Mies on ylitöissä 4-5 h joka päivä

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä työpaikassani oli mieskollega, jolla oli kotona pieni lapsi. Tämä isä jäi melkein joka päivä "ylitöihin", kun muut työkaverit lähti kotiin. Yleensä hän istui työhuoneessaan ja katsoi Netflixiä. En usko, että hän noita tunteja mihinkään kirjasi, koska pomo olisi saattanut ihmetellä, miten joku voi olla joka päivä ylitöissä saamatta mitään aikaan. Kotiin hän kyllä soitti joka päivä ja väitti kivenkovaan, että ylitöiksi taas menee.

Joo ei meilläkään voi laittaa ylityötunteja, kun yleisesti tiedetään ettei ole tarvetta tunneille. Ilmeisesti haluaa vaan omaa aikaa ennen kotiin menoa, 

Vierailija kirjoitti:

Miehesi painaa toista reikää ylitöissään, eli hänellä on suhde.

Ei kai sellaistakaan nyt joka päivä jaksa painaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.

Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.

Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.

Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.  

Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms. 

Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme.  Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.

Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.

Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.

Ap

Odotat ja odotat, että toinen muuttuisi että sinä viimein saisit suhteelta sen minkä haluat? Sellaista ihmistä kutsutaan läheisriipaksi.

Tämä voi olla hyvinkin totta, ja olen pohtinutkin näitä asioita paljon viime aikoina. Jotenkin vain tuntuu, että onko tämä tarpeeksi "hyvä" syy lopettaa suhde. Miehessä on myös paljon hyvää ja rakastan häntä, ja juuri siksi yhteisen ajan puute satuttaakin minua. Erityisesti, kun ylityöt eivät ole ns. pakollisia vaan mies jää töihin aina vapaaehtoisesti, eikä edes edes kirjaa kaikkia tuntejaan. 

Toivoisin että mies olisi rehellinen minua kohtaan, jos hän ei enää halua jatkaa yhdessä, viimeksi kuitenkin sanoi rakastavansa tänä aamuna, kun lähti töihin.

Ap 

Ei missään nimessä ilmaista työsuoritetta työnantajalle! Jos miehesi on aidosti niin kiltti, mitä annat ymmärtää, hän on nyt ihan puhtaasti ovimattona työpaikalla. Meidänkin firmassa osa porukasta teki ylitöitä kirjaamatta, että sai työt valmiiksi. Se on väärin kaikkia kohtaan; mies ei saa työstään laillista palkkiota, firma alkaa kuvitella että asiat saadaan hoidettua työajan puitteissa tai nopeammin mitä ne oikeasti saadaan hoidettua, ja kollegoille tulee jatkossa painetta, kun työnantaja tuumaa, että "Mikko se muuten hoiti tämän homman 5h aikana, miten teillä menee siihen 10h?" (koska Mikollakin meni 10h, mutta hän kirjasi vaan 5h)

Ei IKINÄ ilmaista työtä kellekään. Miehesi pitää oppia sanomaan ei ja huomaamaan, että maailma ei kaadu siihen, jos sanoo ei ja pitää rajoistaan kiinni, eikä siihen, että työt on tehty niin, että ne toimivat eikä aina 100% panoksella.

Ainoastaan lentäjät, lennonjohto, kirurgit ymv. henkilöt, jotka ovat tekemisissä ihmishenkien kanssa, joutuvat antamana 100% panoksen. Suurin osa maailman työstä toimii ja pyörii vähemmällä.

Miehellä on hiukan näihin viimeisiin verrattava työ (ei kuitenkaan mikään näistä). Uskon, että hänen työpanostaan tarvitaan, mutta hän on itsekin sanonut, etteivät muut tee yhtä paljon ylitöitä kuin hän. Kyse on kai kiltteydestä/vastuullisuudesta/perfektionismistä. Olen niin monta kertaa sanonut hänelle, ettei lahjoita aikaansa työnantajalle, mutta hänen mukaansa se on enemmänkin apua kolleegoille, joita hän arvostaa. Tavallaan olen myös ylpeä miehestäni mutta toivoisin edes joskus meneväni työn edelle.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun soitat miehellesi, niin mistä tiedät että hän on varmasti töissä? 

Taustahälystä, minkä tunnistan. Toki en voi olla siitä 100% varma.

Ap

Miksi ylipäätänsä soitat miehellesi töihin? 

Soitan joskus ihan vain kysyäkseni, mitä hänelle kuuluu. Välillä myös on kysyttävä jotain asiaa. Hän myös soittaa välillä minulle, jos ehtii.

En soittele häntä vakoillakseni. En ole mustasukkainen ihminen, vaan ehkä jopa liiankin luottavainen ja sinisilmäinen, koska olen itse hyvin rehellinen ja uskollinen, ja uskon, että miehenikin on.

Toki viime aikoina on alkanut mietityttämään, voiko ylitöiden takana olla jotain muutakin, kuin pelkkää työtä. Siinä tapauksessa toivoisin mieheni olevan minulle rehellinen, ei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta.

Ap 

Olet liian takertuvainen, jos kyselet kesken työpäivän kuulumisia. Eiköhän se mies soita sinulle päin, jos jotakin kuultavaa on.

Täällä kokemusta työnarkomaanista, ero tuli. Jatkuvaa pitkän päivän tekemistä ja varalla oloa, minä tai yhteiset menot eivät pärjänneet mitenkään vaakakupissa.

Lopulta kosahti se burnout, mutta silloinkin hän kevensi parisuhteen pois elämästään häiritsemästä ja jatkoi töissä sinnittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun soitat miehellesi, niin mistä tiedät että hän on varmasti töissä? 

Taustahälystä, minkä tunnistan. Toki en voi olla siitä 100% varma.

Ap

Miksi ylipäätänsä soitat miehellesi töihin? 

Soitan joskus ihan vain kysyäkseni, mitä hänelle kuuluu. Välillä myös on kysyttävä jotain asiaa. Hän myös soittaa välillä minulle, jos ehtii.

En soittele häntä vakoillakseni. En ole mustasukkainen ihminen, vaan ehkä jopa liiankin luottavainen ja sinisilmäinen, koska olen itse hyvin rehellinen ja uskollinen, ja uskon, että miehenikin on.

Toki viime aikoina on alkanut mietityttämään, voiko ylitöiden takana olla jotain muutakin, kuin pelkkää työtä. Siinä tapauksessa toivoisin mieheni olevan minulle rehellinen, ei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta.

Ap 

Olet liian takertuvainen, jos kyselet kesken työpäivän kuulumisia. Eiköhän se mies soita sinulle päin, jos jotakin kuultavaa on.

Joo, näin voi toki olla. Miehenikin kyllä soittaa välillä minulle. Minulla on ollut henkilökohtaisesti tosi vaikeat pari viimeistä vuotta, olen menettänyt useamman läheisen ihmisen. Ehkä sitten takerrun mieheen sen takia. En kuitenkaan haluaisi että hän on kanssani vain sen takia, että haluaa pitää minusta huolta, minkä olenkin sanonut hänelle (juuri liittyen hänen vastuuntuntoisuuteensa). 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä työpaikassani oli mieskollega, jolla oli kotona pieni lapsi. Tämä isä jäi melkein joka päivä "ylitöihin", kun muut työkaverit lähti kotiin. Yleensä hän istui työhuoneessaan ja katsoi Netflixiä. En usko, että hän noita tunteja mihinkään kirjasi, koska pomo olisi saattanut ihmetellä, miten joku voi olla joka päivä ylitöissä saamatta mitään aikaan. Kotiin hän kyllä soitti joka päivä ja väitti kivenkovaan, että ylitöiksi taas menee.

Meillä on miesvaltainen työyhteisö ja kaikki tulee lasten hiihtolomilla töihin ja joulun välipäivinä. Töissä pääsee helpommalla kuin kotona. Sanovat kotona, etteivät saaneet lomaa ja on kiire. Sama homma kesälomien kanssa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.

Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.

Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.

Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.  

Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms. 

Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme.  Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.

Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.

Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.

Ap

Odotat ja odotat, että toinen muuttuisi että sinä viimein saisit suhteelta sen minkä haluat? Sellaista ihmistä kutsutaan läheisriipaksi.

Tämä voi olla hyvinkin totta, ja olen pohtinutkin näitä asioita paljon viime aikoina. Jotenkin vain tuntuu, että onko tämä tarpeeksi "hyvä" syy lopettaa suhde. Miehessä on myös paljon hyvää ja rakastan häntä, ja juuri siksi yhteisen ajan puute satuttaakin minua. Erityisesti, kun ylityöt eivät ole ns. pakollisia vaan mies jää töihin aina vapaaehtoisesti, eikä edes edes kirjaa kaikkia tuntejaan. 

Toivoisin että mies olisi rehellinen minua kohtaan, jos hän ei enää halua jatkaa yhdessä, viimeksi kuitenkin sanoi rakastavansa tänä aamuna, kun lähti töihin.

Ap 

Ei missään nimessä ilmaista työsuoritetta työnantajalle! Jos miehesi on aidosti niin kiltti, mitä annat ymmärtää, hän on nyt ihan puhtaasti ovimattona työpaikalla. Meidänkin firmassa osa porukasta teki ylitöitä kirjaamatta, että sai työt valmiiksi. Se on väärin kaikkia kohtaan; mies ei saa työstään laillista palkkiota, firma alkaa kuvitella että asiat saadaan hoidettua työajan puitteissa tai nopeammin mitä ne oikeasti saadaan hoidettua, ja kollegoille tulee jatkossa painetta, kun työnantaja tuumaa, että "Mikko se muuten hoiti tämän homman 5h aikana, miten teillä menee siihen 10h?" (koska Mikollakin meni 10h, mutta hän kirjasi vaan 5h)

Ei IKINÄ ilmaista työtä kellekään. Miehesi pitää oppia sanomaan ei ja huomaamaan, että maailma ei kaadu siihen, jos sanoo ei ja pitää rajoistaan kiinni, eikä siihen, että työt on tehty niin, että ne toimivat eikä aina 100% panoksella.

Ainoastaan lentäjät, lennonjohto, kirurgit ymv. henkilöt, jotka ovat tekemisissä ihmishenkien kanssa, joutuvat antamana 100% panoksen. Suurin osa maailman työstä toimii ja pyörii vähemmällä.

Miehellä on hiukan näihin viimeisiin verrattava työ (ei kuitenkaan mikään näistä). Uskon, että hänen työpanostaan tarvitaan, mutta hän on itsekin sanonut, etteivät muut tee yhtä paljon ylitöitä kuin hän. Kyse on kai kiltteydestä/vastuullisuudesta/perfektionismistä. Olen niin monta kertaa sanonut hänelle, ettei lahjoita aikaansa työnantajalle, mutta hänen mukaansa se on enemmänkin apua kolleegoille, joita hän arvostaa. Tavallaan olen myös ylpeä miehestäni mutta toivoisin edes joskus meneväni työn edelle.

Ap 

Vaikka työpanosta tarvittaisiin ja kollegat olisivat siitä onnellisia, silti ei ilmaista työtä työnantajalle. Siinä ei voita kukaan muu kuin työnantaja. Miehellesi palkaksi jää muisto, että hän tekee sitten jatkossakin mielellään ilmaiseksi.

Tietenkään muut eivät tee niin paljoa ylitöitä, koska miehesi tekee hommat heidänkin puolestaan.

Mä teen aina ylitöitä, kun on mahdollista.

Niillä maksetaan ylimääräiset lyhennykset, kesälomamatkat. Ja monet yt neuvottelut olen välttänyt tekemällä

Pääsitkin sitten jo pääsiäislomalle suljetulta??

Jos sitä työkaveri panemista kutsuu ylitöiksi, niin kai se sitten ihan totta puhuu.

Ap, miehesi "kuulostaa" olevan työnarkomaani.

Kokemusta ihan samasta asiasta. Mieheni hermostui aina, kun asiasta mainitsin

Tai käskin kipeänä jäämään kotiin.

Nuorena jaksaa, kunhan maltat odottaa, niin 20-30 v. kuluttua

hänkin ehkä tulee "järkiinsä" niinkuin miehenikin.

Nyt hän katuu koko sitä aikaa, eipä siitä raatamisesta mitaleja saati miljoonia saanut,

ainoastaan raihnaisen keski-iän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käske valita, Sinä tai työ.

Niki Laudan vaimokin käski valita. Niki joutui miettimään puoli minuuttia ;-)

ei valinnut miss lautaa

Vierailija kirjoitti:

Ap, miehesi "kuulostaa" olevan työnarkomaani.

Kokemusta ihan samasta asiasta. Mieheni hermostui aina, kun asiasta mainitsin

Tai käskin kipeänä jäämään kotiin.

Nuorena jaksaa, kunhan maltat odottaa, niin 20-30 v. kuluttua

hänkin ehkä tulee "järkiinsä" niinkuin miehenikin.

Nyt hän katuu koko sitä aikaa, eipä siitä raatamisesta mitaleja saati miljoonia saanut,

ainoastaan raihnaisen keski-iän.

Näin voi olla. Ongelma on se ettei mies ole enää ihan nuori, ja töiden takia liikuntakin jää hänellä (muuten ihan urheilullisella miehellä) nykyään usein ihan minimiin, joten olen oikeasti myös huolestunut siitä, miten tämä vaikutta hänen terveyteensä. Ruoka-ajat ovat sekaisin ja hän nukahtelee pöydän ääreen tai sohvalle kännykkä kädessä, mutta väittää, ettei ole väsynyt.

Ap

meillä samat ihmiset aina ylitöissä vaikka palka on ihan hyvä muutoinkin

sanoivat että muutoin ei vaan rahat riitä, että pakko tulla ylitöihin

eli ne ketkä on aina ylitöissä ovat eniten ongelmissa rahojen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä työpaikassani oli mieskollega, jolla oli kotona pieni lapsi. Tämä isä jäi melkein joka päivä "ylitöihin", kun muut työkaverit lähti kotiin. Yleensä hän istui työhuoneessaan ja katsoi Netflixiä. En usko, että hän noita tunteja mihinkään kirjasi, koska pomo olisi saattanut ihmetellä, miten joku voi olla joka päivä ylitöissä saamatta mitään aikaan. Kotiin hän kyllä soitti joka päivä ja väitti kivenkovaan, että ylitöiksi taas menee.

Meillä on miesvaltainen työyhteisö ja kaikki tulee lasten hiihtolomilla töihin ja joulun välipäivinä. Töissä pääsee helpommalla kuin kotona. Sanovat kotona, etteivät saaneet lomaa ja on kiire. Sama homma kesälomien kanssa. :D

Onneksi mun mies ei ole tällainen vaan haluaa viettää kaikki lomat perheen kanssa. Tätä ei ole muuttanut edes se, että olemme nyt molemmat tehneet kaksi vuotta etätöitä kotona.

Yksi työkaverini (nainen) kertoi, ettei ole koskaan lomaillut samaan aikaan miehensä kanssa. Olen kyllä miettinyt miksi edes ovat  yhdessä. 

Kyllä olet mestari näissä vastauksissa.

En kyllä usko sanaakaan sun sepustuksista.

Hoitoa tarvitsisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.

Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.

Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.

Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.  

Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms. 

Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme.  Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.

Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.

Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.

Ap

Odotat ja odotat, että toinen muuttuisi että sinä viimein saisit suhteelta sen minkä haluat? Sellaista ihmistä kutsutaan läheisriipaksi.

Tämä voi olla hyvinkin totta, ja olen pohtinutkin näitä asioita paljon viime aikoina. Jotenkin vain tuntuu, että onko tämä tarpeeksi "hyvä" syy lopettaa suhde. Miehessä on myös paljon hyvää ja rakastan häntä, ja juuri siksi yhteisen ajan puute satuttaakin minua. Erityisesti, kun ylityöt eivät ole ns. pakollisia vaan mies jää töihin aina vapaaehtoisesti, eikä edes edes kirjaa kaikkia tuntejaan. 

Toivoisin että mies olisi rehellinen minua kohtaan, jos hän ei enää halua jatkaa yhdessä, viimeksi kuitenkin sanoi rakastavansa tänä aamuna, kun lähti töihin.

Ap 

Vähän kyllä epäilyttää, jos jää tunneiksi muka töihin, eikä kirjaa työaikaa.. Onko hän oikeasti töissä? Kuka ihme muka hyväntekeväisyyttään ilmaiseksi töitä tekee, varsinkin nykyään kun kaikki kallistuu.

Eikä hyvä palkka selitä sitä, että vielä ilmaiseksi joku tekisi. Hmm...

Varsinkin jos tuntipalkalla. Erikseen sitten yksityisen sektorin johtavissa tehtävissä toimivat ihmiset, joille ei ylitöistä makseta erikseen, mutta uralla eteneminen ja oman aseman vahvistaminen yhtiössä - ja näiden kautta kovemmat tulot jatkossa - voivat vaikuttaa siihen, että ihminen tekee pitkää päivää tunteja laskematta. Mutta jos kyse on jostakin sinänsä tärkeästä suorittavasta työstä, jos se peruspalkka ei ole kovin kova, lienee jatkuvat ylityöt ilman lisäkorvausta äärimmäinen harvinaisuus, jos ei ole perheyrityksestä tms. kysymys, jossa töitä tehdään itselle.

Kyllä on satutäti vauhdissa.

Mieluummin ylitöissä, kuin menopaussinaisen kanssa kotona.