Mitä mieltä olisit, jos deittisi paljastaisi sairastaneensa psykoosin?

Up

Nykyisellä miehellä on ahdistuneisuushäiriö ja kuvailee yhtä nuoruutensa vaikeaa jaksoa "psykoosiksi" vaikka ei siis joutunut silloin sairaalahoitoon tai syömään varsinaisia psykoosilääkkeitä. Mutta vähän erikoisia ajatuksia oli ja voi psyykkisesti huonosti. Hän kelpaa minulle silti oikein hyvin enkä usko että siihen välttämättä vaikuttaisi sekään, vaikka olisi sairastanut ihan virallisen psykoosin. 

Jos se ekoilla treffeillä sen kertoisi niin häipyisin.

En juuri mitään. Tunnen monia ihmisiä, joilla on ollut psykoosi. Mukaan lukien vanhempani.

Ei tulisi toisia treffejä

En mitään mieltä. Hieno kokemus se kuulemma on, mutta itse en ole kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Jos se ekoilla treffeillä sen kertoisi niin häipyisin.

Entä jos kertoisi vasta, kun olisitte kihloissa?

Riippuu oliko karmiva psykoosi ja piiloiliko verhojen takana 3 kk.

Haluaisin tietää niin paljon kuin hän Vain kertoo. Kaiken. Vasta sitten olisin jotain mieltä. Ei psykoosin mainitseminen vielä aiheuta mitään mielipidettä.

Vähän samalla tavalla kuin jos kertoisi sairastaneensa vaikkapa jonkin muun vakavan taudin tai loukkaantuneensa pahasti tms. Eli kiinnostava juttu ja totta kai on tärkeää tietää, että asia on hoidettu kunnolla. 

Ei kerran sairastettu psykoosi tarkoita, että on psykoosissa lopun ikäänsä.

Ja joku mielenterveyden häiriöiden paskin nakki eli skitsofreniakin on kuitenkin lopulta vain sairaus muiden joukossa, jos lääkitys on kunnossa.

Ei haittaisi. Olisi hyvä tietää siltä kannalta että jos hänellä on herkkyyttä/taipumusta tuollaiseen niin osaisin olla tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se ekoilla treffeillä sen kertoisi niin häipyisin.

Entä jos kertoisi vasta, kun olisitte kihloissa?

Kyllä mä ennen sitä olisin kertonut omat diagnoosini ja toivottavasti sekin omat mielenterveyshärönsä.

Next!

Oman kokemukseni mukaan: ei ikinä enää! Tiedän, että monilla voi olla asiasta ihan myönteisiä tai neutraaleja kokemuksia. Mun kohdalla ei valitettavasti mennyt mitenkään hyvin kun tutustuin tällaiseen ihmiseen. Ratkaisevaa varmasti on, tiedostaako ihminen oman sairautensa ja onko hän hoitomyönteinen.

Psykoosi voi uusiutua ja yleensä kyllä näkyy jotenkin päällepäin. Psykoosihan tuhoaa aivoja, joten nämä tapaukset havaitsee siitä, että ajattelu on aivan epäloogista höttöä.

Kysyisin, että minkälaisen psykoosin sairastit (oireet, kesto, jälkihoito) ja onko lähipiirissä muita psykoosin kokeneita. Jos kyse olisi lyhyestä reaktiivisesta psykoosista, voisin jatkaa seurustelua. Jos kyse olisi skitsofreniasta, harhaluuloisuushäiröstä, skitsoaffektiivisesta psykoosista, päihdepsykoosista tai bipolaaripsykoosista, vetäytyisin luultavasti etäämmälle. Yhteisiä lapsia en uskaltaisi hankkia kuin tuon reaktiivisen psykoosin kokeneen kanssa ja varauksella silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Psykoosi voi uusiutua ja yleensä kyllä näkyy jotenkin päällepäin. Psykoosihan tuhoaa aivoja, joten nämä tapaukset havaitsee siitä, että ajattelu on aivan epäloogista höttöä.

No huh huh😂

Riippuu asenteesta ja hoitomyönteisyydestä. En haluaisi olla ihmisen kanssa, jolla on katkera ja uhriutuva elämänasenne. Tähän vielä sairauden tunnottomuus, niin en suosittele ihmissuhdetta. Kokemukseni mukaan suhteesta voi tulla pahin mahdollinen painajainen.

Tunnen toisenlaisiakin ihmisiä, jotka ovat tehneet paljon töitä itsensä kanssa henkisellä puolella sairaudesta huolimatta. Heidän kanssaan on erittäin hieno, rikas ja rehellinen ystävyys.

Riippuu tyypistä.

T. Sivusta seurannut

Olisin ainakin varuillani, jos tällainen sairaushistoria (ja selvästi alttius) on.

Ja kuten yllä todettiin, paljon riippuu tuon ihmisen omasta suhtautumisesta mielenterveyteen ja sen ylläpidon tärkeyteen.