Kuinka aktiivisia jaksatte olla työpäivän jälkeen, normaalia työviikkoa tekevät?
Eli työaika lähemmäs 40 h viikossa, herätys usein viiden maissa. Kuvassa mukana lasten kuskausta tarhaan ja kotiin.
Kommentit (15)
Ei nyt vissiin kukaan keksi miten tähän voisi sanoa ilkeästi, kun ei kommenttia tule...
No vedän sen päivän ja seuraavana aamuna alusta. Lauantaisin olen niin puhki että tärisen.
Sunnuntaiaamuna on vähän parempi olo.
Kyllähän sitä jotain jaksaa tehdä, vaikka raskas ruumiillinen työ onkin, esim. lähteä käymään jossain kaupoilla, tai kävelyllä, mutta viitsiikö, se onkin jo toinen asia.
Varhaiskasvatuksen opettaja normi työajalla, 2 alakouluikäistä lasta ja 2 teiniä. Lasten kuskausta jalkapalloon ja voimisteluun 6 kertaa viikossa. Samalla hyödynnän ajan käymällä lenkillä tai 4x/vko salilla. Keskiviikkoisin ei ole harrastuksia, jolloin meillä siivotaan, pestään enemmän pyykkiä ym. kodinhuoltotoimia.
Jos menisin sohvalle makaamaan työpäivän jälkeen, niin en kyllä jaksaisi mitään koko iltana. Parempi pysytellä aktiivisena, niin koko kroppa voi hyvin ja unikin tulee iltaisin aika nopsaan.
Teen ruumiillista työtä ulkona vuoden ympäri ja olen ulkona 7-8 tuntia työpäivän aikana, tuohon sisältyy myös yhteensä 12 kilometrin polkupyöräily töihin ja takaisin. Töitten jälkeen en todellakaan lähde enää erikseen ulos, vaan harrastan sisäilyä lähinnä sohvalla makoillen ja kirjoja lukien.
No en jaksa, yhtään mitään. Kaikki isommat siivoukset yms. jää aina lomalla tehtäviksi. Lenkkeilykin on jäänyt kun ei vaan jaksa.
Entisessä työharjoittelussa en jaksanut kertakaikkiaan tehdä mitään arkena. Nyt eri työpaikka ja jaksan touhuta iltaan asti.
Jaksan, kun ei ole lapsia tms. velvollisuuksia. Lopetan työt klo 17-17.30 aikaan ja suuntaan töiden jälkeen harrastukseen 3-4 kertaa viikossa. Kotona hyvällä tuurilla klo 20, jos en tule kaupan kautta. En välttämättä jaksa enää laittaa ruokaa tai tehdä kotitöitä moisen päivän jälkeen, joten ne kasaantuvat viikonlopulle.
Kun lapset ovat päiväkoti-iässä, yhtälö on aika mahdoton ellei puoliso hoida omaa osaansa kunnolla. Ei siis voi mennä niin, että vain toinen hoitaa hoitoon viemisen ja hakemisen sekä ehkä vielä kauppareissut ja ruoanvalmistuksenkin - tai voihan se mennä ja monella meneekin, mutta sitten tämä henkilö tuskin voi harrastaa mitään tai olla ”aktiivinen”.
Itse huomasin lasten mentyä kouluun, että kun saimme harrastusten kimppakyydit toimimaan ja hyvän systeemin (kunnon rutiinit!) ruokahuoltoon ja kotihommiin, oli molemmilla vanhemmilla vihdoin ihan hyvin aikaa ja voimia omalle treenaamiselle ja omille harrastuksille.
Salaisuus on tosiaan rutiineissa sekä siinä, ettei ikinä anna itselleen lupaa lösähtää sohvaan ennen iltaa. Kun on kivoja omia harrastuksia aina samaan aikaan, ei tule mieleenkään olla menemättä vaikka vähän väsyttäisikin. Ja kun on käynyt treeneissä, siitä saa taas hurjasti hyvää mieltä ja lisää virtaa. Hyväkuntoinen jaksaa enemmän ja positiivinen kierre on valmis.
Eikä pidä luopua omista menoista muiden mukavuuden takia, koska hyväkuntoinen ja hyvinvoiva äiti on koko perheen kannalta pitkän päälle iso etu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä jotain jaksaa tehdä, vaikka raskas ruumiillinen työ onkin, esim. lähteä käymään jossain kaupoilla, tai kävelyllä, mutta viitsiikö, se onkin jo toinen asia.
Kaupassa on tosiaan pakko jaksaa käydä, samoin kokata ja pyörittää pesukoneet ja tiskikoneet, mutta tarkoitin esim. urheilua, harrastuksia, ystävien tapaamisia.
mites töiden jälkeen sitten vielä raksalle tekemään sitä omaa ihannetaloa ja viikonloput jäykkää siellä vielä.
jotkut on tehneet töiden ohessa useamman ok talon itselleen itse käsin millä?
Huhuu?...