuitenkin tietty rakasta ihmistä auttaakseni, vaan eipä se riittänyt. Kuolemaansa liittyi myös suurta helpotusta, vaikka näin ei saisi sanoa.
Tsemppiä! Kun asia otetaan nyt hoitoon eikä vasta murrosiässä, on vielä mahdollisuus vaikuttaa lapsen käyttäytymisen hallintaan. Hyvästä käyttäytymiseen pitää kannustaa ja kiittää. En usko, että lapsi tahallaan käyttäytyy huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on tosiaan väärillä urilla - hyvä otsikko, vammainen aloitus.
Kun oppilas uhkaa muita oppilaita, puree, potkii, sylkee, tarvitaan rauhoittamiseen kiinni pitämistä hänen itsensä vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun oppilas uhkaa muita oppilaita, puree, potkii, sylkee, tarvitaan rauhoittamiseen kiinni pitämistä hänen itsensä vuoksi.
Kuinka niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oppilas uhkaa muita oppilaita, puree, potkii, sylkee, tarvitaan rauhoittamiseen kiinni pitämistä hänen itsensä vuoksi.
Kuinka niin?
Kerran jouduin kamppaamaan yhden kutosluokkalaisen joka kokoajan pelleilli.
Opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa vain syntyy mielenvikaisena eikä siinä oikein mikään auta, jos vika on paha. Lievemmistä sitten kasvaa huonoissa oloissa myös sekopäitä.
Jotkut on luonnostaan aggressiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Kauhistuttaa, millainen tulevaisuus hänellä mahtaa olla.
Oliko hänen isällään vastaavia piirteitä. Mietin vaan, kun kerran olet eronnut.
Järkyttävää ajatella jos joutuu vaikka aikuisena vankilaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on luonnostaan aggressiivisia.
Huom jotkut, ei kaikki :)
Vierailija kirjoitti:
Onko tutkittu kehitysvamman mahdollisuus, entäs fetal alcohol syndrome?
FAS
Nyt jo aikuisten lasten äitinä voin kertoa että näin lasten ikätovereissa joitakin tällaisia lapsia. Nykyään, noin 18-20-vuotiaana muutamat heistä käyttävät piikkihuumeita, ovat vieroituksessa ja pudonneet jo valmiiksi yhteiskunnasta. Koulut käymättä ja yhteiskunnan elättejä. Miltäs kuulostaa lapsellesi tällainen tulevaisuus?
Autismi?